Vetäytyminen yhteiskunnasta

Käy kuitenkin välillä ulkona, ettet kokonaan höperöidy.

Ja sitten suosittelisin myös terapiaa. Voisi tehdä hyvää ulkopuolisuuden tunteeseen. T. toinen syrjäytynyt ja vetäytynyt, joka kuitenkin on 3 vuotta yrittänyt kaikkensa, että pääsisi takaisin normaaliin elämään (vaikeaa on!!)

Älä luovuta, ikinä. Mene ulos ja tapaa ihmisiä, elä hyvä ihminen. Ehdit olla eristyksissä ikuisuuden haudassa.  Jos mahdollista säästä hiukan ja lähe reppureissulle maailmaan. Kaikki on mahdollista.! Tee elämästäsi mielenkiintoinen - kaikki on sinusta kiinni.

Tuolla esittämälläsi tavalla tulet ainoastaan katkeraksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten suosittelisin myös terapiaa. Voisi tehdä hyvää ulkopuolisuuden tunteeseen. T. toinen syrjäytynyt ja vetäytynyt, joka kuitenkin on 3 vuotta yrittänyt kaikkensa, että pääsisi takaisin normaaliin elämään (vaikeaa on!!)

Tsemppiä sinulle ja toivon että pääset takaisin. Minä kuitenkaan en halua enää takaisin. Niin sanottu normaalielämä ei voi antaa minulle enää sellaisia asioita, jotka katson tavoittelun arvoiseksi. En tiedä olisiko edes uraputki ollut hyvä vaihtoehto, olisin varmaan päätynyt tähän tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin.

Ongelmasi on, ettet osaa nähdä noiden kahden vaihtoehdon ulkopuolelle. Normaalin kaavan mukaan menevä elämä ei ole sinua varten. Miksi siis tavoittelisitkaan uutta tutkintoa ja uraputkea? On muitakin vaihtoehtoja kuin sukeltaminen virtuaalielämään. Mitä haluat oikeasti tehdä? Elämä on upea lahja, älä hukkaa sitä!

Lähet kehittämään vaihtoehtojärjestelmää.Voisit saada mukaan paljon muitakin kiinnostuneita.

Ehdotan, että teet (subjektina) kuitenkin vastapainoksi jotakin mielekästä myös reaalitodellisuudessa. Kirjoitat vaikka päiväkirjaa. Tai teet taidetta. "Oikeassa elämässä" on löydettävissä paljon asioita jotka eivät ole nykymittapuun mukaan millään tavoin "tavoitteita" tai "kunnianhimoa".

Sulla on sentään jotain saavutettuna. Mä olen täys nolla ja luovutin aikaisemmin.

Kuukaudet yksin on pelkkää hiljaisuutta ja päivä toisesta eteenpäin hitaasti edetään.

Hmm, kuulostaa unelmaelämältäni :) Minähän elän jo noin muuten, paitsi että mulla on kyllä työ - teen koodausta etätyönä kotoa. Mutta joo, elän aina kun voin virtuaalitodellisuudessa, pelien ja kirjojen parissa. Ihmisseurasta tai tekemisestä en välitä, olen erakkoluonne ja hlauan olla aina yksin kun mahdollista. Hyvin onnellista elämää tämä on.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut 10 vuoteen töissä eikä minulla ole enää pienintäkään mahdollisuutta saada akateemista koulutustani vastaavaa työtä. Uuden tutkinnon suorittaminen olisi liian pitkäkestoinen ratkaisu ja valmistuttuani olisin samalla viivalla 20 vuotta nuorempien kolleegoitteni kanssa, mitä en henkisesti kestäisi. Ilman työtä tyttöystävää on vaikea löytää, mikä on täysin ymmärrettävää.

Olen suunnitellut alkavani elää vaihtoehtotodellisuudessa. Pelejä, leffoja, sarjoja, kirjojen lukemista, nettipornoa jne. Kohta ostan virtuaalitodellisuuslasit ja alan viettää siellä pitkiä aikoja. Näin vietän lopun elämäni yhteiskunnan ulkopuolella, jonka jäsen en katso enää täysimääräisesti olevani. Mitään tavoitteita oikeassa elämässä ei enää ole.

Ethän siis myöskään odota yhteiskunnalta mitään, kuten taloudellista tukea? Aidosti yhteiskunnan ulkopuolella voi olla vain, jos ei ota siltä mitään vastaan.

Ite suosittelisin ap:lle erilaista liikuntaa ja järjestötoimintaa. Jos sanot ettei kiinnosta niin oikeestikko tuo sun vaihtoehto on kiinnostavampi..?

Vierailija kirjoitti:

Ethän siis myöskään odota yhteiskunnalta mitään, kuten taloudellista tukea? Aidosti yhteiskunnan ulkopuolella voi olla vain, jos ei ota siltä mitään vastaan.

En ole aloittaja enkä puolustele hänen nimenomaisia valintojaan. Mutta mielestäni olemme ohittaneet jo tuon vaiheen jossa pitää moraalisesti pohdiskella omaa panostaan yhteiseksi hyväksi. Maailman tuotanto pystyy kattamaan väestön perustarpeet helposti. Paikoin on logistisia ongelmia. Vastapainona kannattaa olla onnellinen jos on itsellä vielä mielekäs työ automaation rinnalla. Minulla on. Eikä haittaa yhteiskunnan "vapaamatkustajat" yhtään. Toivon vain että kaikille halukkaille löytyy mieleistä tekemistä ja työtä. Kannatan siis mm. työajan radikaalia lyhennystä enkä pidennystä.

Mulla ois sulle parempi idea. Hyväksy Jeesuksen pelastus ja rukoile Herraa että järjestää sinun asiasi ja järjestää sinulle vaimon. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Kyllä hän sinullekin voi löytää vaimon, olitpa millainen tahansa.