Tyttärellä rippijuhlat. Haluaa kutsua mummunsa ja emme ole väleissä.
En tiedä mitä tehdä.
Kyseessä on oma äitini, kehen laitoin välit poikki jokunen kk sitten. Äitini on kieroileva narsisti,joka on aiheuttanut valheillaan minulle koko ikäni ajan hirmuista hallaa. Hän on keksinyt minusta juttuja siitä asti kun aloin ymmärtämään ettei hänen käytöksensä ollut normaalia ja yritin lähipiirille asiasta keskustella. Tuolloin (olin murrosiässä) äitini mustamaalasi minut valehtelijaksi ja sukulaiset alkoivat suhtautua minuun siten, että minä keksin tarinoita saadakseni huomiota. He alkoivat välttelemään minua, jotta eivät joutuisi pyörremyrksyn keskukseen, jonka äitini aiheutti tekemällä kiihkeitä soittorinkejä saadakseen oman selustansa turvattua. Minulle jäi siitä lähtien epäselväksi mikä oikea syy välien katkaisuun oli, mutta jostain minulle suututtiin. Tuon on ollut pakko olla jotain merkittävän pahaa, että läheiset sukulaiset katkaisi yhteydenpidon. Kuitenkin. Äitini yritti tätä nyt aikuisiällä jälleen kerran, joten päätin ettei hän kuulu enää elämääni, eikä lasteni, koska sain hänet kiinni myös valehtelemisesta toiselle pojalleni.
Tyttäreni tietää nämä asiat, mutta olen aina pyrkinyt siihen etten sekoita omia lapsiani näihin. En halua vaikuttaa heidän omien mielipiteiden kehittymiseen, mutta en myöskään suostu poljettavaksi siten, että minä osaan olla aikuismaisesti hiljaa, mutta äitini jatkaa käännyttämistä hiljaa selkäni takana. Minun lapsiani hän ei myrkytä eikä pakota valitsemaan ketään.
Koska sukumme on hyvin pieni ja osa juhlavieraista (ihmisiä/läheisiä keitä yleensä juhliin kutsumme) ovat näin kesällä reissussa eivätkä pääse tulemaan niin tyttäreni tahtoisi kutsua mummunsa juhliin.
Itse en ollut ajatellut häntä kutsua (olemme muuttaneet enkä ole uutta osoitettamme tahtonut hänen tietoonsa) meille, mutta kuvittelin pystyväni siihen tyttäreni vuoksi.
Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että se ihminen ei ansaitse tulla meille jalallansakaan. Sellainen selkään puukottaja on kyseessä.
Pitääkö minun pystyä siihen?
Kutsua kotiini ihmistä kuka haluaa minulle pahaa? Ja sitä kautta kyllä lapsillenikin.
Tulisiko minun opettaa lapsilleni ettei itseään saa antaa kohdeltavan huonosti ja kieltäytyä?
Vai osoittaa luottamusta tyttäreni suhteen ja antaa hänen kutsua mummunsa. Luottamusta siihen, että tyttäreni ja minun väliin ei pääse valehtelemalla?
Toisaalta. Isommat lapseni ovat hyvin pettyneitä mummuunsa eikä heillekään vierailu ole välttämättä luontevan mukava. Jos valtaosan mielestä minun tulee tyttäreni toive laittaa etusijalle niin pystyn kyllä kannustamaan muita lapsiani jaksamaan juhlat, mutta pahalta se tuntuu.
Luulen että jättäisin kutsumatta. Yrittäisin selittää tilanteen tytölle vielä kerran.