Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään miestäni - ehkä aiheettomasti, mutta kuitenkin
05.07.2016 |
Nukumme siis eri huoneissa. Viime yönä heräsin siihen, että mies huusi jotain minulle kovaan ääneen toisesta huoneesta. Säikähdin ja menin katsomaan. Kysyin, kävikö hän mun makuuhuoneessani. Nyt koko aamun hän on ollut pelottava ja väkivaltainen: riuhtoi ja raahasi mut kädestä toiseen huoneeseen, teki uhkaavia eleitä nyrkillä, haukkui paskanaamaksi, paskanhajuksi ja paskakasaksi ja h*lvetin ämmäksi sekä laiskuriksi ym. (kymmeniä kertoja). Mun kuulemma vain pitäisi olla hiljaa ja en olisi saanut kommentoida mitään siihen huutamiseen. Melkein kaikkeen mies toteaa, että mun pitäisi vain olla hiljaa ja tehdä kotityöt - aivan kuin hänen oma, hiljainen, karkea, nujerrettu oma äitinsä, joka on lähes näkymätön ja hiljainen, mutta erittäin katkera hänen lapsuudenkodissaan. Vapisen melkein ja mulla on rytmihäiriöitä; olen paniikissa ja ahdistaa. Heräsin hyvillä mielin, mutta nyt on kamala olo. Mitä teen?!?
Kommentit (25)
Tämä on se sama kitisijä joka tekee tän saman aloituksen kerta toisensa jälkeen. Älkää vastatko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo
Tuollaisella ei pitäisi provoilla
Mitä se mies nyt tekee?
Tuntuu aina oudolta, että kesken draaman ihmiset palstailee
Olet se sama, joka on ollut jättämässä miestään monta kertaa. Jätä
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se sama kitisijä joka tekee tän saman aloituksen kerta toisensa jälkeen. Älkää vastatko.
En mä ole todellakaan provo. Itkettää tämä tilanne. Olen melkein paniikissa, kun en enää jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies nyt tekee?
Tuntuu aina oudolta, että kesken draaman ihmiset palstailee
Lähti töihin. Monesti itse palstailen kesken draaman, jos menen toiseen huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se sama kitisijä joka tekee tän saman aloituksen kerta toisensa jälkeen. Älkää vastatko.
En mä ole todellakaan provo. Itkettää tämä tilanne. Olen melkein paniikissa, kun en enää jaksaisi.
No jos et ole provo niin tottakai tuon käytöksen pitää muuttua. Pariterapiaa ja mies muuttaa käytöstään tai ero. Nyt jo sinuna menisin vähäksi aikaa turvakotiin ja keskustelisin ammattilaisten kanssa tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähde nyt pois sieltä kotoa ja eroat miehestä. Jos et pysty lähtemään niin suosittelen lukkoa makkarinoveesi ja pesäpallomailaa sängyn alle.
Ehkä näiden kommenttien perusteella olen oikeasti rasittava ihminen ja siksi mieheni suuttuukin minulle jatkuvasti. Mitta mies on myös muutenkin epäsopiva minulle; itse haluaisin avoimesti keskustella kaikesta, mutta miehellä on suuri osa ns. kiellettyjä aiheita, joista ei saisi keskustella. Ja miehenikin on suuttunut mulle lukemattomat kerrat siitä, kun olen tunnustanut avautuvani riidoistamme anonyymisti netissä. Mutta en mä jaksaisi tällaista elämää, jollen voisi kenellekään puhua tai kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tää se sama, joka aina valittaa miehestä joka uhkaava ja lapsetkin kärsii, mutta ikinä ei kelpaa vastaukseksi että mene turvataloon tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se sama kitisijä joka tekee tän saman aloituksen kerta toisensa jälkeen. Älkää vastatko.
En mä ole todellakaan provo. Itkettää tämä tilanne. Olen melkein paniikissa, kun en enää jaksaisi.
Et tietenkään jaksa jos tuo mitä kerrot on totta. Se on henkistä ja fyysistä väkivaltaa mikä ei kuulu mihinkään suhteeseen.
Nyt turvakotiin ja ero miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näiden kommenttien perusteella olen oikeasti rasittava ihminen ja siksi mieheni suuttuukin minulle jatkuvasti. Mitta mies on myös muutenkin epäsopiva minulle; itse haluaisin avoimesti keskustella kaikesta, mutta miehellä on suuri osa ns. kiellettyjä aiheita, joista ei saisi keskustella. Ja miehenikin on suuttunut mulle lukemattomat kerrat siitä, kun olen tunnustanut avautuvani riidoistamme anonyymisti netissä. Mutta en mä jaksaisi tällaista elämää, jollen voisi kenellekään puhua tai kertoa.
Anna kolme syytä miksi olet tällaisessa perhehelvetissä? ikä estää lähtemästä vaikka turvataloon?
Tiedät ihan hyvin itsekin, ettei muiden perheissä ole tuollaista.
Missä vaiheessa mies muuttui pelottavaksi, kun eihän kukaan voi tuollaisen miehen kanssa haluta alkaa seurustelemaan. Onko mies alussa ihana tai normaali? Mistä tiedän ettei oma mieheni muutu tuollaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näiden kommenttien perusteella olen oikeasti rasittava ihminen ja siksi mieheni suuttuukin minulle jatkuvasti. Mitta mies on myös muutenkin epäsopiva minulle; itse haluaisin avoimesti keskustella kaikesta, mutta miehellä on suuri osa ns. kiellettyjä aiheita, joista ei saisi keskustella. Ja miehenikin on suuttunut mulle lukemattomat kerrat siitä, kun olen tunnustanut avautuvani riidoistamme anonyymisti netissä. Mutta en mä jaksaisi tällaista elämää, jollen voisi kenellekään puhua tai kertoa.
Et tietenkään ansaitse tuollaista kohtelua. Ei kukaan ansaitse.
Vastaus vain on ilmeinen, eli turvakodin kautta uuteen elämään ja eroon miehestä.
Soita nyt ainakin sinne turvakotiin!!! Saat sieltä neuvoja.
Sinänsä siis tämä palstailu paradoksaalisesti pitkittää kärsimyksiäni, sillä en ilman palstailua varmaankaan pysyisi henkisesti kasassa tai sitten mun pitäisi kertoa oikeasti läheisilleni, jotka käytännössä pakottaisivat eroamaan. Nyt tällä nykytyylillä pystyn jotenkuten elämään.
Tarvitseeko tätä oikeasti edes sanoa? EROA HYVÄ IHMINEN! Ei omassa kodissaan tarvitse (tai siis kuulu) kenenkään pelätä!
Vierailija kirjoitti:
No lähde nyt pois sieltä kotoa ja eroat miehestä. Jos et pysty lähtemään niin suosittelen lukkoa makkarinoveesi ja pesäpallomailaa sängyn alle.
Mies on rikkonut sen oven jo pari kertaa (ensin hajosi se lukon kielekkeen kohta ja pari viikkoa sitten irtosi koko ovenkarmi. Mun mieheni olettaa/odottaa, että mun tietenkin pitäisi nikkaroida se kuntoon, sillä hänestä ei ole edes siihen "miestä", että korjaisi rikkomansa ovenkarmin. Enkä siis laske leikkiä. En saa makuuhuoneen ovea kiinni ilman että laitan tavaroita siihen oven eteen yöksi.
Mä pelkään, että kohta kuolen tähän stressiin ja paniikkiin. Siis oikeasti mullla on jotain ilmeisesti täysin stressiperäisiä pahoja rytmihäiriöitä. On ihan "piesty" ja onneton olo noiden haukkumisten ja raivonpurkauksien jäljiltä.
Tuo on parisuhdeväkivaltaa josta pitää TOTTAKAI lähteä!!!! Ei sitä tarvitse edes miettiä tai kysellä.
Nyt pakkaat tärkeimmät tavarat mukaan, katsit netistä lähimmän turvakodin, soitat taksin viemään sinut ja lapset, jos teillä on lapsia, sinne. Turvakoti maksaa tarvittaessa taksin.
Sitten olet siellä tarvittavan ajan, käyt asiat läpi ammattilaisten kanssa, he auttavat sinut löytämään oman asunnon ja hakemaan tuet joita tarvitset jos et ole töissä.
Suomessa ei hyväksytä parisuhdeväkivaltaa eikä perheväkivaltaa ja sen uhreille on hyvät tukiverkostot. Käytä hyvä nainen niitä hyväksesi ja pelasta itsesi ihmisarvoiseen elämään!!!!!
Alue: Aihe vapaa
Jätä se sika.