Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalainen valmis maksamaan 100e siitä, ettei naapuri saisi 50e? Eli naapurilla ei saa olla asiat paremmin?
03.07.2016 |
Vai onko se vain myytti, että ollaan kateellista kansaa.
Kommentit (15)
En ole tuohon valmis, mutta olen valmis maksamaan 50€ siitä, ettei naapuri saa 100€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maaseudulla. Vaihdoin autoni Opelista vanhaan Audiin ja johan alkoi kuhina "nyt se on rikastunut" "ei minulla koskaan noin kallista autoa kyllä ollut"
Vierailija kirjoitti:
En ole tuohon valmis, mutta olen valmis maksamaan 50€ siitä, ettei naapuri saa 100€.
suomalaista järjenjuoksua aidoimmillaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tuohon valmis, mutta olen valmis maksamaan 50€ siitä, ettei naapuri saa 100€.
suomalaista järjenjuoksua aidoimmillaan
Ööh miksi? En olen toi äskeinen kirjoittaja mutta kyllä itse voisin maksaa 50e siitä, ettei naapuri saisi satasta.
Ihan vaan kiusan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tuohon valmis, mutta olen valmis maksamaan 50€ siitä, ettei naapuri saa 100€.
suomalaista järjenjuoksua aidoimmillaan
Nimenomaan. Itsekään en näe tuossa järkeä, mutta siihen olen valmis, että sekä minulta, että naapurilta otetaan 50€, ettei naapuri saa 100€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä maksais mitään. Miks pitäis? Eihän siinä mitään järkeä ole. Mutta mulle voi kyllä maksaa sen satasen jos tulee parempi mieli :)
Ihan sama. Ulosottoon se raha menis tolla naapurin mulkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En maksaisi rahaa siitä, että joku toinen ei saakaan rahaa. Oli sitten naapuri, ystävä, perheenjäsen, tuntematon tai kuka tahansa.
Ei kiinnosta mitä kenelläkään on rahaa, omaisuutta, millainen auto, millaiset vaatteet, millaisia matkoja. Ei viitsi tuhlata aikaa noin turhiin asioihin. No, turhat asiat... tämä palstailukin on kyllä yksi niistä. Mutta en sentään kyttäile palstaileeko naapuri. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tunnista naapureitani näöltä. Aivan sama, mitä he tekevät tai tienaavat, kunhan eivät häiritse minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä myytti.
Niin munkin mielestä. Tässä voi olla kyse ihan siitä, että suomalainen ei turhia mielistele.
Muualla (kahdesta EU-maasta kokemusta) ehkä paremmin peitetään se (naapuri)kateus.
Myytti. En ole koskaan kuullut moisesta. Toki on vittumaisia yksilöitä, mutta niitä onneksi on paljon vähemmän kuin normaaleja ihmisiä.
Meillä esim. aikoinaan 80-luvulla mun vanhemmat ostivat isän vanhemmilta maatilan ja maksoivat sekä vanhemmat että sisarukset siitä ulos kovalla velkarahalla (korot oli pahimmillaan sitten n. 20%)
Tulikin sitten tilanne että ei voidakaan asua siinä vanhassa talossa, vaan ne vanhukset jäi siihen asumaan, ja velipoika vielä sai luvan myös asustella työkeikkojen välissä siinä. Vanhempien oli pakko rakentaa oma talo kun lapsiakin oli jo kolmas tulossa ja asuttiin kahdessa huoneessa rintamamiestalon yläkerrassa johon tuli vaan kylmä vesi ja talon ainoa vessa oli alakerrassa. Ensimmäinen idea oli rakentaa läheiseen jokirantaan rinnetalo, ihan omalle pellolle, no siihen ei kaupunki jostain syystä antanut rakennuslupaa, vaikka vieressä oli talo, ja muutama vuosi myöhemmin rakennettiin toinenkin.
No sitten toinen suunnitelma, rakennetaan omalle metsätilkulle pari kilometriä toiseen suuntaan, siihen olisi saanut luvan, mutta kolmostielle ei saanut tehdä ylimääräistä tienhaaraa, eli liittymää tontille, vaan olisi pitänyt käyttää metsänaapurin kanssa yhteisessä käytössä ollutta metsätietä, ihan pieni pätkä. Naapurillakaan ei siinä ollut siis mitään rakennusta, vaan siinä oli ison tien varressa pelkkää metsää. Mutta naapuripa ei antanut lupaa käyttää sitä yhteistä tienpätkää, eli sinnekään ei sitten voinut taloa rakentaa. Talo rakennettiin sitten siihen vanhan talon ja navetan viereiselle pellolle.
Sitten tuli aika vetää vesijohdot uuteen taloon muiden lähitalojen yhteisestä vesisysteemistä, isoisä oli ollut perustamassa vesiosuuskuntaa, ja hänellä oli siihen tietysti se omistajan osuus, kuten muillakin, ja kun maatila myytiin pojalle ja miniälle, niin toki se vesikuntaosuuskin kuului kauppaan mukaan. Mutta nyt olikin pari vanhaa ukkoa jotka sanoivat että nuorenparin pitää ostaa uusi osuus osuuskunnasta kun kerran rakennetaan uusi talo, että eihän hänkään voi rakentaa kaikille kakaroille taloja ja laittaa samasta osuudesta vettä niille. No eivät tajua että tässä ei ollut kyse siitä, vaan siitä että osuuskunnan omistajuus oli vaihtunut sukupolvenvaihdoksessa, ja ihmismäärä ja eläinmäärä ja käytetty vesimäärä pysyi samana. Toinen naapuri sai luvan vetää vesi uuteen isoon navettaan, jossa oli tietysti sitten paljon enemmän lehmiä, ja lehmäthän käyttävät paljon enemmän vettä kuin ihmiset. No, mun vanhemmat ottivat kaupungin veden, se maksoi kun vedettiin putket ym. mutta olipa sitten hyvä vesi, eikä mitään katkoksia niinkuin osuuskunnan veden kanssa, ongelmia tuli lisää ja lisää, mutta meillä sai päästellä kaupungin vettä niin paljon kuin lystäsi.
Nämä esimerkit on onneksi ainoita mun elämässä, itselleni ei ole tullut vastaan sellaista että joku olisi kateellinen minulle jostain, eikä kotipaikkakunnallakaan kaikki ole sellaisia, ne tietyt vanhat jäärät joista nyt on jo aika jättänyt, nuoripolvi on pitänyt kökkäperinteen elossa, ja auttavat toisiaan, ei ole riitoja enää teidenhoidosta tai mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kateellisuus on varmaan ollut joskus sodankäyneiden katkerien ihmisten ongelma, en usko että nykynuoria paljon naapurien asiat kiinnostaa.
Me ollaan asuttu 3 vuotta omakotitalossa, enkä ole koskaan sanakaan muutaman metrin päässä asuville naapureille puhunut. Tontit on pieniä, mutta onneksi ei ole mitään pakkoa silti jutella niitänäitä naapureille, ihan rauhassa ollaan kaikki.
No ei ole myytti.