Lue keskustelun säännöt.
Luulin, että suhteessa riittää rakkaus, luottamus ja turva. Mutta ei riittänyt
29.06.2016 |
Olen aina naiivisti (?) ajatellut, että onnellinen parisuhde perustuu rakkauteen, ja että sen avulla alamäet voitetaan. Mutta nyt ero lävähti kasvoille, ja syynä mm. intohimon puute. Itse en intohimoa arvota niin korkealle vrt. nuo muut em. asiat, mutta ihmiset on kovasti erilaisia toki.
Täällä on varmaan tuhansia kokemuksia siitä, kuinka rakkaus ei riittänyt, vaan syy X aiheutti eron..?
Eikö rakkaus olekaan se korkein voima? Vai olemmeko vain niin irtaantuneita tästä maailmasta ja luonnosta, että pyrimme täydellisyyteen, joka ei ole luonnollista? Alamäkiä suhteissa tulee varmaan aina, joten niidenkin yli pitäisi edes yrittää taistella? Vai rakastaako sitä sitten muutenkaan oikeasti, jos ei kunnolla edes yritä..
Toivottavasti tulevat seurustelukumppanit saavat minulta saman rakkauden ja tuntevat samalla intohimoa tarpeeksi kovaa. ;(
Kommentit (20)
Rakkaus ei ole luonnossa mikään kovin yleinen ilmiö, joten ei hyvä parisuhde sitä kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka idiootti luulee, että intohimo pysyy 24/7 seuraavat 50 vuotta? Kuuluu asiaan, että se häviää välillä. 10 vuoden jälkeen se voi jäädä pysyvästi vähän miedommaksi, mutta ei sitä tarvitsekaan mitään elämää suurempaa intohimoa olla, jotta seksi toimisi.
Tuli vielä mieleen, kun bongasin täällä termin 'jännämies', että exä varmaan tarvii sellaisen ja itse olen 'tylsä-/nössömies'. En ainakaan ole yhtään jännä vaan varma.
ap
Parisuhteessa tärkeintä on intohimo. Rakkaus siitä seuraava, mutta sitä saa ja voi antaa myös omille vanhemmille, sisaruksille, lapsille ja ystäville, jopa lemmikille. Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri tuon intohimon perusteella.
Minä en kokenut supersuurta intohimoa, mutta sen verran, että se riitti hyvin minulle. Jos noin voi sanoa. Yksi juttu tässä vain on se, että olen suhteissa kokematon, joten minulla ei ole mihin verrata. Olen M26.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kokenut supersuurta intohimoa, mutta sen verran, että se riitti hyvin minulle. Jos noin voi sanoa. Yksi juttu tässä vain on se, että olen suhteissa kokematon, joten minulla ei ole mihin verrata. Olen M26.
ap
Kurja, että kävi noin. Mutta siitä voi oppia. Naiselle tuo turvallisuudentunnetta myös se, että mies viettelee, haluaa ja määrää tahdin sängyssä. Varmasti saan tähän väitteeseeni alapeukkuja, mutta juuri noiden miesten perään itketään, ja heidän kanssaan uskalletaan vaikka mitä. Koska seksuaalinen mies tuntuu turvalliselta, kunhan on aikuisista kiinnostunut hetero, kohtelias ja osaa käsitellä naista.
Ihanaa kun yleistetään. Mua ei tosiaan tarvitse sängyssä viedä, en ole alistuvaa tyyppiä vaan rakastan miestäni seksin aikana samalla intensiteetillä kuin hän minua. Voi olla että dominoinnista /tasa-arvoisesta seksistä tykkääviä naisia on vähemmistö (?) mutta en jaksaisi aina lukea näitä "kaikki naiset tykkää doggy stylestä" kommentteja. Mihän en pyllistä kenellekään, piste. Intohimo on tärkeää koska se erottaa parisuhteen muista suhteista, oli mieltymykset sitten minkälaisia vain. Rakkaus on kaiken a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa tärkeintä on intohimo. Rakkaus siitä seuraava, mutta sitä saa ja voi antaa myös omille vanhemmille, sisaruksille, lapsille ja ystäville, jopa lemmikille. Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri tuon intohimon perusteella.
Mutta intohimo ei kestä. Se ei vaan kestä. Rakkaus voi kasvaa, mutta himot tuppaavat laimenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa tärkeintä on intohimo. Rakkaus siitä seuraava, mutta sitä saa ja voi antaa myös omille vanhemmille, sisaruksille, lapsille ja ystäville, jopa lemmikille. Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri tuon intohimon perusteella.
Mutta intohimo ei kestä. Se ei vaan kestä. Rakkaus voi kasvaa, mutta himot tuppaavat laimenemaan.
No itselläni alkoi yhdeksäs vuosi saman miehen kanssa, ja intohimo on toistaiseksi kestänyt. Tuskin olemme yhdessä sitten enää, jos intohimo laantuu, jos sen voi kokea jonkun muun kanssa. Rakkaus toki säilyy, mutta rakkaus ei edellytä parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just a though, keskityt aloituksessa siihen millaiset arvot sinulla on ja mikä sinulle olisi riittänyt. Se ei vain oikein riitä suhteessa, pitäisi myös tietää ja osata arvostaa sitä mitä se toinen tarvitsee ja arvostaa. Jos sille toiselle on deal breaker se että sulla ei ole sinisiä kultakaloja niin se on silloin deal breaker, ihan sama kuinka hölmöä se susta on.
Ei sen mitään leiskuvaa intohimoa tartte olla ja intohimokin voi tavallaan olla päätös. Tyyliin minä rakastan tuota ja seksi yleisesti on mukavaa ja lähentää niin käynpä peppuun kiinni. Siis vaikkei himota niin osoittaakseen että toinen voi olla himottava. En kestäisi suhdetta jossa toinen ei osoittaisi että pitää minua haluttavana. Ei munkaan aina tee mieli mutta ei se koskettelu oo mistään pois, tai että sanoo että tekisi mieli sitä toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vieläkään mitä on rakkaus.. mitä on intohimo.. kun tunteet vaihtelee päivittäin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet usein luulevat naisten haluavan jotain 'turvaa' parisuhteessa. Mä en ainakaan halua enkä edes ihan ymmärrä, mitä 'turva' siinä tarkoittaa. Minä osaan turvata ihan itse itseni.
Parisuhteessa tärkein on kipinä, kemia. Sitä joko on tai ei ole. Jos ei, niin kyseessä on ystävyys, ei intiimiksi tarkoitettu suhde. Se ei ome kenenkään epäonnistuminen baan kaikki eivät biologisesti sovi toisilleen. Kemia perustuu joidenkin tutkimusten mukaan geneettiseen erilaisuuteen optimilla tavalla, mikä tarjoaa jälkeläisille parhaat geenit. Sopiva kobtail vetää toisiaan puoleensa.
Eli ap intohimon puute johtui tästä eikä siitä, että sä olisit virheellinen. Olet täydellinen jonkun toisen naisen kanssa ja jonkun toisen kanssa teillä on kemiaakin. Eli häntä pystyyn ja kesäterassille nauttimaan lomasta! ;)
Suhde loppuu, jos toisella ei ole siinä hyvä olla. Tätä tunnetta voi sitten kutsua intohimon puutteeksi, rakkauden puutteeksi tai ihan miksi vain. Oikeastaan on aika hassua, että takerrutaan yksittäisiin sanoihin ja niiden merkitykseen - ilman, että edes yritetään ymmärtää toista. Kun mulle riittää, niin pitäs riittä sullekin. Mä kutsun tätä riittämistä rakkaudeksi.
Jos intohimoa ei ole niin sitten suhde on kuin sisaruksen tai veljen kanssa asuisi. Kaikki ei halua sellaista. Ja toisaalta kaikki ei myöskään halua elää vain lapsille ja "perheenä". Aikuisilla on aikuisten tarpeet, eikä siinä ole mitään väärää. Itsekäskin saa olla.
Luulo ei ole tiedon väärti.......vieläkään.
Minä olen jättänyt poikaystävän, kun viisi vuotta odottelin hänen intohimonsa heräämistä. Oltaisiin oltu oikein hyvät parhaat kaverit tai sisko ja veli.