Perhe ja opiskelut
Hain keväällä nyt linjalle johon olen monta vuotta miettinyt hakevani. Linjalle on melko hankala päästä ja se työ olisi minulle juuri sopiva. Nykyinen työ on ihan ok, mutta en pääse toteuttamaan itseäni ja siksi se turruttaa, ja tiedän etten jaksa lopunelämääni tätä hommaa.
Ongelmana nyt vain, että meillä on yksi neljä vuotias lapsi ja miehellä hyvä työpaikka nykyisellä asuinalueella. En päässyt sinne kouluun mihin hain, vaan paljon kauemmas.. Olen yrittänyt ottaa selvää etäopiskelumahdollisuuksista, joita jonkin verran on. Kuitenkaan en missään nimessä halua olla pois lapsen elämästä. Mies on iloinen koulupaikasta, mutta ei aijo itse muuttaa eikä laske lastakaan mukaan. Paikkakunta olisi minullekin ihan vieras.
Sekava teksti, anteeksi siitä. Kysymys kuuluu, mitä sinä tässä tilanteessa tekisit? Olen onnellinen saavutuksesta, mutta tilanteen hankaluus ahdistaa..
Kommentit (8)
Sama tilanne ja aion etäopiskella, kyseessä on yliopisto, joten onnistuu varmaan suhteellisen ok.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne ja aion etäopiskella, kyseessä on yliopisto, joten onnistuu varmaan suhteellisen ok.
Minullakin yliopisto kyseessä. Olen lukenut, että muutkin samaa alaa opiskelevat ovat etänä tehneet ainakin aluksi. Jännittää vaan ne kurssit ja luennot, johon on pakko osallistua. Välimatkaa koulun ja kodin välillä on reippaasti.. Asumme Etelä-Suomessa ja yliopisto pohjoisessa..
Itse olen opiskellut aina vaikka on ollut lapsi ja perhettäkin sekä täysipäiväinn mutta todella hyvin joustava työ. Oma opiskelupaikkani ovat tosin olleet kohtuu lähellä (n 30 km kotoa) ja minulla on ollut auto joskus käytettävissä.
Pystytkö kulkemaan opiskelupaikkakunnalle kotoa päivittäin? Rankaa varmasti, mutta jos on motivaatiota niin onnistuu. Kannattaa olla itselle armollinen ja pyrkiä ennemin ymmärtämään asiat sen sijaan että tähtäisi täydällisyyteen ja kiitetäviin numeroihin.
Mutta miehen pitä tukea sua ja ehdä paljon kotitöitä, koska muuten voi tulla liian iso urakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne ja aion etäopiskella, kyseessä on yliopisto, joten onnistuu varmaan suhteellisen ok.
Minullakin yliopisto kyseessä. Olen lukenut, että muutkin samaa alaa opiskelevat ovat etänä tehneet ainakin aluksi. Jännittää vaan ne kurssit ja luennot, johon on pakko osallistua. Välimatkaa koulun ja kodin välillä on reippaasti.. Asumme Etelä-Suomessa ja yliopisto pohjoisessa..
Sama, päiväseltään niin pitkällä ei käydä. Kannattaa katsoa mitä verkkokurssimahdollisuuksia on ja käyttää myös avoimia yliopistoja hyväksi ja lukea sieltä sisään hyväksyttäviksi.
Nykyisin on paljon massaluentoja ja toisaalta ryhmätöitä. Niitä on hankala tehdä etänä, joskin skypelläkin onnistuu, jos muu ryhmä siihen suostuu. Samaan aikaan on lisätty läsnäolopakkoa ja videoluentoja, joita voi kätevästi seurata etänä. Oletusarvona on kuitenkin se, että yliopisto-opinnoissa liittyisi tiedeyhteisöön eikä suorittaisi "kirjekurssia".
No sen voin kertoa, että kun äiti opiskeli kauppakorkeassa 300km päässä kotoa ollessani 8v, vihasin sitä enemmän kuin koskaan mitään. Äiti oli etäinen, itkin koko ajan, eikä välit korjaantuneet kuin vasta 20-vuotiaana. Edelleen olen isin tyttö.
Itse hakisin ensi vuonna uudelleen lähemmäs.
Onnittelut opiskelupaikastasi!
Minäkin opiskelin perheellisenä. Jos ei ole kyse luokanopettajakoulutuksesta, jossa on paljon läsnäoloa vaativia opintoja, voit käydä opiskelupaikkakunnalla vain tarvittaessa eikä sinne tarvitse muuttaa. Itse oli viikottain 2-3 päivää opiskelupaikkakunnalla, kun oli luentoja peräkkäisinä päivinä, ja joskus kiirehdin seminaariin aamuvarhaisella.
Hyödynnä avoimen yliopiston tarjontaa ainakin sivuaineissa, jolloin voit opiskella niitä lähellä. Myös pääaineessasi voi olla avoimessa monimuoto- ja etäopintoja, joista joudut tosin maksamaan, mutta yleensä saat ne korvaaviksi opinnoiksi. Kerää läsnäoloviikoillesi mahdollisimman tiivis aikataulu, et sitten ehdi ikävöimään perhettäsi.
Tietenkin voit joka vuosi hakea lähempää opiskelupaikkaka, ja ehkä onnistut jo ensi vuonna.
Uppista!