Onko teillä "ystäviä" tai muita läheisiä, jotka lyttää sinua ja samalla kalastaa ihailuasi ja myötätuntoasi itseään kohtaan?
Sellaisia, jotka ei jaksa kuunnella sinun kuulumisiasi, mutta pälpättävä kyllä hyvin pitkään omistaan, pienistäkin yksityiskohdista. Jos kerrot jotain omaa asiaasi, tulee usein lyttäävää kommenttia ja ystäväsi vihjaa, miten hän olisi hoitanut asian paljon paremmin. Pieniä ilkeitä piikkejäkin satelee? Pieniä alistavia tekoja jne.
Kommentit (43)
Oli, ei enää. Tuli aina niin karmea olo tapaamisten jälkeen, että aloin välttelemään kys. ihmistä ja välimme viilenivät.
On. Mua kiinnostaisi tietää mistä tollainen käytös johtuu?! Anyone? Arvauksia, tietoa?
On, mutta nähdään nykyään enää todella harvoin. Aina jää hiukan inhottava olo. Pitäisi ehkä kokeilla, millainen reaktio tulee, jos suoraan sanoo asiasta ("olipa aika ilkeästi sanottu" tms). Kun kuitenkin on ystävä.
On. Olo. Miten sen ottaa sillä se on siskoni. Inhottava niljakas piikikäs narsistisisko. En ole missään tekemisissä hänen kanssaan. En suostu siihen enää.
Vierailija kirjoitti:
On. Mua kiinnostaisi tietää mistä tollainen käytös johtuu?! Anyone? Arvauksia, tietoa?
Ei tietoa, mutta luulen etteivät kunnioita ystäviä, joille ilkeilevät eivätkä pidä heistä. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, jotkut ei pidä yhtään kenestäkään tai sitten todella aniharvoista. Haluavat kuitenkin hyötyä ystävyydestä ja siksi roikkuvat kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Mua kiinnostaisi tietää mistä tollainen käytös johtuu?! Anyone? Arvauksia, tietoa?
Ei tietoa, mutta luulen etteivät kunnioita ystäviä, joille ilkeilevät eivätkä pidä heistä. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, jotkut ei pidä yhtään kenestäkään tai sitten todella aniharvoista. Haluavat kuitenkin hyötyä ystävyydestä ja siksi roikkuvat kiinni.
Ennemminkin kiusaaja ei pidä itsestään ja heijastaa sitä muihin.
Joo, tunnen pari, töistä. En koskaan ole tajunnut mistä johtuu. Todella vastenmielistä. Kai se on jonkinlaista narsismia.
Vierailija kirjoitti:
On, mutta nähdään nykyään enää todella harvoin. Aina jää hiukan inhottava olo. Pitäisi ehkä kokeilla, millainen reaktio tulee, jos suoraan sanoo asiasta ("olipa aika ilkeästi sanottu" tms). Kun kuitenkin on ystävä.
Kokeilin suoraan sanomista ja ei auttanut, heti automaattinen puolustusreaktio. En ole koskaan kuullut kys. henkilön myöntävän olleen väärässä vaan vika on aina kaikissa muissa jollain tavalla.
Tuollaiset ihmiset jotenkin vain haluavat yleisön itselleen. Ja yleisöltä odotetaan tietynlaista kiinnostusta, ihailua, myötätuntoa. Ja kai se toiselle ilkeily samalla on pyrkimystä varmistaa, että itse on se huomion kohde ja jalustalla oleva erikoinen unique snowflake, jota pitää ihailla yms. kun taas toisen roolin kuuluu olla vain alamainen ihailija.
Muita arveluita tuollaisten ihmisten käytöksen syistä?
Tuollainen käytös on oman huonon itsetunnon ja alemmuudentunteen aiheuttama. Töissä yksi henkilö menetti otteensa työhön alkavan sairauden vuoksi. Tilanne näkyi sietämättömänä muiden työntekijöiden vähättelynä.
Joo, suoraan sanominen ei auta. Joko vastauksena on tietämättömyyden teeskentelyä tai raivoisa hyökkäys.
Itselläni yksi kaveri johon välit viilentyneet viime vuoden aikana juuri tällaisen käyttäytymisen takia. Arvostelee ja moittii jatkuvasti toisia ja korostaa, miten paljon paremmin on itse hoitanut asiat ja miten toistenkin ihmisten tilanteessa olisi tiennyt paljon paremmin kuin muut.
Mutta jos joku uskaltaa yhtään olla eri mieltä tai kyseenalaistaa jotain hänen päätöstään tai tekemistään niin tulee hirveä raivo ja sitten mykkäkoulu kunnes toinen on hänen mielestään nöyrtynyt tarpeeksi ja tunnustanut olevansa väärässä.
Olen monesti miettinyt mikä tuossa on taustalla, sillä se on ikävästi vaikuttanut väleihimme.
Kaikki arvelut tuollaisen käytöksen syistä olisi mielenkiintoista tietää. Muutenkin, mikä saa jotkut ihmiset aina kilpailemaan toisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen käytös on oman huonon itsetunnon ja alemmuudentunteen aiheuttama. Töissä yksi henkilö menetti otteensa työhön alkavan sairauden vuoksi. Tilanne näkyi sietämättömänä muiden työntekijöiden vähättelynä.
Joo, töissä tuo syy -seuraussuhde on aika järkeenkäypä. Mutta miksi ihmeessä jotkin ihmiset käyttäytyvät tuolla tavoin myöskään yksityiselämän suhteissa?
Tuohan on narsistista käytöstä. Mutta mikä siihen johtaa ihmisillä, joilla on kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki arvelut tuollaisen käytöksen syistä olisi mielenkiintoista tietää. Muutenkin, mikä saa jotkut ihmiset aina kilpailemaan toisten kanssa?
Silloin kun olin todella huono-itsetuntoinen ja toipumassa masennuksesta käyttäydyin itsekin noin, nyt jälkikäteen tuntuu pahalta. Silloin näin kaikkien muiden menestyksen uhkana, ja olin oikeasti vain kateellinen niille keille piikittelin, minua ärsytti heidän saavutuksensa kaikilta osin joten purin sitä vittuiluna. Lisäksi silloin kaikki ajatukset pyörivät vain itseni ympärillä, omien saavutusten ja oman paskuuden. Käytin muita vähän niinkuin päiväkirjana avautumiselleni. Tosiaan tämä tuntuu pahalta jälkikäteen, mutta olen pyytänyt näiltä ihmisiltä anteeksi ja he ovat ymmärtäneet että se oli vain vaihe toipumisen osalta. Onneksi toivuin suhteellisen nopeasti tuosta, nykyään olen hengessä mukana kaverien saavutuksissa ja osaan ilita heidän puolestaan, sillä myös oma elämä on mitä mainioin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki arvelut tuollaisen käytöksen syistä olisi mielenkiintoista tietää. Muutenkin, mikä saa jotkut ihmiset aina kilpailemaan toisten kanssa?
Silloin kun olin todella huono-itsetuntoinen ja toipumassa masennuksesta käyttäydyin itsekin noin, nyt jälkikäteen tuntuu pahalta. Silloin näin kaikkien muiden menestyksen uhkana, ja olin oikeasti vain kateellinen niille keille piikittelin, minua ärsytti heidän saavutuksensa kaikilta osin joten purin sitä vittuiluna. Lisäksi silloin kaikki ajatukset pyörivät vain itseni ympärillä, omien saavutusten ja oman paskuuden. Käytin muita vähän niinkuin päiväkirjana avautumiselleni. Tosiaan tämä tuntuu pahalta jälkikäteen, mutta olen pyytänyt näiltä ihmisiltä anteeksi ja he ovat ymmärtäneet että se oli vain vaihe toipumisen osalta. Onneksi toivuin suhteellisen nopeasti tuosta, nykyään olen hengessä mukana kaverien saavutuksissa ja osaan ilita heidän puolestaan, sillä myös oma elämä on mitä mainioin.
Kiitos kertomuksestasi! Itse olen yrittänyt ymmärtää yhtä entistä ystävääni jonka kanssa tämänkaltaisen käytöksen takia välit aikalailla menneet viime vuoden aikana, mikä surettaa.
Eniten ihmetyttää se, että hänellä on kaikki mitä on halunnut ja oikeasti tosi luksuselämä, niin on vaikea ymmärtää miksi on niin kova toisaalta valittamaan asioitaan ja toisaalta kehumaan itseään ja valintojaan sekä ilkeilemään muille, varsinkin niille jotka ovat heikoimmassa asemassa eli joita on helpoin morkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki arvelut tuollaisen käytöksen syistä olisi mielenkiintoista tietää. Muutenkin, mikä saa jotkut ihmiset aina kilpailemaan toisten kanssa?
Silloin kun olin todella huono-itsetuntoinen ja toipumassa masennuksesta käyttäydyin itsekin noin, nyt jälkikäteen tuntuu pahalta. Silloin näin kaikkien muiden menestyksen uhkana, ja olin oikeasti vain kateellinen niille keille piikittelin, minua ärsytti heidän saavutuksensa kaikilta osin joten purin sitä vittuiluna. Lisäksi silloin kaikki ajatukset pyörivät vain itseni ympärillä, omien saavutusten ja oman paskuuden. Käytin muita vähän niinkuin päiväkirjana avautumiselleni. Tosiaan tämä tuntuu pahalta jälkikäteen, mutta olen pyytänyt näiltä ihmisiltä anteeksi ja he ovat ymmärtäneet että se oli vain vaihe toipumisen osalta. Onneksi toivuin suhteellisen nopeasti tuosta, nykyään olen hengessä mukana kaverien saavutuksissa ja osaan ilita heidän puolestaan, sillä myös oma elämä on mitä mainioin.
Kiitos kertomuksestasi! Itse olen yrittänyt ymmärtää yhtä entistä ystävääni jonka kanssa tämänkaltaisen käytöksen takia välit aikalailla menneet viime vuoden aikana, mikä surettaa.
Eniten ihmetyttää se, että hänellä on kaikki mitä on halunnut ja oikeasti tosi luksuselämä, niin on vaikea ymmärtää miksi on niin kova toisaalta valittamaan asioitaan ja toisaalta kehumaan itseään ja valintojaan sekä ilkeilemään muille, varsinkin niille jotka ovat heikoimmassa asemassa eli joita on helpoin morkata.
Onko kaverisi aina ollut tällainen vai onko tuo uusi piirre hänessä? Itse olin erittäin reilu ja sellainen itsevarma tyyppi, mutta sairastuttuani luonteeni muuttui tältäosin paljon. Jos hän ei ole ollut aina tuollainen, voi kyse olla juurikin jostai masennuksesta tai henkilökohtaisesta kriisistä mikä ottaa koville, näitä voi olla erittäin vaikea nähdä ulkopuolisena. Veikkaan ettei hän näe sinun olevan "heikommassa asemassa", kaikilla on kuitenkin erilaisia prioriteetteja elämässään. Tietenkin jos ystäväsi on ollut aina tuollainen kyse voi olla ihan vain siitä että hän on kusipää. Jotkut haluavat ihan tietoisesti kiusata toisia´kokeakseen vallantunnetta tms. Voi olla myös ettei hän tajua toimivansa tökerösti vaan on sellainen tunteileva möläyttelijä. Suosittelen ottamaan asian puheeksi kaverisi kanssa asiallisesti sillä siitä voi tulla ihan hedelmällinen keskustelu, saatat myös kuulla jos sinullakin on jotain parannettavaa käytöksessäsi. Jos hän ei ymmärrä niin vetäydyt sivummalle kunnes tajuaa.
Oli, mutta en jaksanut kauaa.