Heti eron jälkeen uuden seuran haku - ei suositeltavaa?
Siis ihan tietoisesti vaan lohdutusmielessä ettei tarvis olla yksin. Sillä mielellä että tapahtuu mitä tapahtuu, eihän sitä välttämättä sitten haluakkaan seuraa kun sitä olisi, mutta jos tarvitsee sen vaihtoehdon. Mitä ootte mieltä? Onko pakko kärvistellä ylhäisessä yksinäisyydessä joku tietty aika eron jälkeen, jos olisi itse valmis unohtamaan (pikaisen mutta syvällisen eron käsittelyn jälkeen) ja jatkamaan?
Kommentit (16)
Miehenä voi huoletta pistää uudet verkot veteen vaikka heti. Ei ole pelkoa että kuitenkaan sais ketään tosta vaan.
Juuri tuossa ihmettelen noin kuukausi sitten erilleen muuttanutta perheen isää, jolla näyttää olevan jo uusi kierroksessa. Eli avioliitto on vielä virallisesti voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuossa ihmettelen noin kuukausi sitten erilleen muuttanutta perheen isää, jolla näyttää olevan jo uusi kierroksessa. Eli avioliitto on vielä virallisesti voimassa.
Ei kai niillä "virallisilla papereilla" ole sinänsä mitään väliä jos on toisesta henkisellä ja fyysisellä tasolla jo eronnut, niin sitten on.
Erosin itse viime viikolla (pari vuotta asuttiin yhdessä) ja tuntuu etten kestä olla vain yksin.. tottakai aion opetella siihen, mutta ois vähän helpompaa jos ois jotain säpinää.
T. Ap
Mikä on "heti" eron jälkeen, kuinka pikainen tuo syvällinen käsittelyvaiheesi oli? Päivä, kuukausi?
Eihän siinä mitään väärää sinänsä ole, kunhan toinenkin tietää, että on ikään kuin laastari tai jokin lohduke yksinäisyyteen ainakin. Ettei toinen oleta sinun olevan vakavissasi ja joutuu sitten ehkä pettymään. Sekin voi olla mahdollista, että käsittelyprosessisi on vielä vaiheessa, vaikka tällä hetkellä tuntuisi, että olet jo täysin päässyt yli.
Kokemukseni perusteella sanoisin, että itsesikin kannalta parempi varmaan olisi sellainen, että opettelisit kestämään sitä väliaikaista yksinäisyyttä. Sitten vasta kun olet rauhassa tottunut siihen, ettei ole toista vierellä alat etsiä seuraa tai uutta kumppania. Minullakin oli seurankipeä olo pian eron jälkeen, mutta helpotti ajallaan. Liian löyhillä kriteereillä voi haksahtaa huonoon seuraan, mutta sellainen joka kestää myös yksinoloa jaksaa odottaa niitä parempia (itselleen sopivampia) miehiä/naisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuossa ihmettelen noin kuukausi sitten erilleen muuttanutta perheen isää, jolla näyttää olevan jo uusi kierroksessa. Eli avioliitto on vielä virallisesti voimassa.
Ei kai niillä "virallisilla papereilla" ole sinänsä mitään väliä jos on toisesta henkisellä ja fyysisellä tasolla jo eronnut, niin sitten on.
Erosin itse viime viikolla (pari vuotta asuttiin yhdessä) ja tuntuu etten kestä olla vain yksin.. tottakai aion opetella siihen, mutta ois vähän helpompaa jos ois jotain säpinää.
T. Ap
Tuossa perheessä on kyseessä yli 10 vuoden avioliitto, josta myös lapsia. Lapsilla vielä varmasti tottuttelu kahteen kotiin menossa, isä näyttää olevan jo siirtynyt eri levelille.
Se, ettei kestä olla yksin olis se asia, joka sun kantsis miettiä kuntoon ennen kuin laitat ne verkot vesille. Mikset kestä olla yksin? Auttaako satunnainen pano vai ripustaudutko vaan johonkin ihan siitä syystä, että et kestä olla yksin?
Mistä te tiedätte milloin nämä uudet kumppanit on löydetty?? Voineet olla jo vuoden päivät vaikka naimisissa vielä ovat olleetkin.
En käsitä tätä muiden elämän ihmettelyä. Ette tiedä mitään mitä muillq tapahtuu!
Vierailija kirjoitti:
Mistä te tiedätte milloin nämä uudet kumppanit on löydetty?? Voineet olla jo vuoden päivät vaikka naimisissa vielä ovat olleetkin.
En käsitä tätä muiden elämän ihmettelyä. Ette tiedä mitään mitä muillq tapahtuu!
En käsitä aikuisten ihmisten omaan napaan tuijottamista.
Itse tässä arvon että lähteäkö suhteesta vai en. Tunnen itseni aika hyvin, joten jos tulee vaihdettua osoitetta niin aika varmasti nopealla tahdilla kerran tai kaksi koitan raahata kotiin jotain karvaista yhden yön "lohduttajaa."
Kannattaa olla yksin 1-2 v. jos haluaa että uusi suhde toimii. Satunnaisseksi käy.
Laastarisuhde auttaa slviämään. Niin ikävä kuin semmoinen onkin sille toiselle osapuolelle, joka ei (ehkä) tarvitse laastaria vaan normaalin parisuhteen.
Kuka sen määrää miten pitäisi tehdä ja olla? Itse harkitsin eroa kauan ja eron jälkeen pian löysin uuden miehen. Sen verran pian, että moni kysyi oliko syy eroon. Ei ollut, eikä mikään yksinäisyyden karkoittajakaan. Koskaanhan ei voi tietää miten käy, oli takana tuore ero tai ei. "Laastarin" kanssa ollaan nyt 7 vuotta oltu yhdessä..
Vierailija kirjoitti:
Laastarisuhde auttaa slviämään. Niin ikävä kuin semmoinen onkin sille toiselle osapuolelle, joka ei (ehkä) tarvitse laastaria vaan normaalin parisuhteen.
Toivon aina täydestä sydämestäni, että muita pelkkinä instrumentaalisina välineinä käyttävät joutuvat kokemaan yhtä monta kertaa saman kohtalon olemalla laastari jollekin toiselle :)
Minä otin laastarin ja toisenkin eron jälkeen ja miehet olivat kyllä sellaisia, joita en normaalitilassa ottaisi. Eli siinä mielessä en suosittele, meni aika hulluksi meininki (alkoholia, väkivaltaa, poliiseja, rahaongelmia). Juuri sellaisia, jotka oli pistetty kiertoon. Miehet löytyivät netistä ja sitäkin vältän. Siispä olen yksin, mutta nyt tämä alkaa jo sujua:-)
Ei se vaihtamalla parane. Itse ainakin aion olla miehetönnä loppuikäni, noita kuspäitä on nähty nyt ihan tarpeeksi. Ja juu, en ole prinsessa enkä muutenkaan koskaan ole riittävästi vaatinut.
Ei ole mitään tiettyä aikaa. Jokaisella menee oma aikansa.