Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa puhua painostani?
18.06.2016 |
Olen 163 cm ja painan n. 84 kg. Ylipainoinen siis. Joskus (en kovin usein) jos mainitsen kaverilleni, että jonkinmallinen vaate ei sovi kropalleni/oikean kokoisia housuja vaikea löytää/vatsa pullottaa/pitää alkaa käymään salilla/mitäikinä niin lähes AINA kaverit sanoo et "ei sun tartte, hölmö", "mitä sä nyt tollasia puhut", "et edes ole kovin iso" tai "ei sun tartte laihduttaa". Miksi ihmiset käyttäytyvät näin? Onko aihe kiusallinen? Yrittävätkö jotenkin olla loukkaamatta tms.? En ymmärrä. Itse voin puhua avoimesti ylipainostani, ja sehän johtuu siitä että syön liikaa ja liikun liian vähän. Sitten jos kerron tekeväni asialle jotain, niin sanotaan ettei mun muka tarvitse.
Lisäksi minä joudun kuuntelemaan hoikkien ystävieni valitusta heidän "paksuista" reisistään. Huoh.
Mikä logiikka tässä on? Hoikat saa valittaa mutta oikeasti pullea ei?
Korostan vielä: EN jankkaa painostani yms. jatkuvasti, oikeastaan puhun siitä suht harvoin, eli tuskin ovat "kyllästyneitä" aiheeseen tms.
Kommentit (9)
Niin mutta onko tällaiselle käytökselle jokin syy tai logiikka? :/
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska toisten elopaino ei vaan jaksa loputtomiin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska toisten elopaino ei vaan jaksa loputtomiin kiinnostaa.
No ei sen tarvitsekaan. Pointti on se, että minä, pullukka, en saisi sanoa mitään ylipainostani, mutta hoikat/normaalipainoiset saavat valittaa pömppövatsoistaan ja mukapaksuista reisistään.
Nainen on naiselle susi; toisen laihtuminen eli muuttuminen paremman näköiseksi on riski sille toiselle ja hänen asemalleen.
Älkää puhuko, toimikaa.
Siis olen huomannut saman asian! Olen bmi mukaan muutaman kilon ylipainoinen eli en paljon. Mutta tiedän näyttäväni ja tunnen oloni paremmaksi jos olen ollut n. 5 kiloa laihempi. Mutta nyt viime vuodet taas ollut näitä "lisäkiloja". Jos puhun siitä, että haluan laihduttaa ja olen hieman pullea (voin puhua asiasta ihan rennosti) niin vastaus on juuri sitä että "eihän sinun tarvitse laihduttaa!" tai vaivaantunut hiljaisuus...
Ihan hyvin voisin olla laihduttamattakin ja se olisi ihan ok. Joten samaistun kyllä ja mietityttää tällainen ihme suhtautuminen.
Olen ajatellut, voiko kyseessä todella olla tuo kateus, että kaverit ei halua, että näytän paremmalta tai sitten luullaan syömishäiriöiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miettikää nyt, miksi joku olis kateellinen jos laihdutte muutaman kilon? Ei se sitä ole koska mitä se muitten elämään vaikuttaa, no ei yhtikäs mitään. Kyse on kohteliaisuudesta. Kuka tahtoo olla se joka sanoo kaveria lihavaksi? Ei kukaan. Toiseksi, ei niitä kavereita haittaa kilonne, joten siksi niistä ei haluta puhua. He ovat kavereitanne oli teillä painoa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
No miettikää nyt, miksi joku olis kateellinen jos laihdutte muutaman kilon? Ei se sitä ole koska mitä se muitten elämään vaikuttaa, no ei yhtikäs mitään. Kyse on kohteliaisuudesta. Kuka tahtoo olla se joka sanoo kaveria lihavaksi? Ei kukaan. Toiseksi, ei niitä kavereita haittaa kilonne, joten siksi niistä ei haluta puhua. He ovat kavereitanne oli teillä painoa tai ei.
No ei kai kukaan sellaista odotakaan. Mutta esim. "hienoa, jos olet alkanut käymään salilla" tms. neutraalia voisi sanoa. Muut tuntuvat vain "lakaisevan" ylipainoasian maton alle. Ihan kuin se olisi tabu.
Yksi ystäväni kyllä taitaa olla vähän sellainen, että jossain määrin harmistuisi, jos laihtuisin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen ylipaino on hyvin kiusallinen puheenaihe. Ystävä ei halua loukata mutta samalla ehkä vaan ihmettelee ja toisaalta on voinut nähdä sivusta monta epäonnistunutta laihdutusyritystä.
Olen aina ollut kutakuinkin normaalipainoinen, mutta olen huomannut samantapaisen ilmiön naisten keskuudessa. Mainitsin joskus Facebookissa, että pitäisi ryhtyä karkkilakkoon. Hetken päästä sain viestin yhdeltä kaveriltani, joka tivasi, yritänkö laihduttaa ja onko minulla syömishäiriö tms. "Hyvältähän sä näytät!" Viestin sävy oli mielestäni tunkeileva ja ylimielinen. Vastasin hänelle, että syön karkkia ja muita herkkuja lähes joka päivä, mikä on mielestäni liikaa. (Sittemmin olen saanut herkuttelun kuriin.)
Että ilmeisesti kyseessä on laajempikin ilmiö. Jos yrittää syödä terveellisesti, heti joku ylimielinen itsevarmuuden airut on tivaamassa holhoavaan tapaan "ONKSUL JOKU ANOREKSIA VAI???!!!"