10v tyttöni oli näpistänyt karkkipussin
Kommentit (18)
Rankaise sitä. Anna piiskaa paljaalle pyllylle.
Voi että....inhottava tilanne molemmille ja tiedän, että itse olisin huutanut kurkkusuorana ja jälkikäteen harmittaisi. Tuskin tulee toistumaan jos normaalilla järjellä on varustettu. Puhukaa asiasta ja paljon.
Silittelet päätä ja sanot, että sillä lailla! Muistaa vastedeskin ajatella, että ostaminen on köyhiä varten, menestyjä ottaa kyselemättä sen mikä saatavissa on.
Ja sitten: jos tuon ikäinen ei tajua, että näpistäminen on kielletty, on kai annettava seuraamuksia. Mikä tyttöön pätee? Kelpaisiko kotiaresti, vai pitääkö viihde-elektroniikka ottaa takavarikkoon?
Ei ole omena kauaksi puusta pudonnut. Sellainen tytär, millainen äiti.
Kaksi viikkoa kotiarestia ja kännykkäpannaa.
Miten tollasesta voi jäädä kiinni... ite pöllin 14-vuotiaana kaupoista ja kioskeista karkkipusseja, suklaalevyjä, limsaa, kondomipaketteja, sipsejä, kosmetiikkaa ja koruja sekä ainakin yhden meikkipussin ja cd-levyn. Varmaan muutakin mutta enpä muista enää. Kerran meinasin jäädä kiinni mutta juoksin myyjää pakoon ja menin sit toiseen kauppaan näpistelemään...
Ja ihan järkevä aikuinen musta kuitenkin tuli.
Hmm, ensimmäisenä viet lapsen kauppaan pyytämään anteeksi ja maksamaan sen pussin. Sitten loppulomaksi puhelin / tietokone / tabletti pois ja kunnon puhuttelu mikä on oikein ja mikä väärin.
Minunkin tyttöni varasti tuon ikäisenä kolmesta eri kaupasta kaikenlaista typerää kamaa: vihkon, korvakorut... en muista, mitä kaikkea.
Illalla tuli sitten itku, ja kertoi minulle. Pyysin tuomaan varastetut tavarat esiin, ja sanoin, että huomenna sitten meillä onkin asiaa näihin kauppoihin.
Sittenpä lähdettiin tunnustus- ja anteeksipyyntöreissulle. Tytön piti itse tunnustaa ja pyytää anteeksi myymälän vastaavalta henkilöltä. Oli minullekin raskas reissu.
Yhdessä kaupassa myyjä alkoi myös itkemään, häntä varmaan säälitti tyttö, joka sopersi ja pyyteli anteeksi. Toisessa kaupassa tyttö sai kuulla kunniansa! Johtaja vei tytön neuvotteluhuoneseen, olin tietenkin mukana, mutta ihan hiljaa, ja kyllä tuli kunnon saarnat, itseänikin alkoi itkettää :)
Luulenpa, että lähes poikkeuksetta lapset kokeilevat tuota varastamista. Nykyisin olen täysin varma, että tuo tyttöni ei enää varasta, taatusti ei.
Niin, itsekin muistan, kun varastin purkan lähikaupasta. Voi että niitä tunnontuskia, kun teki mieli tunnustaa äidille. En tunnustanut, ja vieläkin tuo asia palaa silloin tällöin mieleen.
Varmasti tyttösi on saanut nyt opetuksen. Jutelkaa vielä rauhallisesti asiasta, äläkä sure liikaa. Et ole minkään rikollisen äiti, vaan keskenkasvuisen lapsen, joka tekee vielä töllön töitä. Kerro lapselle, että tästälähtien kuitenkin luotat häneen, ja hänen tulee olla luottamuksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ensimmäisenä viet lapsen kauppaan pyytämään anteeksi ja maksamaan sen pussin. Sitten loppulomaksi puhelin / tietokone / tabletti pois ja kunnon puhuttelu mikä on oikein ja mikä väärin.
Anteeksipyyntö ja varastetun tavaran korvaus kuulostaa erittäin hyvältä. Samoin puhuttelu, mutta vaatii paljon taitoa hoitaa se rakentavalla tavalla. Puhelimen ym. poistaminen sen sijaan on aivan turha lisärangaistus, joka ei opeta lapselle yhtään mitään, lisää vain kaunaisuutta.
Meillä oli kavereiden kesken "varastelubuumi" n.11-12v iässä. Karkkia ja Tiimarin pikkusälää lähinnä. Kyse oli jännityksen hakemisesta, ei siitä etteikö meillä olisi ollut mahdollusuutta ko. tavaroiden ostoon. Lopulta jäin kaverini kanssa lähikaupassa kiinni suklaapatukan varastamisesta. Kauppias soitti kotiin, vanhemmat piti puhuttelun ja sen koommin en ole mitään varastanut. Eli voi olla ihan lasten tyhmä päähänpisto, jännityksenhakua vailla sen kummempia ongelmia. Mekin oltiin ihan tavallisia keskiluokkaisten perheiden lapsia. Keskustele tyttösi kanssa, mieti sopiva rangaistus ja jatkakaa kesän viettoa. Luultavasti tyttösi oppii tästä yhdestä kerrasta!
Mietit ihan tykönäsi, mikä kasvatuksessa on mennyt pieleen. Ja sitten yrität korjata asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ensimmäisenä viet lapsen kauppaan pyytämään anteeksi ja maksamaan sen pussin. Sitten loppulomaksi puhelin / tietokone / tabletti pois ja kunnon puhuttelu mikä on oikein ja mikä väärin.
Anteeksipyyntö ja varastetun tavaran korvaus kuulostaa erittäin hyvältä. Samoin puhuttelu, mutta vaatii paljon taitoa hoitaa se rakentavalla tavalla. Puhelimen ym. poistaminen sen sijaan on aivan turha lisärangaistus, joka ei opeta lapselle yhtään mitään, lisää vain kaunaisuutta.
Meillä ei lapset ole mitään varastaneet mutta töissä on muutama lapsi käynyt anteeksi pyytämässä ja näkee että se on todella kova ja nolo paikka lapselle, siitä varmaan oppii hyvin.
Mutta jos meidän lapset jäisi kiinni varastamisesta niin varmasti saisivat antaa puhelimensa hyväksi aikaa pois, siinäpä oppisivat että kannattaako varastaa...
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ensimmäisenä viet lapsen kauppaan pyytämään anteeksi ja maksamaan sen pussin. Sitten loppulomaksi puhelin / tietokone / tabletti pois ja kunnon puhuttelu mikä on oikein ja mikä väärin.
Just tätä mieltä minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ensimmäisenä viet lapsen kauppaan pyytämään anteeksi ja maksamaan sen pussin. Sitten loppulomaksi puhelin / tietokone / tabletti pois ja kunnon puhuttelu mikä on oikein ja mikä väärin.
Anteeksipyyntö ja varastetun tavaran korvaus kuulostaa erittäin hyvältä. Samoin puhuttelu, mutta vaatii paljon taitoa hoitaa se rakentavalla tavalla. Puhelimen ym. poistaminen sen sijaan on aivan turha lisärangaistus, joka ei opeta lapselle yhtään mitään, lisää vain kaunaisuutta.
Näin. Puhutella pitää fiksusti, pelkkä kurkku suorana huutaminen ei auta. Tehokkainta on tuo kauppiaan kohtaaminen silmästä silmään ja anteeksi pyytäminen. Kokemuksesta tiedän, itsekin varastelin kakarana. Lopetin vasta kun jäin ekan kerran kiinni.
Ja kaikki "kasvatuksessa vikaa, katso peiliin" -kirjoittajat. Tiedoksi teille että tuo on melkoisen yleistä että jossain kohtaa lapsi sortuu näpistykseen. Se ei kerro vielä vanhemmista mitään. Se kuinka asia hoidetaan kiinni jäämisen jälkeen taas kertoo hyvin paljon.
Mä näpistin tuon ikäisenä paidan vaatekaupasta - tällöin vaatteissa ei ollut hälyttimiä kyseisessä liikkeessä.
Musta kasvoi todella rehellinen, lojaali, itsenäinen ja menestynyt nainen!