Paranisko tuo vaihtamalla...

Mies on ihan kelvollinen perheenisä ja aviomies, mutta jotenkin niin saatanan tylsä ja toisinaan tympeä elämää kohtaan, etenkin väsyneenä (mitä on nykyään usein). Mietin tänäänkin, kun hän kärttyisenä puuhaili jotain tuossa olohuoneessa ja tiuski lapsille, että millaista olisi elämä sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi huumorintajuinen ja iloinen ja nauttisi elämästä. Toisaalta en ole itsekään kaikkein pirtein ja optimistisin... Ehkä meilläkin on vaan vakka kantensa valinnut.



Onko jotain keinoa saada toinen ihminen iloisemmaksi? Ei varmaan, eihän ketään voi muuttaa... Ahdistaa vaan jos ilmapiiri on lastenkin mielestä sellainen jähmeä ja he joutuvat kärsimään siitä. Isästään eivät siis kärsi, mutta yleisestä ilmapiiristä, miten lie aistivat sen...