Vauva vuodelle 2018

Kuulostipa tutulta :) Ollaan muutoin vastaavassa tilanteessa, paitsi että saimme jo viime vuonna onnen kantamoisen kautta isomman asunnon. Alkuperäinen ajatus oli että muutaman vuoden sisällä olisimme hankkineet isomman ja sen jälkeen sitten niitä lapsosia. Itselleni iski pienimuotoinen vauvakuume varsin pian muuton jälkeen, mutta mies ei ihan vielä ole valmis hommaan ryhtymään vaikka se tulevaisuuden suunnitelmana onkin. Tyydyn tällä hetkellä tuunaamaan asuntoa kun en oikein muutakaan sisältöä elämääni tähän hätään keksi. :D

Hei ja tervetuloa Taikakuu! Toivottavasti meillekkin käy pian samanlainen onnen kantamoinen ja mukava asunto löytyisi pian :)

Mulla on ihan täysin sama tilanne sun kanssa tossa sisällön keksimisessä tän hetkiseen elämään! Työpäivinä menee ihan mukavasti kun on paljon arkista puuhaa, mutta vapaapäivät on ihan kamalia. Keksin vapaapäiviin kyllä tekemistä, mutta mietin niissä kaikissa tekemisissä kuinka ihanaa se sama asia olisi tehdä vauvan tai taaperon kanssa. Esim. jos lähtee vaikka nyt kesällä johonkin markkinoille, niin fiilistelen niitä lasten kojuja ja mietin miten oisin siellä hääräämässä pienen kanssa. Illat sitten kulutan lukemalla odotusblogeja ja selailemalla kaikkia lastentavara sivustoja. Eli lyhyesti sanottuna vauvakuume taitaa olla jo melkoinen :D

Itselle hankalinta tässä on se, että minulle pidemmän tähtäimen suunnitelmat ovat todella tärkeitä. Aiemmin työ ja työelämässä kehittyminen sekä kodin hankkiminen olivat sellaisia "projekteja" joihin oli hyvä keskittyä. Nyt olen saavuttanut kaikki ne asiat, jotka halusin ennen perhettä saavuttaa ja nyt tuntuu ettei ole mitään selkeää suunnitelmaa - en voi miestä pakottaa lasten hankintaan tietenkään enkä tiedä koska hän olisi siihen valmis, joten koen etten isommin voi asiaa vieläkään suunnitella. Voisin periaatteessa tietysti opiskella lisääkin, mutten haluaisi sitoutua useamman vuoden projektiin jos mies olisikin vaikkapa vuoden päästä halukas perustamaan perheen. Lisäksi lisäopiskelua seuraisi todennäköisesti työpaikan vaihto, jota en tässä vaiheessa haluaisi.

Elämäntilanne olisi just nyt täydellinen perheen perustamiseen. Mutta minkäs teet kun mies ei ole ihan samaa mieltä vielä..

Teillä nyt tuo asunnon hankkiminen olisi sellainen mukava projekti johon voisit suunnata tarmosi. :)

Itselläni on alkanut mietittymään perheen perustaminen, mieheni ei ole yhtä innoissaan asiasta. Valmistun ammattiin joulukuussa 2017. Olisi ihana heti siitä jäädä äitiyslomalle. Olisin kuitenkin vuonna 2018 ja jo 28-vuotias ensisynnyttäjä. Haaveilin aina olevani nuori äiti, mutta elämä koetellut sen verran ettei siihen olisi pystynyt lastenhoitoa sovittamaan millään. Nyt aika alkaa tuntua minun kannalta oikealta.

Ostimme vuosi sitten 74 neliöisen kerrostaloasunnon. Nykyisestä vierashuoneesta saisi hyvän lastenhuoneen. Olen jo haaveillut värimaailmankin ja kalusteet lapsen sukupuolen mukaan. Teen siitä kauniin, turvallisen ja käytännöllisen huoneen. Uskon tilan riittävän ainakin alakouluikäisenäkin tässä asunnossa. Isompaan ei varaa valitettavasti.

Olen myös pohtinut millaiset vaunut haluan, ehdottomasti sellaiset joiden kanssa voi juosta raskauskiloja karistaen. Olen myös pohtinut onko aikuiseen kiinnitettävä "kantokopat" hyvät esim metsälenkillä, repussa tarvikkeet ja koira hinnassa. Haluan ehdottomasti jatkaa vapaata elämääni, luonto on hirveän tärkeä minulle. Esim piknikki uudessa paikassa vauvan tai taaperon kanssa on pakko laittaa onnistumaan. Toteutus vaatii ehkä välineitä ja vaivannäköä, mutta äitin mieli lepää, joten lapsikin voi paremmin. En haluaisi koko muun elämäni kuolevani kun saan lapsen, vai tapahtuuko niin väkisinkin?

Onko minulla tämän perusteella elämäni ensimmäinen vauvakuume vai ei vielä?

Otin Taikakuun vinkistä vaarin ja nyt on asunto ostettu! Kaikki meni loppuen lopuksi aika vauhdikkaasti siinä vaiheessa, kun kiva asunto bongattiin netistä. Nythän sitä ei tiedä, vaikka ehtisikin saamaan vauvan vielä 2017 vuoden loppupuolella. Tosin vielä ei olla päätetty edes kuukautta milloin jätettäisiin ehkäisy pois.. Miehellä ei tunnu olevan kova kiire vieläkään. Asiasta tosin onneksi puhutaan lähes päivittäin, se vähän helpottaa kuumeilua :)

Kyllä tuo Sinitiainen vahvasti kuulostaisi vauvakuumeelta, tervetuloa mukaan! Kyllähän tuohon teidän asuntoon helposti mahtuu yksi lapsi tai kaksikin ainakin ensimmäiset vuodet. Sitten voi alkaa tulla jo vähän ahdasta kun lapset alkavat toivoa omaa huonetta, mutta siihen on vielä tässä kohtaa kuumeilua aika pitkä aika :D

Helpottaako teillä kuumeilu kesällä kun on niin paljon enemmän tekemistä? Itselle tuo ainakin vähän helpotusta kaikki kiva tekeminen, kuten mökkeily, lomareissut ja kaikki muut kesätapahtumat.

Heippa täällä kans yks kuumeilija :) Molemmat miehen kanssa ollaan haluttu vauvaa jo vuoden verran mutta ollaan todettu että vauva vielä olisi vähän liian aikasta, yritetään siis malttaa että saataisiin ensiks sopivan kokoinen talo ostettua ja remontoitua se.

Ikää molemmilla siis 18 vuotta.

Milloin teillä alkoi vauvakuume? Itsellä alkoi jo 7-luokalla ja siitä lähtien olen vauvasta haaveillut

Kuumetta havaittavissa täälläkin!

Olen 23-vuotta ja mieheni on saman ikäinen. Tällä hetkellä minä käyn töissä ja miehen pitäisi valmistua AMK:sta viim. 2018 keväällä. Tässä olen/ollaan pohdittu, mikä olisi se paras aika vauvalle :). Tuntuu, että mies on jo ehkä vähän kyllästynyt erilaisiin vihjauksiini ja puheisiin vauvoista :D. Muutimme juuri rivitalo kolmioon, jota myös pikkusen remontoimme. Pienempi makkari olisi juuri täydellinen vauvalle! :)

Lopetin minipillerit yhteisen päätöksen johdosta viime helmikuussa. Siitä asti ehkäisynä on kortsua käytetty.

Yksi asia huolettaa koko hommassa... 2015 keväällä oikeasta munasarjastani löytyi todella suuri kysta n. Greipin kokoinen. Kysta poistettiin tähystysleikkauksessa. Harmiksi kysta oli repinyt koko munanjohtimen palasiksi, joten sekin jouduttiin poistamaan. Eli oikeapuoli munasarjasta ei toimi normaalisti. :/ Menkat tulee joka kuukausi, mutta kierto on pitkä, 40 päivää.

Vaikka vauvaa kovasti toivoisin, niin koko projekti suoraan sanottuna pelottaa kamalasti edm. vuoksi.

Heip! Ilmoittautuisin myös tähän vauva vuodelle 2018 porukkaan, sillä meillä ajatuksena vuoden päästä jättää ehkäisy pois ja antaa yhteiselle vauvalle mahdollisuus. Perheessä ennestään minun -05 ja -06 syntyneet lapset sekä miehen -04 synt lapsi. Kaikilla yhteisesti toiveissa "yhteinen" vauva ja hän onkin jo puheissa sekä suunnitelmissa mukana. Toki ei voi tietää miten tulee käymään, mutta suunnitelmissa on. Olen nyt 37v ja ensi vuonna 38v, toivon että ikä ei muodostu esteeksi tai aiheuta haittoja tms. Eli jep, jännittää suuresti:)! Onnea matkaan myös kaikille muille teille 2018-kuumeilijoille, pidän peukkuja <3

Heip taas te muut vauvasta 2018 vuodelle haaveilijoille:).

Kiva lukea teidän kuulumisia ja elämäntilanteita.

Itse olin 25v kun sain esikoiseni, muistan kuinka voimakas vauvakuume oli ja kuinka onnellinen olin sekä raskaudesta että vauvasta hänen synnyttyään. Samoin kuopuksen kohdalla vajaa kahta vuotta myöhemmin. Sittenpä se arki olikin ihan omanlaistaan elämää pari vuotta, eli yhtäaikaa raskasta sekä ihanan antoisaa pikkulapsiaikaa.

Ja nyt tunnistan taas tuon saman vauvakuume-tunteen, tosin siihen sekoittuu enemmän huoltakin ja epäilystä, johtuen iästäni kun olen jo 37v.

Aikoinaan päädyin ostamaan Brion yhdistelmävaunut, ja ne olivat todella loistavat. Kaksi rengasta vaihdettiin,muutoin kestivät mainiosti yhteensä neljällä lapsella(lahjoitin vaunut ystävälleni) ja lähtivät vieläkin siitä jatkokäyttöön. Eli itse voin ainakin suositella Brion yhdistelmävaunuja lämpimästi, uskaltaa ostaa vaikka käytettyinäkin:).

Hyvää syksyistä alkuviikkoa kaikille teille vauvakuumeilijoille:) kirjoitelkaahan kuulumisianne!

Tervetuloa kaikki uudet tulokkaat :)

Me juteltiin miehen kanssa suunnilleen kuukausi sitten tästä mun raastavasta vauvakuumeesta ja siitä kun mies jarruttelee edelleen. Haluaa kyllä lapsia mun kanssa, mutta ei vaan pidä mitään kiirettä asialla.. Päätin silloin taas kerran, että koitan vaan keskittyä kaikkeen muuhun kivaan mitä elämässä tapahtuu ja koittaa työntää vauvahaaveet taka-alalle, mutta eipä mennyt kuin viikko niin palasin taas keskustelupalstoille ja vauvablogeihin haaveilemaan :D

Yritän parhaani etten painostaisi miestä, mutta kyllä mulla on silti valtava toive, että se 2018 ois meidän vuosi. Onhan siihen vielä hetki aikaa..

Sustenpass79, ihana lukea jo sun vaunumietteitä! Saanko udella miksi olette päättäneet odottaa vielä vuoden ennen kuin yritys alkaa?

Kivaa syksyä täältäkin kaikille!

Heip taas:)!

Syssy: Me päädyttiin yhteisestä ajatuksesta siirtämään vauvahaavetta, koska tällä hetkellä saamme joka toinen viikko 4-5pv omaa yhteistä aikaa ilman lapsia, kun ovat toisilla vanhemmillaan tahoillaan. Kun olemme molemmat jo vauva- sekä pikkulapsiarjen kokeneet, arvostamme yhteistä kahdenkeskistä aikaa erilailla, se tuntuu meistä hyvältä ja arvokkaalta ajalta. Ja toisaalta nyt kun isommat lapset ovat jo isompia tosiaan, ehdimme henkisestikin tässä ennen vauvaa sopeutua tulevaan ja vähän pohtia ja suunnitellakkin tulevaisuutta neljän lapsen perheenä;). Mm auton vaihtoa olemme jo suunnitelleet, toki meillä nytkin on jo 7hlö auto mutta se täytyy kyllä päivittää ennen vauvaa uudempaan ja ehkä myös eri malliin. Vaunut on mahduttava, lisäksi meillä on kaksi koiraa ja jääkiekonpelaaja perheessä;).

Tämmöisiä pohdiskeluja tällä kertaa:).kirjoitelkaa kuulumisianne muutkin ja iloista syksyä teille kaikille :).

Heippa! Vieläkö tätä ketjua seurataan? Yksi kuumeilija liittyisi vielä joukkoonne :)

Olen 27 vuotias 1v tytön äiti. Kovasti kuumottaisi jo seuraavaa alkaa "tekemään" mutta ollaan yhdessä miehen kanssa päätetty että katsellaan vielä ensi kevääseen saisinko ensi lukuvuodeksi töitä. Olen siis opettaja ja meilläpäin töitä todella heikosti, joten on hyvinkin mahdollista että päästään toteuttamaan tuota vaihtoehto Btä  (mulle se olisi ehkä vaihtoehto A, mutta sitä ei tarvitse miehelle kertoa :D ) Silloin tyttö olisi 1,5v ja lapsille voisi tulla sopiva ikäerokin.

Vauvakuume nostaa välillä todella voimakkaasti päätään, mutta välillä sitä taas hillitsee se, kun näkee miten vauva tämä meidän esikoinenkin vielä on yöheräämisineen, vaipanvaihtoineen ja itkupotkuraivareineen. Ja varsinkin nämä viimeiset 5 yötä jotka ollaan valvottu flunssan takia :´D Muuten sitten olen yrittänyt ajatella, että äkkiä tuo puoli vuotta menee.

Muistan kyllä hyvin tuon raastavan kuumeen, jota podin minäkin ennen kuin esikoinen sai alkunsa. Se melkein paheni siinä vaiheessa kun alettiin yrittämään, kun heti iski ajatukset siitä, että mitä jos tämä ei meiltä onnistukaan. Joten siinä mielessä tämä "yrittämisen odottaminen" ja toivon mukaan myös yrittäminen on leppoisampaa aikaa.

Mielelläni kuulisin teiltä millaisia keinoja olette keksineet hillitä vauvakuumetta, vai meneekö se enemmän vain sen ruokkimiseen? :D

Hei kaikki!

Tosi kiva löytää muitakin kuumeilijoita, joilla yrittäminen ei ihan vielä ole ajankohtaista. Meillä siis sellainen tilanne, että menemme ensi kesänä naimisiin, jonka jälkeen on tarkoitus antaa vauvalle lupa tulla. Itse olen vauvakuumeillut käytännössä koko ikäni. Mies suhtautuu asiaan maltillisemmin ja varmasti myös jännittää raskauden ja vauvan tuomia muutoksia. Yhdessä olemme kuitenkin sopineet, että häiden jälkeen perhe saa kasvaa ja niin on hyvä. Häiden aikaan olemme molemmat 25-vuotiaita, ja vauva olisi molemmille esikoinen.

Olen tosiaan ihan mahdoton vauvakuumeilija. Päivittäin ajattelen vauva-asioita, suunnittelen hankintoja ja elämää pikkuisen kanssa. Ajattelen myös usein sitä, kuinka kauan aikaa vauvan yrittämiseen vielä on ja milloin voisin olla jo raskaana/äiti. Toki raskauteen liittyy myös pelkoja, kuten keskenmenot tai se, jos vauvaa ei toiveesta huolimatta kuulukaan. Vauva on kuitenkin suurin haaveeni, ja olen niin iloinen, että pääsen jo 7kk kuluttua sitä haavetta tavoittelemaan <3

Toivoisin, että tästä keskustelusta voisi saada aktiivisen paikan jakaa vauvakuumeilua ja lähtölaskentaa kohti unelmia :)

Heippa ilopitkästä itkusta :)

Musta tuntuu että miehet suhtautuu aina vähän maltimmisemmin lasten hankintaan. Mutta kyllä ne saa samalle aaltopituudelle viimeistään sitten kun saavat uunituoreen käärön syliinsä :D

Sen verran pitää kommentoida noihin sun pelkoihin liittyen, että kestää pitkään että saa olla peloton, jos milloinkaan. Eka stressaa sitä onnistuuko raskautuminen, sitten pelkää keskenmenoa, kohtukuolemaa (jotkut pelkäävät synnytystä) ja syntymän jälkeen piiiitkään kätkytkuolemaa. Itse rupesin uskomaan että ehkä tämä muksu pysyy hengissä vasta kun hän oli jonkun 6+kk :D Mutta tuontyyppiset pelot on luonnollisia, tai ainakin yleisiä, koska surullinen faktahan on se ettei kaikki tarinat pääty hyvin. Siksi onkin mukavaa fiilistellä nyt kun ei ole vielä minkäänlaisia paineita tai pikkuriikkiseen olemassaolevaan elämään liittyviä pelkoja, kun saa vain odotella kaikkea tuota jännittävää :) Vaikka se vaikeaa onkin. Mutta ajattele, 7kk päästä pääsette aloittamaan yrityksen ja on melko todennäköistä että vuoden päästä olet raskaana :) Parhaimillaan tunnet jo ensimmäisiä potkuja, ja jos et niin pitkällä ole niin saatat olla pää vessanpöntössä huonon olosi kanssa :´D Joo-o, mullakin meinaa innostus välillä päästä vähän käsistä.

Minäkin toivon tänne vähän vilkkaampaa keskustelua, jos te aikaisempienkin tekstien kirjoittajat vielä huomaatte nämä nostoyritykset niin yritetään pitää tätä pinnalla ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti :)

Moi ja kiitos kivasta viestistä! :)

Hassua. Kun kirjoitit, että saatan vuoden päästä olla pää vessänpöntössä, ensimmäinen ajatukseni oli: "Olisinpa!" :D Kaikkea nämä vauvahuurut saavatkin aikaan.. Mutta kuten sanottu, toivon sydämeni pohjasta, että olet oikeassa.

Tuosta vauvakuumeen hillinnästä sen verran, että paras keino olisi ehdottomasti pitää itsensä kiireisenä ja keksiä muita asioita, joihin kohdistaa ajatuksensa ja energiansa. Valitettavasti en itse tällä hetkellä elä kovinkaan kiireistä elämänvaihetta. Olen siirtymässä näillä näkymin opiskelijasta työttömäksi, joten aikaa haaveiluun ja vauvakuumeen nostatteluun on enemmän kuin tarpeeksi. Ollaan muuten samalla alalla Kikke89 ;)

Te, joilla on jo lapsia, kuinka kauan teillä on kestänyt yrittäminen, enne kuin on tärpännyt? :)

Moikka!

Uskon että nyt ois munkin aika liittyä teidän seuraan.. uskomatonta lukea teidän kirjotuksia ja huomata että en oo ihan yksin ajatusten kanssa. Tosiaan täytän keväällä 23v ja älytön vauvakuume päällä. Tuntuu että viime kuukausina vaan pahentunut kun opinnot lähenee loppuaan.. valmistun ammattikorkeakoulusta keväällä. Haluaisin jo ensi vuonna lapsen mutta täytyy varmaankin työpaikka löytää ensin ennen kun lähtee lapsia tekemään...

Kokoajan pyörii ajatuksissa vaan kysymykset että kannattaako lapsia tehdä sillon kun niitä haluaa ja ajattelee että on oikee aika ? Pitäiskö odotella että olis valmis vamhemmaksi? Voiko vanhemmuuteen olla koskaan valmis?

Mieheni haluaa myös lapsia, mutta jarruttelee lapsien teossa mun jaksamisen takia = ei jaksa kattoo vierestä kun mulla on kokoajan joku projekti menossa, oli ne sitten opinnot, vapaaehtoistyö tai raskaus ..

Miten ootte ite sovittanu työelämän ja lapsien hankkimisen? ootteko hankkinut lapsia kun ootte halunnut vai sillon kun on esim taloudellisesti sellanen tilanne että se onnistuu ? Ootteko pelänny että lapsien hankkimishalut menee ohi ja ette haluakkaan lapsia yhtäkkiä?

Tervetuloa mukaan omanelämänsäsankari!

Sinulla on ilmeisesti samanlaiset suunnitelman kuin ilopitkästäitkusta ja minulla oli esikoisen kanssa, eli opintojen (ja lyhyen työttömyyden) jälkeen mahdollisimman nopeasti äitiyslomalle :) Luulen, että lapsia kannattaa hankkia silloin kuin niitä haluaa ja kun on sellainen tilanne elämässä että lapselle "on tilaa". Sanotaan, ettei sitä ikinä ole täysin valmis lapsen tuloon, joten uskaltaako sitä sitten alkaa odottelemaan :D Mitä mieltä muut olette? Itse olin valmistunut ammattiin puolisen vuotta ennen vauvaa ja pari kuukautta työttömänä ennenkuin äitiysloma alkoi. Miehellä on onneksi vakituinen työ, mutta voisi meidän tauloudellinen tilanne olla parempikin.

Miehesi on siinä mielessä oikeassa, että vauva-arki on todella rankkaa ja siinä on jaksaminen koetuksella vaikka olisikin "helppo" vauva. Mutta kyllähän hän olisi sitä jakamassa ja tukemassa, joten eihän tuo niinkään SINUN projektisi olisi, vaan teidän yhteinen.

Ilopitkästäitkusta: Eikös teillä ollut häät tulossa, jospa saisit sen suunnitteluun käytettyä aikaa, niin kuumeilu jäisi taka-alalle? Kannattaa nyt keksiä jotan sijaistekemistä (no pun intended ;) ) koska voin melkein luvata että sitten kun annatte lapselle luvan tulla, niin kuumeilusta tulee vaan kahta kauheampaa, vaikka kuinka yrittäisi mennä "tulee jos on tullakseen" -meinigillä. Nämä palstat on täynnä naisia joilla on yritys päällä, ja jotka seuraa jokaista pientä muutosta olotilassaan ja tulkitsee sen raskausoireeksi :D Itsekin taisin marssia (=ostin netistä) heti ekan yrityskierron jälkeen ostamaan ovulaatiotestejä kun en malttanut vain odotella tekemättä mitään (muuta kuin sitä itseään). Jos millään malttaa, niin kannattaakin ekat 2-3 yrityskiertoa vatsa seurailla että mitkä oireet ovat normaaleja silloin kun EI ole raskaana, ja jos sitten heti tärppääkin niin sehän on vain vielä iloisempi yllätys :) Ja tietenkin jos haluaa että heti on oikea mahdollisuus tärpätä, niin kannattaa hormonaalinen ehkäisy vaihtaa kortsuihin hyvissä ajoin, niin kierto on ehtinyt normalisoitua ennen yrityksen alkamista.

Niin, ja meillä tärppäsin neljänneltä yrityskerralta :) Ihmettelen että tärppäsi edes silloin, olin nimittäin niin stressipallo koko tuon ajan eikä päähän mahtunut muu kuin yritys ja pelko siitä ettei onnistu. Nyt tämä huvittaa mutta sillon todellakaan ei :D Mutta on se raskaana oleminen vaan jotain niin ihmeellistä! Vaikkakaan en itse uskonut, että mahassani oli vauva, kuin aika tarkkaan siinä vaiheessa kun sain tytön syliini :´)

Oho, tännehän on tullut vipinää. Jee!

Omanelämänsankari, itse ainakin pidän tärkeänä sitä, että meillä molemmilla miehen kanssa on vakituiset työpaikat. Tuntuu paljon turvallisemmalta saada lapsi tähän tilanteeseen ja on vähemmän murehdittavaa tulevaisuudesta. Mutta toisaalta eihän elämässä ikinä mikään ole varmaa, aina voi sairastua tai joutua työttömäksi jne. Senpä takia en antaisi työtilanteen kuitenkaan lopullisesti määrittää vauvan yrittämisen ajankohtaa.

Meille kuuluu mahtavaa. Mies töksäytti tuossa muutama päivä sitten, että nyt voisi olla hyvä ajankohta mun lopettaa pillereitten syöminen. Meni koko ilta kun jankkasin miehelle, että onhan se tosissaan ja tällänen ei oo hyvä aihe vitsailla kun oon muutenkin herkillä vauvakuumeeni takia. Seuraavana päivänä vasta aloin kunnolla tajuamaan, että kyllä se mies ihan tosissaan oli! Eli meillä on tammikuu ensimmäinen yrityskuukausi. Jos sattuisikin tärppäämään nopsaan, niin ehdittäisiin saamaan 2017 loppuvuoden vaavi. Oon tällä hetkellä niin onnellinen :)

Hei! Meilläkin vauva haaveissa vuodelle 2018 - yritys alkaa ensi vuoden puolella. Meidän matkaa voi käydä seuraamassa blogissani, osoitteessa http://toivesinusta.blogspot.fi/&nbsp;

Tsemppiä kaikille yritykseen! :) 

Hyppään minäkin tänne joukkoon vaikka meillä itse asiassa alkoi yritys jo tässä kierrossa (en usko meillä tärppäävän niin nopeasti että vauva ehtisi ensi vuodelle mukaan). Kolmen kympin paremmalla puolella ollaan molemmat, vauva on kovin toivottu vaikka yhdessä ei olla oltu kovin pitkään. Eniten kaipaan vauvastahössötysseuraa vastaavassa tilanteessa olevista naisista, kun omasta tuttavapiiristä ei löydy juurikaan samassa elämäntilanteessa olevia. Ja kovin Malttamaton olen tämän yrittämisen ja perheen saamiseen kanssa :D