Lue keskustelun säännöt.
Kuinka eroon sitoutumiskammosta?
27.06.2016 |
Ongelmana minulla on sitoutumiskammo. Se on vaivannut joitain vuosia aikaisemmin, mutta laantui kun tapasin exäni. Pari vuotta meni enemmän huonommin kuin hyvin ja lopulta hän petti minua. Yritimme silti pelastaa suhteen, mutta itse etäännyin hänestä pikkuhiljaa. Lopulta kuitenkin halusin erota ja olen päätökseen ollut erittäin tyytyväinen.
Suurena suunnitelmana oli viettää riehakas sinkkukesä kera ystävien, mutta yllättäen tutustuin mieheen, jonka kanssa asiat vain loksahtelivat paikoilleen. Olemme todella samanlaisia ja kiinnostus on molemminpuolista. Emme asu samalla paikkakunnalla, joten vietämme aikaa kerralla pidempään tietyin väliajoin. Ongelmanani on kuitenkin ristiriitaiset tuntemukset erossa ollessa. Ahdistus hiipii mieleen, vaikka tykkäänkin hänestä. Ja jälleen kun olemme yhdessä, ei minua ahdista juurikaan. Olen voinut olla hänelle hyvin avoin ja yhdessäolo on ollut helppoa.
Olen vain suuresti ärsyyntynyt näistä kammoista ja peloista, joita edellinen suhteeni on minulle aiheuttanut. Miten pirussa päästä eroon näistä ja kyetä heittäytymään uuteen suhteeseen? Sellainen olisi molemmilla mielessä, minulla vain pelot pistävät ahdistuksen myötä jarruja päälle.
Kertokaa kokemuksia ja neuvoja te, jotka jaksoitte tämän litanian lukea! :'-D
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Minulle tuli mieleen, että sitoutumiskammo kohdallasi voisi johtua vähintään kahdesta eri asiasta (varmaan useammastakin)
1. Hylätyksi tulemisen pelko.
Monella ihmisellä se on sellainen peruskysymys joka estää aidon, emotionaalisen läheisyyden. Ei uskalla avata itseään kun pelkää, että toinen sitten jättääkin kun näkee millainen olen ihan oikeasti, aidoimmillaan. Tämän asian ratkaisemiseen ei ole varsinaista poppakonstia (kuten ei elämässä moneen muuhunkaan) mutta sen tiedostaminen, että tilanne riippuu omista peloista, voi jo olla vapauttava. Voit kysyä itseltäsi, eikö sittenkin ole parempi olla avoin ja päästää lähelle VAIKKA lopulta sattuisikin tulemaan hylätyksi kuin pitää kaikki ihmiset niin etäällä, että olet melkein kuin hillo tiukasti suljetussa lasipurkissa.
2. Riittämisen dilemma.
Mikä riittää? Mikä on tarpeeksi hyvä mies/suhde/tilanne? Olisiko nurkan takana sittenkin parempi ihminen, jäänkö jotain paitsi jos 'tyydyn' tähän, menetänkö seuraavan vielä mahtavamman tyypin?
Tämänkaltainen pohdiskelu on inhimillistä, mutta ahnetta. On satavarma, että jokaiseen valintaan sisältyy jonkun toisen poisvalinta. Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja koskaan ei voi olla varma että oma kumppani on se juuri paras. Mutta tähän auttaa määrätietoinen pysähtyminen ja sitoutuminen. Tässä suhteessa on riittävän hyvää. Jään tähän enkä enää aprikoi ja odota jotakuta toista. Tiedostan, että toisia hyviä tyyppejä on vaikka kuinka, mutta minä haluan rakentaa liittoni tämän kanssa. Tai jos en voi sitoutua, vapautan meidät molemmat, en pidä 'varalla' paremman löytääkseni.
Kuulostiko tämä millään lailla sinulle osuvalta? Auttoiko eteenpäin.
eipä siihen auta kuin ääneen sanominen että "vituttaa tämmöiset paskamaiset ajatukset"
itsehän kävelen vaikka seuraavaan kaupunkiin 50 asteen pakkasessa paljain jaloin jos pääsen vain naiseni viereen yöksi.
ja hän tietää kyllä miksi teen niin kun olen ilmoittanutkin näistä typeristä vainoharhoista kun iskee satunnaisesti päälle
mulla on vasta tapaamani naisen kanssa juuri tuo olo että ensin tuntuu upealta hänen seura ja tehdä asioita yhdessä mutta välillä mieleen hiipii ahdistus vaikka nimenomaan tykkään hänestä. Olen kokenut ikäviä asioita ihmissuhteissa nyt joten se varmasti vaikuttaa ja tuntuu ettei uskalla luottaa kehenkään
^