Kuvaile tuntemustasi kun aloit epäillä miehen pettävän

Onko sulla syytä epäillä miestä? Käytös muuttunut? Turhasta ei kannata olla mustasukkainen. Siis pelkäät, että miehesi loukkaisi sinua ja sen jälkeen ei enään kunnioittaisi sinua?? Yleensä se menee niin, että petetty ei pysty enään kunnioittamaan toista, saati luottamaan.

Mustasukkaisuuden takana oli loukkaantuminen siitä, että minulle oli valehdeltu, minua oli johdettu harhaan. Tunsin itseni typeräksi ja arvottomaksi. En ollut totuuden arvoinen, en minkään arvoinen.

Se, kun alkaa epäillä. Se on kauhea, kylmä tunne, joka ei hellitä, vaikka yrittäisi ajatella jotain muuta. Koko maailma muuttuu hetkessä, menettää värinsä, kaikki näyttää toiselta. Mikään ei ole kuten sen luuli olevan, mutta yhtä äkkiä kaikelle löytyy selitys. Se on painajainen, joka ei lopu, edes unessa. Joskus tuntuu, että siihen tukehtuu. Mutta jos päättää suhteen, niin aikanaan se hellittää, todella hitaasti. Aika parantaa haavat, mutta arvet jää. Kestää kauan päästä tasapainoon ja saada elämänilo taas takaisin.

Minä kysyin suoraan mieheltä pettääkö hän minua, kun alkoi puhelimeen vastaaminen olla vaikeaa, ei hänen mukaansa. Minulle selvisi muutamaa viikkoa myöhemmin että mies valehteli. Kun olin varma asiasta että minua petetään, kerroin ystävällisesti etten aio jäädä sinun ja uuden heilan tielle, että onnea jatkoon vain, minä en ole osa sitä. Ei oikeastaan ollut mustasukkaisuutta, tosin kyse nuoruuden seurustelusta joten liekkö mitään tosi rakkautttakaan ollut.

Menetys kirvelee eniten. Asia joka tullu vasta erossa selkeäksi.

Olen sijoittanut suhteeseen, aikaa, emootioita, rahaa, tehnyt fyysistä työtä.

Eihän ne meidän kokemuksemme katoa, mutta pystyn vastedes muistelemaan niitä yksin. Ei ole toista, joka olisi nähnyt lapsemme ensiaskelet.

Se keittiön pöytä, joka valittiin yhdessä ja jota varten säästettiin. Syötiin lattialla ennen sen hankkimista.

Kaikki se yhteisen elämän kerääntyminen loppuu. Ensin siihen tuli asioita, joita ei voitu jakaa, salaisuuksia. Ja sitten... Ei enää.

En voinut uskoa että niin kävisi, vaikka tottakai se oli mahdollista. Suhteemme oli kuitenkin kestänyt kahdeksan vuotta, ja luotin mieheen niin paljon kuin vain voi. Hän oli aina ollut hyvä minulle, joten miten olisin pystynyt uskomaan, että hän voisi loukata minua niin pahasti, että olisi pitänyt salasuhdetta. Kun ensimmäiset epäilyttävät merkit astuivat esiin, yritin tietenkin selittää niitä muuksi, sillä luotin. Kun merkkejä alkoi olemaan enemmän, ja pieni epäilys oli hiipinyt mieleeni kasvaen suuremmaksi, kysyin mieheltä suoraan. Se paskainen rontti kehtasi loukkaantua kysymyksestäni ja siitä, että saatoin edes epäillä häntä. Mies edelleen kehui suhdettamme ja sitä kuinka tärkeä se hänelle on. Epäilys tuntui todella epämielyttävältä, ja jopa kyseenalaistin itseäni miksi teen ja tunnen näin, sillä näkeehän miehestä että ei hän voisi minua pettää. Ja mitä vain, onneksi epätoivoisesti tartuin vaistooni ja aloin toimia sen mukaan. Järjestin miehelle "ansan" jolloin sain hänet kiinni, sitä ennen olin pakannut hänen tavaransa ja kiinnijäämisen jälkeen ajoin heittämän kamat pihalle. Mies sai tietää että tiesin vasta kun tuli käymään luullen kaiken olevan kunnossa, sillä olin jättänyt hänelle tylyn kirjeen kamojen päälle. Kiinnijäämisen jälkeen miehen käytös oli aivan uskomatonta, en halua sitä edes muistella

Pian katkaisin kaikki yhteydet, ja aloitin itsekseni pitkän ja kivuliaan toipumisprosessin. Tulin todella törkeästi petetyksi, harhaan johdetuksi ja loukatuksi, mutta onneksi se kaikki on nyt takanapäin, ja olen uskaltautunut uuteen suhteeseen.

Jos on sellainen mahdollisuus että voit tulla suhteessa alistetuksi niin huonolta kuulostaa

Itse olen miehen kanssa yhä vaikka hänellä on paha päihdeongelma. Mies haluaa lopettaa, mutta ei pysty. Yrittää ja itkee ja yrittää. Haluaisin miehen joka olisi minulle mies. Mies on kaikin puolin hyvä, mutta kun päihteet ei tunnu loppuvan. Olisi tavallinen. Nuolisi ja panisi aivot pihalle. Mies sitä haluaisi tehdä, mutta itse en halua seksiä jos ei aineet lopu.

Ei se ollut mitään mustasukkaisuutta vaan ihan vaan epäuskoa.. että toinen voi toimia mua kohtaan niin kuin toimi ja kaiken näköisen paskan, mitä meilläkin oli elämässä ollut, jälkeen. Ja sen jälkeen surua, vihaa. Mustasukkainen mä en ollut oikeastaan missään vaiheessa enkä ole nytkään, tosin nykyään mulle on aivan sama kenen kanssa se ukko panee.

Fyysinen huono olo, oksettaa, tuntuu että kaikelta on pudonnut pohja...

Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia nämä "ei voisi ikinä pettää" miehet ovat olleet, kun alkaa ruotimaan todenteolla.. Minä nimittäin aloin seurustella maailman kilteimmän ja ihanimman miehen kanssa. Juuri kiltteys oli se ansa, sillä sen varjopuoli oli se, että ei näytä negatiivisia tunteita vaan patosi ne sisälle. En varmasti alkuhuumassa bongannut kiristyviä leukapieliä tai kiihtyvää hengityksen tahtia, mutta jälkikäteen kyllä. Pettäminen oli kosto minulle, koska olen dominoiva ja hallitseva persoona ja luulin olevani tosi onnekas, kun mies oli niin "helppo". Mies pettikin aika todella törkeästi yhteisellä lomamatkalla jonka minä olin yllätykseksi meille ostanut. :( Pahemmin ei olisi voinut loukata.

Luulin olevani spontaani ja romanttinen kun järkkäsin juttuja, mutta mies kokikin sen kontrolloinniksi ja päällepäsmäröinniksi, ei vaan uskaltanut sanoa. Syy ei ole sen joka ei tajua toimivansa väärin, kyllä vastuu avata suunsa on sillä sulkeutujalla, ei ihmisten ajatuksia voi lukea. Nykyisin kartan kilttejä miehiä kuin ruttoa, omien kokemusteni mukaan ylikiltit miehet ovat passiivisaggressiivisia ja täynnä patoutumia ja toteuttavat jotain visiota miehestä.

Ilmankos tuli usein olo, että mies on vähän feikki ja aika moni asia tuntui näytelmältä. Ylikiltti ihminen ei ole myöskään ikinä oma rehellinen itsensä ja siitä se feikki vaikutelma tulee.

Millaisia siis OIKEASTI ovat miehet, jotka eivät voisi muka ikinä pettää, en usko että sellaisia on.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia nämä "ei voisi ikinä pettää" miehet ovat olleet, kun alkaa ruotimaan todenteolla.. Minä nimittäin aloin seurustella maailman kilteimmän ja ihanimman miehen kanssa. Juuri kiltteys oli se ansa, sillä sen varjopuoli oli se, että ei näytä negatiivisia tunteita vaan patosi ne sisälle. En varmasti alkuhuumassa bongannut kiristyviä leukapieliä tai kiihtyvää hengityksen tahtia, mutta jälkikäteen kyllä. Pettäminen oli kosto minulle, koska olen dominoiva ja hallitseva persoona ja luulin olevani tosi onnekas, kun mies oli niin "helppo". Mies pettikin aika todella törkeästi yhteisellä lomamatkalla jonka minä olin yllätykseksi meille ostanut. :( Pahemmin ei olisi voinut loukata.

Luulin olevani spontaani ja romanttinen kun järkkäsin juttuja, mutta mies kokikin sen kontrolloinniksi ja päällepäsmäröinniksi, ei vaan uskaltanut sanoa. Syy ei ole sen joka ei tajua toimivansa väärin, kyllä vastuu avata suunsa on sillä sulkeutujalla, ei ihmisten ajatuksia voi lukea. Nykyisin kartan kilttejä miehiä kuin ruttoa, omien kokemusteni mukaan ylikiltit miehet ovat passiivisaggressiivisia ja täynnä patoutumia ja toteuttavat jotain visiota miehestä.

Ilmankos tuli usein olo, että mies on vähän feikki ja aika moni asia tuntui näytelmältä. Ylikiltti ihminen ei ole myöskään ikinä oma rehellinen itsensä ja siitä se feikki vaikutelma tulee.

Millaisia siis OIKEASTI ovat miehet, jotka eivät voisi muka ikinä pettää, en usko että sellaisia on.

Minun ystäväpiirissäni on käynyt nimenomaan niin, että suhteet ovat päättyneet naisen pettämiseen. Eli ei kyllä voi sanoa, että mies olisi lähtökohtaisesti se sikasyyllinen.

Minun "ei voisi ikinä pettää" mieheni oli sellainen jonka en olisi uskonut sitä tekevän. Suhteemme oli tasapainoinen, meillä oli hellyyttä, seksiä, todella hauskaa yhdessä ja omanlaisemme huumori, lomamatkoja, luottamusta ja toiselle uskoutumista. Riitelimme todella harvoin, ja kumpikin osasi riidellä keskustelemalla jolloin riita saatiin nopeasti ratkaistua. En vieläkään käsitä miksi petti, oli todella pahoillaan sen jälkeen ja olisi halunnut jatkaa, mutta kaikki meni ja ero tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia nämä "ei voisi ikinä pettää" miehet ovat olleet, kun alkaa ruotimaan todenteolla.. Minä nimittäin aloin seurustella maailman kilteimmän ja ihanimman miehen kanssa. Juuri kiltteys oli se ansa, sillä sen varjopuoli oli se, että ei näytä negatiivisia tunteita vaan patosi ne sisälle. En varmasti alkuhuumassa bongannut kiristyviä leukapieliä tai kiihtyvää hengityksen tahtia, mutta jälkikäteen kyllä. Pettäminen oli kosto minulle, koska olen dominoiva ja hallitseva persoona ja luulin olevani tosi onnekas, kun mies oli niin "helppo". Mies pettikin aika todella törkeästi yhteisellä lomamatkalla jonka minä olin yllätykseksi meille ostanut. :( Pahemmin ei olisi voinut loukata.

Luulin olevani spontaani ja romanttinen kun järkkäsin juttuja, mutta mies kokikin sen kontrolloinniksi ja päällepäsmäröinniksi, ei vaan uskaltanut sanoa. Syy ei ole sen joka ei tajua toimivansa väärin, kyllä vastuu avata suunsa on sillä sulkeutujalla, ei ihmisten ajatuksia voi lukea. Nykyisin kartan kilttejä miehiä kuin ruttoa, omien kokemusteni mukaan ylikiltit miehet ovat passiivisaggressiivisia ja täynnä patoutumia ja toteuttavat jotain visiota miehestä.

Ilmankos tuli usein olo, että mies on vähän feikki ja aika moni asia tuntui näytelmältä. Ylikiltti ihminen ei ole myöskään ikinä oma rehellinen itsensä ja siitä se feikki vaikutelma tulee.

Millaisia siis OIKEASTI ovat miehet, jotka eivät voisi muka ikinä pettää, en usko että sellaisia on.

Minun ystäväpiirissäni on käynyt nimenomaan niin, että suhteet ovat päättyneet naisen pettämiseen. Eli ei kyllä voi sanoa, että mies olisi lähtökohtaisesti se sikasyyllinen.

Minä olin ylikiltti mies. Tajuan sen nyt. Vaimo ei saanut enää riittäviä "fiiliksiä" kansani ja alkoi joka työmatkallaan hakemaan seksiseuraa. Tuli ilmi kun liian ihastunut pano soitti minulle ja kertoi, että voisinko antaa vaimon lähteä ja olla "mies" kun ei se vaimokaan kanssasi enää halua olla. Eipä ollut vaimo kertonut mitään sellaisesta ja kiisti pitkään kaiken. Lopulta kun tajusi, että en usko häntä yhtään ja ero tulee niin kertoi, että viimeiset 5 vuotta hän on pannut joka työmatkallaan vähintään 2-4 miestä. Hiphei!

Vierailija kirjoitti:

En voinut uskoa että niin kävisi, vaikka tottakai se oli mahdollista. Suhteemme oli kuitenkin kestänyt kahdeksan vuotta, ja luotin mieheen niin paljon kuin vain voi. Hän oli aina ollut hyvä minulle, joten miten olisin pystynyt uskomaan, että hän voisi loukata minua niin pahasti, että olisi pitänyt salasuhdetta. Kun ensimmäiset epäilyttävät merkit astuivat esiin, yritin tietenkin selittää niitä muuksi, sillä luotin. Kun merkkejä alkoi olemaan enemmän, ja pieni epäilys oli hiipinyt mieleeni kasvaen suuremmaksi, kysyin mieheltä suoraan. Se paskainen rontti kehtasi loukkaantua kysymyksestäni ja siitä, että saatoin edes epäillä häntä. Mies edelleen kehui suhdettamme ja sitä kuinka tärkeä se hänelle on. Epäilys tuntui todella epämielyttävältä, ja jopa kyseenalaistin itseäni miksi teen ja tunnen näin, sillä näkeehän miehestä että ei hän voisi minua pettää. Ja mitä vain, onneksi epätoivoisesti tartuin vaistooni ja aloin toimia sen mukaan. Järjestin miehelle "ansan" jolloin sain hänet kiinni, sitä ennen olin pakannut hänen tavaransa ja kiinnijäämisen jälkeen ajoin heittämän kamat pihalle. Mies sai tietää että tiesin vasta kun tuli käymään luullen kaiken olevan kunnossa, sillä olin jättänyt hänelle tylyn kirjeen kamojen päälle. Kiinnijäämisen jälkeen miehen käytös oli aivan uskomatonta, en halua sitä edes muistella

Pian katkaisin kaikki yhteydet, ja aloitin itsekseni pitkän ja kivuliaan toipumisprosessin. Tulin todella törkeästi petetyksi, harhaan johdetuksi ja loukatuksi, mutta onneksi se kaikki on nyt takanapäin, ja olen uskaltautunut uuteen suhteeseen.

Pitkän salasuhteen pitämiseen liittyy yleensä kaikenpuolinen röyhkeys ja tunnekylmyys, joka tulee esiin vasta eroprosessissa. Salasuhteen pitäjä on saattanut järjestellä talousasioitakin jo pitkään petetyn vahingoksi, tai käyttää yhteisia/kumppanin varoja salasuhteen puitteiden kustantamiseksi. Mikään ei ole liian röyhkeää tai mautonta ihmiselle, joka pystyy vuosikausia pettämään kumppaniaan. Tyypillistä on muuten juuri tuo syvä loukkaantuminen epäilystäkään! Suoraa vastausta pettämiskysymykseen ei yleensä saa, vaan kysymys torjutaan loukkaantumalla ja korostamalla meidän suhteemme tärkeyttä ja ainutlaatuisuutta. Syvästi rakastava nainen tai mies on helppo höynäyttää kiinnittämään huomio suhteen tärkeyteen ja suuntaamaan energiansa sen jatkuvuuteen. Näin rakastava osapuoli tekee kaiken suhteen tunnetyön, ja pettäjälle jää aikaa panostaa salasuhteeseensa ja omaisuuden kusettamiseen toiselta.

Petetyt eivät yleensä ole tyhmiä, he ovat vain luottavaisia ja rakastavat voimakkaasti. On kylmä suihku herätä reaalimaailmaan, kun totuus joskus paljastuu. Joillekin totuus on liian kammottava kohdattavaksi, ja on helpompi jäädä kuvitelmien ja positiivisten tunteiden maailmaan ja haudata epäilykset liian hirveinä syvälle mielen pohjamutiin.

Usein näissä kriiseissä auttaa parhaiten kokenut ja kyyninen asianajaja, joka osaa neuvoa, miten uhri voi pelastaa vielä sen, mitä pelastettavissa on. Kriisipsykologit voivat korjata jotain, mutta hyvää asianajajaa suosittelen, maksaa mitä maksaa. Moni ei ymmärrä petoksen paljastuttua, millaista röyhkeyttä ja kovuutta on vielä edessä päin.

Kyllä sen miehen sivusuhteen huomasi lähes välittömästi jatkuvasta viestittelystä. Kehiin oli ilmestynyt naispuolinen "sielunkumppani", jonka kanssa oltiin tietysti vain kavereita ja minä olin aivan kauhea, kun kehtasin pettämistä edes epäillä. Aivan ihania oli naisen kyläilyt meillä (leikitti mm. lapsiamme) ja sitten lähtivät mieheni kanssa kahdestaan viihteelle.

Suunnattomasti otti päähän asiasta valehtelu ja kun valehteluun kyllästyneenä yritin rajoittaa tapailua, olin kamala sekopäinen lehmä.

Valehtelu ja syyttely satuttivat paljon enemmän kuin itse pettäminen. Puoli vuotta sivusuhteen loppumisen jälkeen tajusin viimein erota miehestä (oli muutenkin huono kumppani) eli oikeastaan olen kiitollinen tälle toiselle naiselle.

Minun pettämistarina entisestä suhteesta kuulostaa tekaistulta, koska se onkin niin absurdi. Itseasiassa, mulla on kaksi tarinaa, oma ja kaverini, jotka täällä leimataan trolliksi koska on taattua Kaunarit kamaa.

Ex mies oli miesvaltaisella alalla töissä, ja siellä oli tasan yksi nainen joka oli lesbo. Näyttikin ihan rekkasedältä, ja asui naisen kanssa. Tästä lepakosta tuli sitten mieheni salikaveri ja treenisparraaja. Mikäs siinä sitten, ei huolta, sanoi mies. Miehen työkaveri oli "Jarkko Lahtinen" (muutettu nimi) ja oli puhelimessa luonnollisesti sillä nimellä. En tutkinut miehen puhelinta ikinä, mutta näin kerran kun puhelimessa vilkkui nimi "Lahtinen Jarkko". Tuli jotenkin kummallinen olo, koska olin ihan varma, että miehen puhelimessa oli myös Jarkko Lahtinen-yhteystieto. En ole miehen puhelinta ikinä katsonut, mutta varmaan se on jäänyt mieleen kun työkaverit soitteli toisinaan. Mietitytti myös, että miksi se Jarkko soitteli usein, vaikka ei ikinä käynyt kylässä. Yhden kerran kävi, ja luimisteli koko ajan. Tuttavallisuus puhelimessa kuitenkin kieli miesten hyvästä kaverisuhteesta. 

Sen kummemmin miettimättä otin nopeasti ylös tän Lahtinen Jarkko yhteystiedon ja nrotiedustelu antoikin tän lesbotyökaverin nimen ja osoitteen. Sulattelin asiaa pari päivää, ja tarkkailin miehen toimia. En muista miten, mutta tsekkasin miehen sähköpostin sitten koska oli kirjautuneena sisään (tää oli aikaa ennen älypuhelimia ja Facebookia, meilitse ja mesen kautta mentiin). Siellähän oli kiimaisen lesboystävättären ja salikaverin rakkausviestejä ja helvetin härskejä kirjeenvaihtoja, ei ollut saapuneissa, vaan roskapostissa. Mies kiisti aivan kaiken, luonnollisesti. Pitkän aikaa eromme jälkeen näin tän Jarkko Lahtisen baarissa ja kysyin häneltä, että tiesikö hän miehen touhuista niin sanoi, että kaikki työpaikalla tiesi niiden suhteesta ja ei sen takia oikein halunnut olla mieheni kanssa tekemisissä. Tuntui kuin ois uudestaan petetty. Tälle lesbolle laitoin sitten meilin, että minun puolestani voi pitää miehen, mutta ei kannata kauheasti laskea sen varaan. Oksettava ämmä ja mies.

Toisen tarinan kerron lyhyemmin. Perheenisä, neljä lasta ja 15v suhde vaimon kanssa. Omakotitalo. Taloon tulee 17v au pair. Nainen alkaa epäillä miehen pettävän ja vitsailee, että se on varmaan tuo meidän nuori lastenhoitaja. Sehän se oli, jäivät kiinni kun olivat yhtä aikaa jossain matkalla ja tän nuoren naisen mies kyseli petetyltä naiselta, että tietääkö se minne lastenhoitaja on matkustanut perheen isän kanssa. :/ Ero tuli, uusi nuori nainen eväsi lasten tapaamiset, pyöräytti muksun tälle isukille ja sitten petti isukkia itse, ja halusi eron. Vei muuten puolet talosta ja maksatti äijällä aika kivat erorahat. 

En asu miehen kanssa, mutta kysymyksessä pitkä suhde.

Kesäkuun alussa olin viikon matkalla.

kun tulin takaisin ja laitoin miehelle viestin, hän vastasi vasta seuraavana päivänä.

Sitten hänen lapsena olivat koulusta kesälomalla yms. ja mies vetosi näihin kiireisiin.

Tajusin parissa- kolmessa viikossa, että myös viikonloput mies viettää omissa menoissaan.

Kun samoissa merkeissä meni myös Juhannus, en voi enää teeskennellä, että en tajua hänellä olevan nyt säätöä muulla suunnalla.

Ensi merkki oli juuri tuo viesteihin vastaamisen viive. Kun sitten näimme, oli meillä kiihkeää ja kaikki "hyvin".

Nyt mietin lähinnä sitä, että miten miehen kanssa toimin. Tuntuu, että en edes halua laittaa häntä selkä seinää vasten ja tilille tilanteesta, koska olen tainnut jo hävitä tämän erän.

Enemmänkin mietin sitä, että miten pääsen tästä eteenpäin mahdollisimman pian. Olen katkera siitä, että kesäni on taas pilalla. Odotin yhteistä aikaa niin paljon. Viime kesän ajan suhteemme oli tauolla. Riuduin tuon ajan. Sama toistui nyt.

olo on epätodellinen, mutta vaistoni on niin vahva, että en voi mitenkään selitellä tätä parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

En asu miehen kanssa, mutta kysymyksessä pitkä suhde.

Kesäkuun alussa olin viikon matkalla.

kun tulin takaisin ja laitoin miehelle viestin, hän vastasi vasta seuraavana päivänä.

Sitten hänen lapsena olivat koulusta kesälomalla yms. ja mies vetosi näihin kiireisiin.

Tajusin parissa- kolmessa viikossa, että myös viikonloput mies viettää omissa menoissaan.

Kun samoissa merkeissä meni myös Juhannus, en voi enää teeskennellä, että en tajua hänellä olevan nyt säätöä muulla suunnalla.

Ensi merkki oli juuri tuo viesteihin vastaamisen viive. Kun sitten näimme, oli meillä kiihkeää ja kaikki "hyvin".

Nyt mietin lähinnä sitä, että miten miehen kanssa toimin. Tuntuu, että en edes halua laittaa häntä selkä seinää vasten ja tilille tilanteesta, koska olen tainnut jo hävitä tämän erän.

Enemmänkin mietin sitä, että miten pääsen tästä eteenpäin mahdollisimman pian. Olen katkera siitä, että kesäni on taas pilalla. Odotin yhteistä aikaa niin paljon. Viime kesän ajan suhteemme oli tauolla. Riuduin tuon ajan. Sama toistui nyt.

olo on epätodellinen, mutta vaistoni on niin vahva, että en voi mitenkään selitellä tätä parhain päin.

Asutteko kuitenkin samalla paikkakunnalla, vai kauempana toisistanne? Onko sinulla riski törmätä mieheen, kun on tämän toisen kanssa, jos on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voinut uskoa että niin kävisi, vaikka tottakai se oli mahdollista. Suhteemme oli kuitenkin kestänyt kahdeksan vuotta, ja luotin mieheen niin paljon kuin vain voi. Hän oli aina ollut hyvä minulle, joten miten olisin pystynyt uskomaan, että hän voisi loukata minua niin pahasti, että olisi pitänyt salasuhdetta. Kun ensimmäiset epäilyttävät merkit astuivat esiin, yritin tietenkin selittää niitä muuksi, sillä luotin. Kun merkkejä alkoi olemaan enemmän, ja pieni epäilys oli hiipinyt mieleeni kasvaen suuremmaksi, kysyin mieheltä suoraan. Se paskainen rontti kehtasi loukkaantua kysymyksestäni ja siitä, että saatoin edes epäillä häntä. Mies edelleen kehui suhdettamme ja sitä kuinka tärkeä se hänelle on. Epäilys tuntui todella epämielyttävältä, ja jopa kyseenalaistin itseäni miksi teen ja tunnen näin, sillä näkeehän miehestä että ei hän voisi minua pettää. Ja mitä vain, onneksi epätoivoisesti tartuin vaistooni ja aloin toimia sen mukaan. Järjestin miehelle "ansan" jolloin sain hänet kiinni, sitä ennen olin pakannut hänen tavaransa ja kiinnijäämisen jälkeen ajoin heittämän kamat pihalle. Mies sai tietää että tiesin vasta kun tuli käymään luullen kaiken olevan kunnossa, sillä olin jättänyt hänelle tylyn kirjeen kamojen päälle. Kiinnijäämisen jälkeen miehen käytös oli aivan uskomatonta, en halua sitä edes muistella

Pian katkaisin kaikki yhteydet, ja aloitin itsekseni pitkän ja kivuliaan toipumisprosessin. Tulin todella törkeästi petetyksi, harhaan johdetuksi ja loukatuksi, mutta onneksi se kaikki on nyt takanapäin, ja olen uskaltautunut uuteen suhteeseen.

Pitkän salasuhteen pitämiseen liittyy yleensä kaikenpuolinen röyhkeys ja tunnekylmyys, joka tulee esiin vasta eroprosessissa. Salasuhteen pitäjä on saattanut järjestellä talousasioitakin jo pitkään petetyn vahingoksi, tai käyttää yhteisia/kumppanin varoja salasuhteen puitteiden kustantamiseksi. Mikään ei ole liian röyhkeää tai mautonta ihmiselle, joka pystyy vuosikausia pettämään kumppaniaan. Tyypillistä on muuten juuri tuo syvä loukkaantuminen epäilystäkään! Suoraa vastausta pettämiskysymykseen ei yleensä saa, vaan kysymys torjutaan loukkaantumalla ja korostamalla meidän suhteemme tärkeyttä ja ainutlaatuisuutta. Syvästi rakastava nainen tai mies on helppo höynäyttää kiinnittämään huomio suhteen tärkeyteen ja suuntaamaan energiansa sen jatkuvuuteen. Näin rakastava osapuoli tekee kaiken suhteen tunnetyön, ja pettäjälle jää aikaa panostaa salasuhteeseensa ja omaisuuden kusettamiseen toiselta.

Petetyt eivät yleensä ole tyhmiä, he ovat vain luottavaisia ja rakastavat voimakkaasti. On kylmä suihku herätä reaalimaailmaan, kun totuus joskus paljastuu. Joillekin totuus on liian kammottava kohdattavaksi, ja on helpompi jäädä kuvitelmien ja positiivisten tunteiden maailmaan ja haudata epäilykset liian hirveinä syvälle mielen pohjamutiin.

Usein näissä kriiseissä auttaa parhaiten kokenut ja kyyninen asianajaja, joka osaa neuvoa, miten uhri voi pelastaa vielä sen, mitä pelastettavissa on. Kriisipsykologit voivat korjata jotain, mutta hyvää asianajajaa suosittelen, maksaa mitä maksaa. Moni ei ymmärrä petoksen paljastuttua, millaista röyhkeyttä ja kovuutta on vielä edessä päin.

Hyviä pointteja. Itse olin juuri "liian rakastava", sillä seitsemän vuoden aikana olin kyllä oppinut luottamaan mieheen. Emme olleet naimisissa, emme edes kokoaikaisesti asuneet yhdessä juuri silloin, ja yhteistä taloutta meillä ei ollut, joten mitään omaisuutta hän ei minulta saanut. En haluaisi ajatella exäni olleen häiriintynyt tai jotenkin tunne-elämältään vioittunut, vaikka käytös suhteen paljastuessa siihen viittasikin. Meillä oli kuitenkin seitsemän hyvää yhteistä vuotta, joihin ei sisältynyt väkivaltaa, pettämistä tms. Mies todella kohteli minua hyvin, mutta muuttui viimeisen vuoden aikana. Salasuhde hänellä oli ollut reilun vuoden ennen kuin sain sen selville. Siinä kohtaa oli itselläni kyllä todella höynäytetty olo, että niin pitkän ajan jälkeen toinen pystyi loukkaamaan minua sillä tavalla, ja miehen yhtäkkiä muuttunut käytös oli järkytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En asu miehen kanssa, mutta kysymyksessä pitkä suhde.

Kesäkuun alussa olin viikon matkalla.

kun tulin takaisin ja laitoin miehelle viestin, hän vastasi vasta seuraavana päivänä.

Sitten hänen lapsena olivat koulusta kesälomalla yms. ja mies vetosi näihin kiireisiin.

Tajusin parissa- kolmessa viikossa, että myös viikonloput mies viettää omissa menoissaan.

Kun samoissa merkeissä meni myös Juhannus, en voi enää teeskennellä, että en tajua hänellä olevan nyt säätöä muulla suunnalla.

Ensi merkki oli juuri tuo viesteihin vastaamisen viive. Kun sitten näimme, oli meillä kiihkeää ja kaikki "hyvin".

Nyt mietin lähinnä sitä, että miten miehen kanssa toimin. Tuntuu, että en edes halua laittaa häntä selkä seinää vasten ja tilille tilanteesta, koska olen tainnut jo hävitä tämän erän.

Enemmänkin mietin sitä, että miten pääsen tästä eteenpäin mahdollisimman pian. Olen katkera siitä, että kesäni on taas pilalla. Odotin yhteistä aikaa niin paljon. Viime kesän ajan suhteemme oli tauolla. Riuduin tuon ajan. Sama toistui nyt.

olo on epätodellinen, mutta vaistoni on niin vahva, että en voi mitenkään selitellä tätä parhain päin.

Asutteko kuitenkin samalla paikkakunnalla, vai kauempana toisistanne? Onko sinulla riski törmätä mieheen, kun on tämän toisen kanssa, jos on?

Minua kiinnostaisi ihan paikkakunta, silkasta uteliaisuudesta. Naapurissani asuu mies, joka pyörittää kolmea eri naista,. Yksi asuu Tampereella kuten mieskin, toinen Keski-Suomessa ja kolmas Helsingin seudulla. Tiedän, kun olen muutaman sanan pihalla näiden naisten kanssa vaihtanut, eivät tiedä toisistaan vaan iloisina kyläilevät.

Miehellä on ymmärrettävästi kesälomallakin kiirettä, ja juhannuksena ei ehdi kaikkia näkemään. Mutta onhan näitä tapauksia ympäri maata. Tämä nyt kuitenkin Tampereelta. Taloyhtiön hommatkin kutsuisivat välillä... t. Naapurin täti