Miksi te ekstrovertit ette kestä sitä jos ette pääse puheisiin jonkun sulkeutuneen hiljaisen tyypin kanssa?
Mikä siinä häiritsee? Ettekö keksi puhuttavaa ja sitten vituttaa kun tuntee epävarmuutta vai mikä ongelma? Miksi ette voi tyytyä niiden seuraan joiden kanssa syntyy helposti juttua ja antaa niiden hissukoiden vain olla rauhassa? Kuvitteletteko että arvostelu auttaa hissukkoita rentoutumaan ja tekee niistä avoimempia teitä kohtaan?
Kommentit (8)
Koska ihminen on sosiaalinen olento ja epäsosiaalisuus on näin ollen epäihmismäistä/epäinhimillistä. Aattona yritin luoda keskustelua vaimoni kaverin kanssa. Mitä tekee tuo ärsyttävä ämmä? Jumankauta katselee nenänvartta pitkin, tai jopa välttelee katsekontaktia ja antaa parhaillaan yksisanaisia vastauksia! Hittoako tungette ihmisten pariin, jos ei seura kiinnosta? Painukaa vuorille erakoiksi mortit ja vertit!
Emt. Olen ekstrovertti, ja töissä se joka on introverteista saanut kavereita vapaa-ajallekin.
Miten niin emme kestä? Millä tavoin se ilmenee? Onko sulle joku ekstrovertti alkanut huutamaan, jos et ole vastannut, vai mikä on ongelma? Mun mielestä on kohteliasta jutella esim. hiljaisen työkaverin kanssa, jos satutaan vaikka bussipysäkille yhtä aikaa. Mutta jos huomaan, että kaveria ei kiinnosta, niin kyllä mä voin olla hiljaakin, no problem. Musta kuullostaa, että ongelma on nyt ihan introvertin päässä.
Minusta ne oikeasti ekstrovertit ja sosiaaliset ihmiset kyllä sietää erilaisia ihmisiä ilman isoja ongelmia. Ne jotka ei siedä on näitä jotka on vähän olevinaan jotain, olevinaan kovaa ja sosiaalista ja suosittua. Sitten se hissukka edustaa niille kai jotain mitä ei missään nimessä saa olla ja sehän pitää tehdä selväksi.
Small talk kuuluu hyviin käytöstapoihin ja on kohteliasta. On tökeää olla vaan huomioimatta toista ihmisistä. Introverttius tai muu diagnoosi ei ole oikeutus olla epäkohtelias.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin emme kestä? Millä tavoin se ilmenee? Onko sulle joku ekstrovertti alkanut huutamaan, jos et ole vastannut, vai mikä on ongelma? Mun mielestä on kohteliasta jutella esim. hiljaisen työkaverin kanssa, jos satutaan vaikka bussipysäkille yhtä aikaa. Mutta jos huomaan, että kaveria ei kiinnosta, niin kyllä mä voin olla hiljaakin, no problem. Musta kuullostaa, että ongelma on nyt ihan introvertin päässä.
Tuossa kakkosviestissä taitaa olla aika hyvä esimerkki, kuinka eivät kestä.
Mä veikkaan että aika moni ekstrovertti paljolti vain vetää roolia ja esittää. Sit ärsyttää kun joku ei näköjään koekaan sellaista tarpeelliseksi vaikka sehän on olevinaan ainoa oikea tapa olla. Luulen että jos nää joita toisten erilainen oleminen häiritsee, uskaltais relata ja ihan vaan olla, niin selviäisivät aika paljon vähemmällä muiden kyräilyllä ja haukkumisella ja kiusaamisella.
Niinpä. Ja miksi ekstrovertit luulevat olevansa jotenkin "parempia" ihmisiä, tai normaalimpia?