Voi kun olisin tullut uskoon jo 15 vuotiaana.

No mitä mieltä usko olisi siitä ollut?

Elämään kuuluu surut ja murheet. Ne ovat kokemuksia, jotka kehittävät ihmistä yksilöllisenä persoonana. Ilman näitä kokemuksia, sinä et nyt olisi se sinä, joka olet, vaan joku täysin toinen.

Miksi ajattelet, että usko olisi säästänyt sinut niiltä suruilta ja murheilta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet, että usko olisi säästänyt sinut niiltä suruilta ja murheilta?

Nuoruuden hairahduksilta olisin säästynyt, ne ovat vieläkin pilaamassa elämääni, niiltä olisin säästynyt.

Itse vasta keski-ikäisenä ymmärsin Vapahtajani, Jeesuksen Kristuksen sanoman. En aikaisemmin koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, mitä Hän minulle halusi sanoa. Olen syntinen ihminen, toivon saavani anteeksi syntini, en halua mennä helvettiin. Toivon saavani nimeni Elämän Kirjaan ennen kuolemaani. Koska kuoleman jälkeen katuminen on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse vasta keski-ikäisenä ymmärsin Vapahtajani, Jeesuksen Kristuksen sanoman. En aikaisemmin koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, mitä Hän minulle halusi sanoa. Olen syntinen ihminen, toivon saavani anteeksi syntini, en halua mennä helvettiin. Toivon saavani nimeni Elämän Kirjaan ennen kuolemaani. Koska kuoleman jälkeen katuminen on liian myöhäistä.

Miten niin kuoleman jälkeen katuminen on liian myöhäistä? Minä olin siinä ymmärryksessä, että Herralle ei mikään ole mahdotonta, joten synnitkin Hän voi antaa anteeksi sitten kuoleman jälkeenkin.

Jos et olisi ikinä pamahtanut uskoon niin ei tarttisi katua turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse vasta keski-ikäisenä ymmärsin Vapahtajani, Jeesuksen Kristuksen sanoman. En aikaisemmin koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, mitä Hän minulle halusi sanoa. Olen syntinen ihminen, toivon saavani anteeksi syntini, en halua mennä helvettiin. Toivon saavani nimeni Elämän Kirjaan ennen kuolemaani. Koska kuoleman jälkeen katuminen on liian myöhäistä.

Elä turhaan huolehdi. Kyllä varaskin pelastui vielä ristiltä, vaikka oli elänyt syntisen elämän.

Itse pyysin monta vuotta apua Herralta. Hän vastasi pyyntööni. Sinun on tehtävä päätös ennen kuolemaasi, sen jälkeen on myöhäistä. Herra on antanut meille vapaan tahdon, valitsetko hyvän vai pahan. Rukoilen puolestasi.

.

Miksi nää uskoakseni kuulostaa aina hullujenhuoneelta karanneilta mielipuolilta, jotka höpisevät omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet, että usko olisi säästänyt sinut niiltä suruilta ja murheilta?

Nuoruuden hairahduksilta olisin säästynyt, ne ovat vieläkin pilaamassa elämääni, niiltä olisin säästynyt.

Sulla on siis avioton lapsi?

Ihminen tuli uskoon jo 70 tuhatta vuotta sitten.

Siinä vaiheessa kun höpsähdän niin pahasti, että alan uskoa satuolentoihin, mulle saa laittaa kuulan kalloon.

Vierailija kirjoitti:

Itse pyysin monta vuotta apua Herralta. Hän vastasi pyyntööni. Sinun on tehtävä päätös ennen kuolemaasi, sen jälkeen on myöhäistä. Herra on antanut meille vapaan tahdon, valitsetko hyvän vai pahan. Rukoilen puolestasi.

.

En koskaan ymmärrä tuota, että hyvä = olla uskossa ja jos ei ole uskossa = paha. Osaisitko selittää sen? Minä en tunne yhteyttä jumaliin, en yhteen tai toiseen, mutta olen elänyt elämäni muita avostaen ja auttaen, niin ihmisiä kuin eläimiäkin. en eläessäni ole tehnyt kellekään mitään pahaa, edes ilkeää ja yritän omissa toimissani elää siten, että annan enemmän kuin otan. Silti olen siis mielestäsi valinnut pahan? Mikä se paha on? Olen myös pohtinut millainen loppujen lopuksi on sellainen "taivas" jonka ainoa passi on se, että sanoo uskovansa huolimatta siitä, miten on elämänsä elänyt? On tietenkin helpottava ja vapauttava ajatus, että mitä tahansa voi saada anteeksi, mutta sanotaan nyt vaikkapa, että koko elämänsä muita ihmisiä auttanut ja elämää kunnioittaneen tytär murhataan, niin tämä murhaaja valitsee hyvän uskomalla Jumalaan viimeisellä hengenvedollaan (ja ymmärtääkseni pääsee taivaaksi kutsuttuun paikkaan) kun taas tämä murhatun tyttären isä tai äiti, joka ei uskonut jumalaan, valitsee pahan (ja päätyy helvettiin?).

Mua ahdistaa tuollainen ajattelumalli, ja eritoten se, että monet uskovaiset jakavat niitä tuomioita etukäteen, vaikka raamattu ymmärtääkseni kieltää niin tekemästä. Eikö raamatussa sanota, ettei tule tuomita, että jumala hoitaa tuomitsemisen. Entäpä jos se jumala onkin kaikkivoipaisuudessaan viisas ja sanoo, että olette kuulkaas tulkinneet nyt vähän väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet, että usko olisi säästänyt sinut niiltä suruilta ja murheilta?

Nuoruuden hairahduksilta olisin säästynyt, ne ovat vieläkin pilaamassa elämääni, niiltä olisin säästynyt.

Tuttu tunne :/ Mut ei voi enää mitään...