Lue keskustelun säännöt.
miten saisin tyttärelleni apua?
kyseinen aloittaja
04.07.2016 |
Tyttäreni on 15-vuotias, ennen hymyilevä ja kavereidensa seurassa viihtyvä. Kaikki tämä loppui kuitenkin kesäloman alettua. Kavereitaan nähnyt yhden kerran.
Juuri tämä kaveri-juttu kiinnitti huomioni, ja kyselin vähän lisää. Ei saa kuulemma nukuttua kunnolla. Koska ei nuku kunnolla ei myöskään päivänmittaan tee mitään. Mitään ei jaksa eikä mikään huvita, sen on sanonut minulle suoraan.
Tyttö on aikaisemmin käynyt koulun psyykkarin kanssa juttelemassa johtuen uni-ongelmista ja viiltelystä. Tyttö lopetti käynnit jossain helmi- marraskuun vaihteessa.
Pelkään, että se on alkanut taas.
Viime kerralla hän alkoi miettiä itsemurhaa, niin pitkälle se meni.
Miten saisin hänelle apua? En oikein usko että avopalvelut riittävät. Sen verran jääräpäinen ettei hoitoon vapaaehtoisesti suostu.
Anteeksi sekava viesti ja kiitos vastauksista
Kommentit (8)
Kaverit voivat vain päättää hylätä yhden porukasta, ja tuossa iässä ne hylkäämiskokemukset ovat niin noloja, ettei välttämättä halua kertoa kun pitää sitä omana vikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todistus oli hyvä. Tyttö on kyllä ujonpuoleinen mutta kavereita kyllä on.
Kai hän kertoisi jos häntä kiusattaisiin? - Puhuimme tästäkin ja hän sanoi ettei häntä kiusata.
Tytön elämä on kyllä ollut melko rankkaa, hänen ollessa pieni minä ja mieheni erosimme. 4 vuotta eron jälkeen ex-mieheni menehtyi äkillisesti.
Tänä vuonna noin viikkoa ennen tyttäreni 15-vuotis syntymäpäiviä hänen vaarinsa (ja minun isäni) nukkui pois. Hän otti vaarin kuoleman raskaasti.
Olisiko tämä vain surua siitä?..
Olen melko varma että siitä ei ole kyse.
Ap
Onko hänellä siis tällä hetkellä mitään hoitosuhdetta? Jos ei, niin ottakaa yhteyttä sinne missä oli aikaisemmin hoidettu (nuorisopsykiatrian poliklinikalla?) ja kertokaa että olo on huonontunut. Kuulostaisi siltä että tytön olisi hyvä päästä puhumaan olostaan.
Ei muuta kuin psykiatrille ilman muuta ja jos on varaa niin yksityiselle ASAP. Jotain mietoa lääkitystä ehkä kannattaisi kokeilla. jotta tuohon nukkumiseen löytyisi ratkaisu, on nimittäin erittäin kuormittavaa psyykkeelle jos ei pysty nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä siis tällä hetkellä mitään hoitosuhdetta? Jos ei, niin ottakaa yhteyttä sinne missä oli aikaisemmin hoidettu (nuorisopsykiatrian poliklinikalla?) ja kertokaa että olo on huonontunut. Kuulostaisi siltä että tytön olisi hyvä päästä puhumaan olostaan.
Katsos, olikin näköjään käynyt vain koululla juttelemassa. Eikö sieltä kirjoitettu lähetettä nuorisopsykiatriselle? Olisi ehdottomasti pitänyt, lapsesi on avun ja hoidon tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Todistus oli hyvä. Tyttö on kyllä ujonpuoleinen mutta kavereita kyllä on.
Kai hän kertoisi jos häntä kiusattaisiin? - Puhuimme tästäkin ja hän sanoi ettei häntä kiusata.Tytön elämä on kyllä ollut melko rankkaa, hänen ollessa pieni minä ja mieheni erosimme. 4 vuotta eron jälkeen ex-mieheni menehtyi äkillisesti.
Tänä vuonna noin viikkoa ennen tyttäreni 15-vuotis syntymäpäiviä hänen vaarinsa (ja minun isäni) nukkui pois. Hän otti vaarin kuoleman raskaasti.Olisiko tämä vain surua siitä?..
Olen melko varma että siitä ei ole kyse.Ap
Onko mahdollista, että isoisän kuoleminen aktivoi uudelleen myös isän menetykseen liittyvän surun?
Omalle lapselleni läheinen paappa kuoli ja lapsi suri pitkään, suru näkyi etenkin kiukunpuuskina. Lapsi oli tuolloin 9 v.
Murrosikäinen ja surun jakaminen
Surun seurauksena etenkin murrosikäinen voi vetäytyä sosiaalisesti, masentua tai tulla välinpitämättömäksi. Murrosikäiselle tyypillinen tunne on, että hän on täysin yksin eikä kukaan ymmärrä häntä.
Joskus murrosikäinen haluaisi jättäytyä ulkopuoliseksi perhettä kohdanneessa surussa. Hän ei ehkä halua lähteä sairaalaan, eikä halua mukaan, kun vainajaa hyvästellään. Joku saattaa kieltäytyä hautajaisista, joku toinen ei mene kuolleen huoneeseen tai koske hänen tavaroihinsa. Nuorta ei pidä kuitenkaan jättää ulkopuoliseksi perheen surusta, vaan hänet kannattaa yrittää houkutella mukaan. Kuolemaan liittyvät rituaalit, kuten hautajaiset, ovat konkreettinen tilanne, mahdollisuus jättää jäähyväiset. Ne ovat osa surutyötä ja auttavat osaltaan suruprosessissa. Monesti nuoria harmittaa jälkeenpäin, jos heidät on liian helposti jätetty ulkopuoliseksi perheen sururituaaleista.
Traumaattisissa kokemuksissa ihmisellä on tarve jakaa tuskaansa toisen kanssa. Murrosikäinen saattaa päinvastoin viestittää, että hän haluaa olla rauhassa. Hän pelkää omia tunteitaan ja toisaalta hän ei haluaisi olla enää se lapsi, joka itkee isän tai äidin sylissä. Kuitenkin aikuisen on hyvä muistaa, että jakamisen tarve on hänessäkin kaikesta huolimatta olemassa.
Murrosikäiselle voi olla ristiriitaista paljastaa suruaan omille vanhemmille. Hän saattaa jopa kokea, että hänen olisi autettava näitä, jos suru on heidät lamaannuttanut. Murrosikäinen saattaa samanaikaisesti olla vihainen kuolleelle, koska tämä on jättänyt ja aiheuttanut paljon surua. Muistoissa voi myös olla kaunaa menneistä konflikteista tai katumusta omasta typerästä käytöksestä. Ei ihme, että tässä tunteitten sekamelskassa murrosikäisellä on taipumus torjua tunteensa. Kuitenkin kätketyt tunteet purkautuvat. Joskus ne tulevat ulos kiukkuna, aggressiivisena käytöksenä tai häiritsemisenä. Samalla tunnesuhteiden solmiminen toisiin ihmisiin vaikeutuu.
Kuolleesta puhuminen ja yhdessä muisteleminen auttavat. Joskus hyvä kaveri on korvaamaton apu, joskus taas koulukuraattori tai terapeutti voi auttaa surussa palan matkaa. Joillekin päiväkirja on toimiva purkautumistie. Jotkut kirjoittavat kirjeitä kuolleelle läheiselleen. Niissä voi kertoa, mitä jäi sanomatta tai jakaa sen hetkistä elämää ja omia tunteitaan.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/laheisen_kuolema/
Pakkohan tuolla kaikella on olla jokin syy. Kiusataanko tytärtäsi? Onko jotain hyväksikäyttökokemuksia? Miten pärjää koulussa? Minkälaisia kaverit ovat? Kaikki me tiedetään miten julmia tyttö"kaverit" osaavat olla toisilleen. Oikeat ystävät eivät hylkää.
Kaikkihan meistä on lapsina iloisia ja hymyileviä, jotain kavereitakin on yleensä ollut pahimmalla erakollakin. Niin vain Vuodet muuttaa ihmistä. Erityisesti murrosiässä.