Onko sairasta tykätä hautausmaista?
Kävellä läpi, ihailla hautoja ja katsella minkä ikäisiä ja nimisiä ihmisiä haudoissa on sekä ihastella kukkasia, kauniita hautakiviä ja hyvin hoidettuja hautoja, sekä vähän surra hoitamattomia. Siellä on vain niin mukava rauha.
Kommentit (20)
Me olimme työpaikan virkistyspäivänä puolet päivästä hautausmaalla, satoi vielä hemmetisti tuona päivänä..
Ei suinkaan :--) Mä tykkään ihan sikana hylätyistä rakennuksista / paikoista.
Minä myös tykkään ja käyn usein äitini ja isäni haudalla. Mietin, että täällä minäkin sitten joskus pötkötän, koska siinä on yksi hautapaikka vapaana. Nyt olen kuitenkin alkanut pohtimaan, olisiko tuhkaus ja tuhkien sirottelu rakastamieni kukkien keskelle parempi vaihtoehto. Polttovaihe vain jotenkin kammottaa!
Hesassa Hietalahti on hieno ja Malmi. Harmi kun Suomessa suhtaudutaan niin epäkunnioittavasti vanhoihin hautoihin. Ulkomailla ole käynyt upeissa paikoissa kuten Lontoon Highgate.
Minä olen itse jo siihen tuhkaukseen asennoitunut. Mieheni suvussa on ollut niitä muutama, joten en enää kammoksu. Sitten tulee vain haluttaessa muistolaatta, joten ei jää lapsilleni haudan hoitoa niskoilleen. Miehenikin tuntuu haluavan samaa.
^ Minä tahdon polttohautauksen ja mieheni tietää, että mummon ja ukin keskeen tuhkat.
Tuhkaus ja tuhkat muistolehtoon. Omaiset voivat muistella sitten, eikä muisteluun tarvita sitä, että käy fyysisesti jossain paikassa. Muistella voi kotonaankin.
-mies
Vierailija kirjoitti:
^ Minä tahdon polttohautauksen ja mieheni tietää, että mummon ja ukin keskeen tuhkat.
Selvittäkää, saako niin tehdä. Ennen kuin tuhkat luovutetaan, pitää olla suunnitelma mihin tuhkat laitetaan. Jos jonnekin veteen, tarvitsee alueelta luvan. Tuli tutuksi, kun sukulaisella oli tämä tilanne.
Itse työskentelen hautausmaalla ja työpäivät kuluvat hautoja ihastellessa :) suosittelen ulkomaanreissuillanne vierailemaan hautausmailla. Upeaa nähtävää, täysin erilaista mitä Suomessa.
Minäkin pidän hautausmaista, vaikka en kirkkoon kuulukaan... Koitan aina matkoillakin käydä katsastamassa paikallisia hautausmaita.
Tähän mennessä hienoimmat hautausmaat joilla olen käynyt on Puolassa Wroclawin vanha juutalainen hautausmaa, Tukholmassa Skogskyrkogården ja Beddgelertin uusi hautausmaa Walesissa.
Ensiksimainitussa on ihan tajuttoman hienoja, isoja vanhoja hautarakennelmia ja rauhaisa tunnelma. Hautausmaalla on rönsyilevä kasvusto, puitakin kasvaa siellä täällä, eikä haudatkaan ole siisteissä rivistöissä vaan jotenkin suloisessa sekamelskassa.
Toiseksimainittu hautausmaa on Unescon maailmanperintokohde, ihan tajuttoman iso alueeltaan ja sillä on myös luonto voimakkaasti läsnä. Puuston ja muun kasviston lisäksi löytyy mietiskelylehtoa, pitkän pitkiä käytäviä jotka halkovat hautausmaata, paljon erilaisia kappeleita ja muita arkkitehtoonisia helmiä. Hautausmaa on niin iso, että sen alueella liikennöi viikolla myös bussi (!), pysäkkejäkin on useampi kappale. Tuolla on lisäksi eri uskontokuntiin haudattuja, ei vaan evlutteja, onkin mielenkiintoista katsoa miltä muiden uskontokuntien haudat näyttävät.
Tuo viimeinen hautausmaa, Beddgelertin uusi hautausmaa, on pieni niin alueeltaan kuin hautamääriltään, mutta kovin tunnelmallinen. Se sijaitsee pienen Beddgelertin kylän laidalla, sellaisen perinteisen englantilaisen kivimuurin takana. Hautausmaa on metsän suojissa, joka on minusta jotenkin viehättävää.
Ei tietenkään (kunhan jätät hautakivet rauhaan ,etkä kaada niitä) Hautausmaathan ovat kauniita puistoja täynnä muistomerkkejä ja istutuksia.
Tuo Tukholman Skogskyrkogården on minustakin hieno. Noissa muissa en ole käynyt, mutta tosiaan, minäkin käyn ulkomailla mielelläni hautausmailla. Parista syystä:
- niistä voi päätellä yhtä sun toista maan historiasta ja kulttuurista. Hautausmaat ovat uskontokunnista riippuen erilaisia, ja sekin kertoo paljon, mitä vainajista kerrotaan hautakivessä. Monissa maissa suositaan valokuvia, Suomessa eivät ole edes sallittuja.
- ne ovat usein kauniita puistoja. Mutta eivät välttämättä! Esim. Venäjällä hautausmaat ovat hyvinkin luonnotilaisia ja kaoottisia paikkoja (hautoja sikin sokin, välissä kuivaa heinää). Israelissa taas haudataan hyvin tiiviisti ja haudalle viedään kivi, ei kukkia. Monissa katolisissa maissa haudataan uurnaseinään, joten hautausmaa vaikuttaa sokkelolta, rivi toisensa jälkeen lokeroseiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Minä tahdon polttohautauksen ja mieheni tietää, että mummon ja ukin keskeen tuhkat.
Selvittäkää, saako niin tehdä. Ennen kuin tuhkat luovutetaan, pitää olla suunnitelma mihin tuhkat laitetaan. Jos jonnekin veteen, tarvitsee alueelta luvan. Tuli tutuksi, kun sukulaisella oli tämä tilanne.
Saa, tässähän selvästi tarkoitetaan, että haudataan uurna mummon ja ukin hautaan.
Moni ulkomainen hautausmaa on turistioppaan must see -kohde, tästä voisi päätellä, että hautausmaat eivät ole outo kiinnostuksen kohde.
Minustakaan se ei missään nimessä ole outoa.
Itsekin nautin just noista em. syistä.
Kiire jää porttien ulkopuolelle ja siellä aistii jonkinlaisen rauhan ja tunnelma on jotenkin pyhä.
Ja onhan siellä jo monta rakasta, joita käyn tervehtimässä ja muistamassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo Tukholman Skogskyrkogården on minustakin hieno. Noissa muissa en ole käynyt, mutta tosiaan, minäkin käyn ulkomailla mielelläni hautausmailla. Parista syystä:
- niistä voi päätellä yhtä sun toista maan historiasta ja kulttuurista. Hautausmaat ovat uskontokunnista riippuen erilaisia, ja sekin kertoo paljon, mitä vainajista kerrotaan hautakivessä. Monissa maissa suositaan valokuvia, Suomessa eivät ole edes sallittuja.
.
Ovathan valokuvat sallittuja? Ainakin Forssan hautausmaalta löytyy sellaisia jo hautakivistä
Käyn mielelläni ulkomaillakin hautausmailla. Berliinissä hyvällä säällä paikallisetkin tulivat lueskelemaan ja istuskelemaan hautuumaan rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Me olimme työpaikan virkistyspäivänä puolet päivästä hautausmaalla, satoi vielä hemmetisti tuona päivänä..
What the hell did I just read ? *hymiö*
Minäkin pidän hautausmaista. Ne ovat rauhallisia kauniita paikkoja, täynnä muistoja edesmenneistä ihmisistä, läheisiä jollekin. Olen jopa viettänyt yhden juhannusaaton naiskaverini kanssa Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella. Muistan selvästi kun olimme siellä puiden katveessa ja lipputangossa korkealla yläpuolellamme liehui Suomen lippu sinistä taivasta vasten.