jännä seurata sivusta, kun esikoisen odottajat haalivat mitä käsittämättömimpiä tavaroita (tai järjettömiä tavaramääriä)

Muistan hyvin esikoisen odotusajan - mistäpä silloin olisi tiennyt, mitä oikeasti tarvitsee?



T. Nyttemmin neljän lapsen äiti

Törö mahaan ja kuulokkeet korville. Mukamas piti kuulla sydänäänet mutta eipä tavallisella mikrofoonilla niitä kuule. Potkut kuuli mutta ne tunsi siinä vaiheessa jo itsekkin kun sillä jotain kuuli. Omat sydänäänet ehkä kuuli jotenkin. Ihan turha laite.

(esim. rintapumppu + 50cm vaatteet)

mutta meille kannettiin vaikka mitä. Oli sitteriä, turvaistuinta, hoitopöytää yms. ei olla läheskään kaikkea sitä romua käytetty kertaa enempiä. Osa on vieläkin kellarissa (nyt meillä jo toka vauva) ja osa laitettu kiertoon. Hoitopöytäkin on varasto. Eipä ne lapset paljoa oikeasti tarvitse.

nyt jo kolmen äiti

kuopukselle ei ostettu mitään ja hänellä ei ollut edes sitteriä. Hyvin viihtyi lattialla ja lähtikin vikkelämmin liikkeelle kuin esikoinen jolla oli hyvin varustetut tavarat;)

raskausaikana hyvin järkevästi tavaroita.

Jälkeenpäin ajateltuna juuri kaikkea mitä tarvi, mutta ei oikein mitään turhaa.

Mutta me olemme muutenkin hyvin järkeviä ja maltillisia materian suhteen.

Tai no, pinnasänky oli ehkä turha hankinta, mutta mistä sen olisi voinut arvata, että käyttämättä jää? Kantoliina olisi sen sijaan pitänyt olla.

Siis jotain sinkkivoiteita, nopeasti kuivuvaa naamarasvaa ja talkkia. Nou tarvetta... Ainakaan paljon...