Kuvaile rasittavin tuntemasi ihminen?

Mieshenkilö, seurassa ainoa, mikä kuuluu on hänen äänensä ja samat jutut uudelleen ja uudelleen. On vietetty juhannuksia yhdessä ja ihan oikeasti enää sunnuntaina en jaksa kuunnella sitä samaa juttua 150 kertaa... lisäksi HÄN päättää mitä musiikkia kuunnellaan, liekö tarpeen sanoakkaan että musiikkimaku on aivan sieltä ja poikittain, ja sitä luukutetaan NIIN kovaa, että keskustelusta ei tule yhtään mitään. Onneksi tänä vuonna ei jouduta saman pöydän ääreen.

Ei varmaan rasittavin, mutta top 10:ssä.

Nainen n. 30v, en tiedä onko hänessä asperger-piirteitä vai onko kyse vain ilkeydestä vai mistä... Utelee tosi henkilökohtaisia ahdistelevaan tyyliin, stalkkaa ihmisiä somessa ja juoruaa huomionsa eteenpäin, ihmettelee kaikkea omista tavoistaan poikkeavaa ja tekee vittuilevia ja vihjailevia "huomioita", kyselee samat asiat monta kertaa, yleissivistykseltään ja monessa muussakin asiassa todella tyhmä, käytöstavat puutteelliset (mm. aivastelee jatkuvasti kämmeniinsä), ilmeisen kateellinen kaikille taloudellisesti paremmassa osassa oleville. Ex-opiskelukaveri, jota onneksi ei enää ikinä tarvitse tavata.

Pahin tuntemani juorukello. Hänellä ei ole yleensä mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa, siis ei osaa keskustella mistään muusta kuin siitä, miten kauheaa se ja tämä on, ja miten se ja se on hankala ihminen. Ainoa ihminen, jonka kanssa mulla menee säännöllisesti sukset ristiin. Ei ymmärrä, että ihmiset eivät jaksa kuunnella hänen pitkiä jaarituksiaan. Pitkittää puheluja, vaikka kanssakeskustelija selvästi sanoisi, että nyt pitää lopettaa. Varmaan hän on tavallaan yksinäinen, koska ei pysty säilyttämään ystävyyssuhteita em. syistä. Harmi, koska hänessä on myös paljon hyviä puolia (ahkera ja ihan älykäskin, hyvä pitämään langat käsissään). Kun ei tarvitse olla tekemisissä hänen kanssa, käy enemmän sääliksi kuin vituttaa. Jos joutuu olemaan enemmän hänen kanssaan, tunteet kääntyvät päälaelleen, ja vituttaa enemmän.

Fibromyalgikko. Aika moni sellaisen läheinen tietänee tämän persoonan piirteet.

Vierailija kirjoitti:

Fibromyalgikko. Aika moni sellaisen läheinen tietänee tämän persoonan piirteet.

Minulla on fibro, kertoisitko, millainen olen?

Hyväntekijä-narsisti. Argh. Koko elämä on "uhrattu" muiden auttamiselle ja tästä jaksaa muistuttaa. Luettelee hyvät tekonsa facebookissa ja kerjää ihailuja ja sääliä muilta. Jokaisissa juhlissa hän kyllä hoitaa siivoukset ja leipomiset ja kun huomio ei olekkaan hänen uhrauksessaan ja kovassa työssä vaan ehkä juhlakalussa, tullaan itkemään kun ollaan niin loppu kun olen tehnyt sitä ja tätä ja tota enkä ehdi edes syömään tota kakkua mitä leivoin 8 tuntia. Kun käsketään istumaan alas ja syömään, ei pysty kun jossain joku saattaa tarvita apua. Kaikki juhlat menee lopulta pilalle kun tämä järjestää kohtauksen ja riitelee kun on niin loppu ja kaikki on kiittämättömiä. 

Ja herranen aika kun kehtaat kieltäytyä hänen tarjoamasta avusta, olet p*ska ja ylimielinen ja luulet olevasi parempi kuin muut.

Naapurini. Vanhempi nainen joka kyttää verhonraosta ihmisten tekemisiä, juoruilee koko taloyhtiössä asuvista ihmisista toisilleen vaikka ketään ei kiinnosta, on taloyhtiön kokouksissa aina suunapäänä. Valittaa muille naapureille kuulemani mukaan et meidän koira haukkuu kaiket päivät kun ollaan töissä (sillonkin kun teen etätöitä kotoa ja koirat samassa huoneessa enkä itse kuule yhtään haukuntaa) vaikka muut naapurit ovat sanoneet että haukkuvat max puoli minsaa kun lähdetään ja ovat loppupäivän hiljaa. Meille itselle ei ole sanonut haukkumisesta mitään. Meille valittaa naapurin pojasta et kuuntelee musiikkia liian kovalla (ei haittaa meitä kun ei yöllä kuuntele) eikä sano suoraan naapureille asiasta. On siis mielinkielin kaikille mutta haukkuu seläntakana, ihan kuin me muut naapurit ei puhuttais keskenään ko asioista.

Yksi päivä viimeviikolla tulin kotiin niin taas kurkki ikkunasta ja syöksyi pihalle kun näki minut. Kertoi et oli kaivellut roskakatoksessa jotain pussia missä oli ihan uudenveroisia vaatteita, kuka niitä on roskiin heittänyt, voi mitä tuhlausta... Siis kuka menee kaivelemaan toisten roskia?

Ollaan yhdessä päätetty ettei otetaan kantaa mihinkään akan sanomisiin koska jos sille sanoo vastaan niin pahenee vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fibromyalgikko. Aika moni sellaisen läheinen tietänee tämän persoonan piirteet.

Minulla on fibro, kertoisitko, millainen olen?

Mä tunnen kaksi fibromyalgikkoa, eikä heissä minusta ole mitään samaa.

Eräs äityli mammakerhosta, jossa vietin aikaa lapseni ollessa vauva. Hänellä oli kova ääni, vahvat mielipiteet, isot tissit ja äärimmäisen helppo vauva. Hän imetti kolmen tunnin välein yhden tissillisen. Vauva nukkui yöt omassa pinniksessä ja päivisin rauhallisesti vaunuissa. Eihän se mitään jos jollain on helppo vauva, mutta tämä äiti katsoi helppouden johtuvan vain ja ainoastaan siitä, että hän on niin hyvä ja pätevä äiti ja kasvattaja, että on opettanut lapsensa helpoksi. Hän jakeli pyytämättä hyviä neuvojaan meille muille, ei niin helppojen vauvojen äideille. Mm. arvosteli kovasti sitä, miten imetän aina kun vauva pyytää ja että eikö olisi helpompaa opettaa vauva imemään 3 tunnin välein. Varmaan joo jos omistaa megahinkit, mutta minun AA-kuppini tyhjeni jo muutamasta imaisusta ja jouduin näkemään täysimetyksen eteen aika lailla vaivaa.

Onneksi, onneksi kyseisen mamman seuraava lapsi ei ollutkaan lainkaan yhtä enkelimäisesti käyttäytyvä :) Koin silloin kovaa kiusausta antaa hänelle vähän opettavaisia neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Pahin tuntemani juorukello. Hänellä ei ole yleensä mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa, siis ei osaa keskustella mistään muusta kuin siitä, miten kauheaa se ja tämä on, ja miten se ja se on hankala ihminen. Ainoa ihminen, jonka kanssa mulla menee säännöllisesti sukset ristiin. Ei ymmärrä, että ihmiset eivät jaksa kuunnella hänen pitkiä jaarituksiaan. Pitkittää puheluja, vaikka kanssakeskustelija selvästi sanoisi, että nyt pitää lopettaa. Varmaan hän on tavallaan yksinäinen, koska ei pysty säilyttämään ystävyyssuhteita em. syistä. Harmi, koska hänessä on myös paljon hyviä puolia (ahkera ja ihan älykäskin, hyvä pitämään langat käsissään). Kun ei tarvitse olla tekemisissä hänen kanssa, käy enemmän sääliksi kuin vituttaa. Jos joutuu olemaan enemmän hänen kanssaan, tunteet kääntyvät päälaelleen, ja vituttaa enemmän.

Onkohan meillä sama kaveri? Kun sanot että nyt täytyy oikeasti lopettaa tää puhelu, vaihtaa vaan puheenaihetta :D

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan rasittavin, mutta top 10:ssä.

Nainen n. 30v, en tiedä onko hänessä asperger-piirteitä vai onko kyse vain ilkeydestä vai mistä... Utelee tosi henkilökohtaisia ahdistelevaan tyyliin, stalkkaa ihmisiä somessa ja juoruaa huomionsa eteenpäin, ihmettelee kaikkea omista tavoistaan poikkeavaa ja tekee vittuilevia ja vihjailevia "huomioita", kyselee samat asiat monta kertaa, yleissivistykseltään ja monessa muussakin asiassa todella tyhmä, käytöstavat puutteelliset (mm. aivastelee jatkuvasti kämmeniinsä), ilmeisen kateellinen kaikille taloudellisesti paremmassa osassa oleville. Ex-opiskelukaveri, jota onneksi ei enää ikinä tarvitse tavata.

Minulla on useampi asperger ystävä, ja he ovat kaikki mukavia, eivät juoruile jne. Heidän kanssaan on aivan ihana keskustella, koska he ovat älykkäitä, lukeneita ja kiinnostuneet laajasti asioista. He puhuvat aina suoraan, mitä ajattelevat, mitä ovat mieltä, on niin ihanaa, kun ei tarvitse lukea rivien välistä ja yrittää tulkita koko ajan. He sanovat, mitä ajattelevat rehellisesti ja suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin tuntemani juorukello. Hänellä ei ole yleensä mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa, siis ei osaa keskustella mistään muusta kuin siitä, miten kauheaa se ja tämä on, ja miten se ja se on hankala ihminen. Ainoa ihminen, jonka kanssa mulla menee säännöllisesti sukset ristiin. Ei ymmärrä, että ihmiset eivät jaksa kuunnella hänen pitkiä jaarituksiaan. Pitkittää puheluja, vaikka kanssakeskustelija selvästi sanoisi, että nyt pitää lopettaa. Varmaan hän on tavallaan yksinäinen, koska ei pysty säilyttämään ystävyyssuhteita em. syistä. Harmi, koska hänessä on myös paljon hyviä puolia (ahkera ja ihan älykäskin, hyvä pitämään langat käsissään). Kun ei tarvitse olla tekemisissä hänen kanssa, käy enemmän sääliksi kuin vituttaa. Jos joutuu olemaan enemmän hänen kanssaan, tunteet kääntyvät päälaelleen, ja vituttaa enemmän.

Onkohan meillä sama kaveri? Kun sanot että nyt täytyy oikeasti lopettaa tää puhelu, vaihtaa vaan puheenaihetta :D

Kuulostaako muuten tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Eräs äityli mammakerhosta, jossa vietin aikaa lapseni ollessa vauva. Hänellä oli kova ääni, vahvat mielipiteet, isot tissit ja äärimmäisen helppo vauva. Hän imetti kolmen tunnin välein yhden tissillisen. Vauva nukkui yöt omassa pinniksessä ja päivisin rauhallisesti vaunuissa. Eihän se mitään jos jollain on helppo vauva, mutta tämä äiti katsoi helppouden johtuvan vain ja ainoastaan siitä, että hän on niin hyvä ja pätevä äiti ja kasvattaja, että on opettanut lapsensa helpoksi. Hän jakeli pyytämättä hyviä neuvojaan meille muille, ei niin helppojen vauvojen äideille. Mm. arvosteli kovasti sitä, miten imetän aina kun vauva pyytää ja että eikö olisi helpompaa opettaa vauva imemään 3 tunnin välein. Varmaan joo jos omistaa megahinkit, mutta minun AA-kuppini tyhjeni jo muutamasta imaisusta ja jouduin näkemään täysimetyksen eteen aika lailla vaivaa.

Onneksi, onneksi kyseisen mamman seuraava lapsi ei ollutkaan lainkaan yhtä enkelimäisesti käyttäytyvä :) Koin silloin kovaa kiusausta antaa hänelle vähän opettavaisia neuvoja.

Pakko kommentoida tähän sen verran, että rintojen koolla ja sillä, miten usein vauva syö ja miten paljon maitoa kerralla saa, ei riipu rintojen koosta! Elimistö erittää sitä maitoa koko ajan, se ei oikeastaan varastoidu niihin rintoihin. En tiedä tarkalleen, mitkä syyt vaikuttavat siihen, miten paljon maitoa tulee, mutta rinnan koko ei siihen vaikuta. Säännöllisesti syöminen voi olla myös vauvan ominaisuus, ei välttämättä äidin maidontuotannon.

Odottakaa, haen kameran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin tuntemani juorukello. Hänellä ei ole yleensä mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa, siis ei osaa keskustella mistään muusta kuin siitä, miten kauheaa se ja tämä on, ja miten se ja se on hankala ihminen. Ainoa ihminen, jonka kanssa mulla menee säännöllisesti sukset ristiin. Ei ymmärrä, että ihmiset eivät jaksa kuunnella hänen pitkiä jaarituksiaan. Pitkittää puheluja, vaikka kanssakeskustelija selvästi sanoisi, että nyt pitää lopettaa. Varmaan hän on tavallaan yksinäinen, koska ei pysty säilyttämään ystävyyssuhteita em. syistä. Harmi, koska hänessä on myös paljon hyviä puolia (ahkera ja ihan älykäskin, hyvä pitämään langat käsissään). Kun ei tarvitse olla tekemisissä hänen kanssa, käy enemmän sääliksi kuin vituttaa. Jos joutuu olemaan enemmän hänen kanssaan, tunteet kääntyvät päälaelleen, ja vituttaa enemmän.

Onkohan meillä sama kaveri? Kun sanot että nyt täytyy oikeasti lopettaa tää puhelu, vaihtaa vaan puheenaihetta :D

Kuulostaako muuten tutulta?

Kyllä! Samat ongelmat vuodesta toiseen, vika aina muissa muttei koskaan hänessä. Ei tajua että muilla on oma elämä ja tunti tolkulkka puhelimessa juoruaminen joka päivä ei ehkä kiinnosta kaikkia. Kavereita hänellä riittää, tuntee KAIKKI, mutta jostain syystä todella yksinäisen oloinen. On useita lapsia ja mies. En ymmärrä mistä löytääkin aikaa niihin maratonipuheluihin, joita soittelee ilmeisesti koko puhelinluettolon kanssa joka päivä.

Pihtaava nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan rasittavin, mutta top 10:ssä.

Nainen n. 30v, en tiedä onko hänessä asperger-piirteitä vai onko kyse vain ilkeydestä vai mistä... Utelee tosi henkilökohtaisia ahdistelevaan tyyliin, stalkkaa ihmisiä somessa ja juoruaa huomionsa eteenpäin, ihmettelee kaikkea omista tavoistaan poikkeavaa ja tekee vittuilevia ja vihjailevia "huomioita", kyselee samat asiat monta kertaa, yleissivistykseltään ja monessa muussakin asiassa todella tyhmä, käytöstavat puutteelliset (mm. aivastelee jatkuvasti kämmeniinsä), ilmeisen kateellinen kaikille taloudellisesti paremmassa osassa oleville. Ex-opiskelukaveri, jota onneksi ei enää ikinä tarvitse tavata.

Minulla on useampi asperger ystävä, ja he ovat kaikki mukavia, eivät juoruile jne. Heidän kanssaan on aivan ihana keskustella, koska he ovat älykkäitä, lukeneita ja kiinnostuneet laajasti asioista. He puhuvat aina suoraan, mitä ajattelevat, mitä ovat mieltä, on niin ihanaa, kun ei tarvitse lukea rivien välistä ja yrittää tulkita koko ajan. He sanovat, mitä ajattelevat rehellisesti ja suoraan.

Asperger on sosiaalisten normien noudattamattomuutta (kuten tarkoituksellinen ilkeyskin), ja sellaisesta on usein kyse näissä "suorissa ja rehellisissä" huomioissa. 

Todella pihi ihminen, jonka ihmissuhteet arvotetaan sen mukaan, mitä niistä voi hyötyä. Hankkii tuttuja eri puolilta Suomea, jotta voi sitten lomat lokkeilla näiden luona. Kesälomillaan tekee aikatulun, miten reissaa tutun luota toiselle. Ei luonnollisestikaan osallistu kuluihin, mutta saattaa tuoda suurieleisesti vaikka kahvipaketin. Ajeluttaa itseään ajokortillisten ystävien kyydissä. Itse ei kuulemma tarvitse ajokorttia mihinkään. Itse asun ulkomailla, joten kutsuu itse itsensä meille säännöllisin väliajoin. Viime kerralla kun oli taas kutsunut itsensä meille viikoksi täysihoitoon, jäin hänelle velkaa 3.27 e kun kävimme yhdessä kahvilla hänen lähtöpäivänään. Pyysi saada summan paikalliselta valuutalta euroiksi muutettuna tililleen, ja siitä siis tuo erikoinen summa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin tuntemani juorukello. Hänellä ei ole yleensä mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa, siis ei osaa keskustella mistään muusta kuin siitä, miten kauheaa se ja tämä on, ja miten se ja se on hankala ihminen. Ainoa ihminen, jonka kanssa mulla menee säännöllisesti sukset ristiin. Ei ymmärrä, että ihmiset eivät jaksa kuunnella hänen pitkiä jaarituksiaan. Pitkittää puheluja, vaikka kanssakeskustelija selvästi sanoisi, että nyt pitää lopettaa. Varmaan hän on tavallaan yksinäinen, koska ei pysty säilyttämään ystävyyssuhteita em. syistä. Harmi, koska hänessä on myös paljon hyviä puolia (ahkera ja ihan älykäskin, hyvä pitämään langat käsissään). Kun ei tarvitse olla tekemisissä hänen kanssa, käy enemmän sääliksi kuin vituttaa. Jos joutuu olemaan enemmän hänen kanssaan, tunteet kääntyvät päälaelleen, ja vituttaa enemmän.

Onkohan meillä sama kaveri? Kun sanot että nyt täytyy oikeasti lopettaa tää puhelu, vaihtaa vaan puheenaihetta :D

Kuulostaako muuten tutulta?

Kyllä! Samat ongelmat vuodesta toiseen, vika aina muissa muttei koskaan hänessä. Ei tajua että muilla on oma elämä ja tunti tolkulkka puhelimessa juoruaminen joka päivä ei ehkä kiinnosta kaikkia. Kavereita hänellä riittää, tuntee KAIKKI, mutta jostain syystä todella yksinäisen oloinen. On useita lapsia ja mies. En ymmärrä mistä löytääkin aikaa niihin maratonipuheluihin, joita soittelee ilmeisesti koko puhelinluettolon kanssa joka päivä.

Sitten ei ole sama :) Ei ole paljon lapsia tällä.

Räyhääjä. Jokainen pieni vastoinkäyminen elämässä, ja somessa alkaa järkyttävä haukku-rähjäys-kiukuttelupäivistysten tehtailu. Kertoo kuinka ottaa sinne ja tänne ja tonne yhteyttä ja räyhää sinnekkin, uhkaa kirjoittaa lehtiin yms. Ei mikään ihme ettei ikinä saa asioitaan hoidettua, kun räksyttää joka paikkaan. Monta kertaa asiat olisivat varmasti selvinneet ja menneet toisella tapaa, jos olisi esimerkiksi ottanut asiallisesti yhteyttä näihin "ongelman" aiheuttajiin ja perustellut ja selittänyt missä mättää. Mutta kun ei, pitää räksyttää.