Lapsi pääsi IB linjalle lukioon, millaisia kokemuksia teillä?

Raskas on. Tehtävät on laajempia ja niitä on paljon, paljon enemmän kuin tavallisessa lukiossa.

Oppiihan siinä toki englantia. :)

Up

Up

Minuakin kiinnostaisi tietää, esikoinen hakemassa ensi keväänä.

On käynyt IB-koulua ulkomailla neljä vuotta, nyt suomalaisessa peruskoulussa kahdeksannella.

Suomen IB-lukiosta en tiedä, mutta yleisesti IB:ssä mennään sillä ajattelulla, että kullakin hetkellä meneillään olevaa teemaa sovelletaan yli oppiainerajojen. Eli esim. viidennellä luokalla tehtävässä exhibition -projektissa 11-12 vuotiaat tekivät työryhmissä hommia ja ydinteemaksi silloin valikoitui tämä:

"Sharing the Planet: Raising awareness of social and environmental issues locally can solve problems globally"

Ja siitä sitten soveltamaan kaikkea opittua. Ideana siis, että matematiikkaa myöten tiettyä teemaa sovelletaan kaikkeen.

IB:ssä joutuu tekemään paljon enemmän itsenäisiä assesment -tyyppisiä töitä, kokeita ei juurikaan ollut. Se ei siis ole sellaista ulkoa opettelemista kuin suomalaisessa koulussa. Meillä ei tarvittu oppikirjoja, ainoastaan matematiikassa oli valtava järkäle ja matematiikka oli IB:ssä paljon, paljon vaativampaa kuin suomalaisessa koulussa. Meillä on kolme lasta eri luokka-asteilla ja kaikilla matematiikka on Suomeen muuton jälkeen ollut suunnattoman helppoa.

Hyvä englanninosaaminen on tietenkin elinehto, monet IB-lukiossa ovat joko natiiveja tai asuneet ulkomailla. Kouluenkun kympillä voi olla hankalaa.

Koneeksi nyt kelpaa varmaan ihan mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi tietää, esikoinen hakemassa ensi keväänä.

On käynyt IB-koulua ulkomailla neljä vuotta, nyt suomalaisessa peruskoulussa kahdeksannella.

Suomen IB-lukiosta en tiedä, mutta yleisesti IB:ssä mennään sillä ajattelulla, että kullakin hetkellä meneillään olevaa teemaa sovelletaan yli oppiainerajojen. Eli esim. viidennellä luokalla tehtävässä exhibition -projektissa 11-12 vuotiaat tekivät työryhmissä hommia ja ydinteemaksi silloin valikoitui tämä:

"Sharing the Planet: Raising awareness of social and environmental issues locally can solve problems globally"

Ja siitä sitten soveltamaan kaikkea opittua. Ideana siis, että matematiikkaa myöten tiettyä teemaa sovelletaan kaikkeen.

IB:ssä joutuu tekemään paljon enemmän itsenäisiä assesment -tyyppisiä töitä, kokeita ei juurikaan ollut. Se ei siis ole sellaista ulkoa opettelemista kuin suomalaisessa koulussa. Meillä ei tarvittu oppikirjoja, ainoastaan matematiikassa oli valtava järkäle ja matematiikka oli IB:ssä paljon, paljon vaativampaa kuin suomalaisessa koulussa. Meillä on kolme lasta eri luokka-asteilla ja kaikilla matematiikka on Suomeen muuton jälkeen ollut suunnattoman helppoa.

Hyvä englanninosaaminen on tietenkin elinehto, monet IB-lukiossa ovat joko natiiveja tai asuneet ulkomailla. Kouluenkun kympillä voi olla hankalaa.

Koneeksi nyt kelpaa varmaan ihan mikä tahansa.

Kävimme viimevuonna infotilaisuudessa ja sanottiin, ettei tarvitse olla täydellinen englanti, kasin oppilaatkin pärjänneet. Lapsi kävi viimevuonna kuukauden kielimatkalla ja siitä kiinnostus alkoi. Meille tuli jo nyt kirjalistat mitkä pitää olla valmiina kun koulu alkaa ja kaikki nämä oli nettikauppoja mistä pitäisi tilata, suurin osa ulkomaalaisia...

Koneesta tiedän sen verran, että antavat sitten koulun alussa tiedot mitä siltä vaaditaan kun ilmeisesti to kirjoitukset tehdään kolmen vuoden päästä koneella.

Ap

Olen ymmärtänyt, että ensimmäisenä vuonna käytetään paljon aikaa IB-systeemin omaksumiseen. Ns. oppijaprofiilit ovat todella tärkeässä asemassa (inquirers,knowledgeable, thinkers, communicators, principled, open-minded, caring, risk-takers, balanced, reflective) ja niitä pohditaan kaikissa oppiaineissa. Eli siis kuinka minä nyt tässä asiassa olin tänään riskinottaja tai kommunikoija. Kuulostaa ihan hörhöltä, mutta on siinä pidemmän päälle ideaa.

IB:ssä pitää soveltaa tietoa itse ja hakea tietoa. Ulkoa opetteleminen ei riitä eikä johda mihinkään. Tehtävät ovat laajoja ja niitä on suurinpiirtein sama määrä kuin suomalaisessa koulussa kokeita. Tyyli tehdä on eri, eli ulkoaopetteleminen puuttuu (paitsi tietenkin kielissä ja matemaattisissa aineissa on osattava asioita myös ihan pänttäämällä)

Meillä on vain hyviä kokemuksia. Siellähän opiskellaan myös muuta kuin oppiaineita eli meidän tyttö oli vanhain kodissa ja päiväkodissa auttamassa. 

Viimeinen vuosi oli työläin, kun piti kirjoittaa se laaja essee. Nyt hän opiskelee Ruotsissa korkeakoulussa ja pärjää hyvin, koska IB:ssä opiskelu on hyvin korkeakoulumaista.

Hänellä oli englannin kouluarvosa 9 ja ei ole asunut ulkomailla. Tyttöni on suomenruotsalainen joten englannin opettelu on ehkä helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi tietää, esikoinen hakemassa ensi keväänä.

On käynyt IB-koulua ulkomailla neljä vuotta, nyt suomalaisessa peruskoulussa kahdeksannella.

Suomen IB-lukiosta en tiedä, mutta yleisesti IB:ssä mennään sillä ajattelulla, että kullakin hetkellä meneillään olevaa teemaa sovelletaan yli oppiainerajojen. Eli esim. viidennellä luokalla tehtävässä exhibition -projektissa 11-12 vuotiaat tekivät työryhmissä hommia ja ydinteemaksi silloin valikoitui tämä:

"Sharing the Planet: Raising awareness of social and environmental issues locally can solve problems globally"

Ja siitä sitten soveltamaan kaikkea opittua. Ideana siis, että matematiikkaa myöten tiettyä teemaa sovelletaan kaikkeen.

IB:ssä joutuu tekemään paljon enemmän itsenäisiä assesment -tyyppisiä töitä, kokeita ei juurikaan ollut. Se ei siis ole sellaista ulkoa opettelemista kuin suomalaisessa koulussa. Meillä ei tarvittu oppikirjoja, ainoastaan matematiikassa oli valtava järkäle ja matematiikka oli IB:ssä paljon, paljon vaativampaa kuin suomalaisessa koulussa. Meillä on kolme lasta eri luokka-asteilla ja kaikilla matematiikka on Suomeen muuton jälkeen ollut suunnattoman helppoa.

Hyvä englanninosaaminen on tietenkin elinehto, monet IB-lukiossa ovat joko natiiveja tai asuneet ulkomailla. Kouluenkun kympillä voi olla hankalaa.

Koneeksi nyt kelpaa varmaan ihan mikä tahansa.

Kävimme viimevuonna infotilaisuudessa ja sanottiin, ettei tarvitse olla täydellinen englanti, kasin oppilaatkin pärjänneet. Lapsi kävi viimevuonna kuukauden kielimatkalla ja siitä kiinnostus alkoi. Meille tuli jo nyt kirjalistat mitkä pitää olla valmiina kun koulu alkaa ja kaikki nämä oli nettikauppoja mistä pitäisi tilata, suurin osa ulkomaalaisia...

Koneesta tiedän sen verran, että antavat sitten koulun alussa tiedot mitä siltä vaaditaan kun ilmeisesti to kirjoitukset tehdään kolmen vuoden päästä koneella.

Ap

Ok, Suomessa varmaan erilaiset vaatimukset. Lapsemme kävivät koulua niin, että esim. englannissa natiivit englanninkieliset ja muualta tulleet olivat täsmäleen samalla viivalla. Tekstiä piti pystyä tuottamaan jo alakoulussa pari A4-sivua, yläkoulussa kirjoittamaan jo laajoja esseitä ja oikeinkirjoitus arvioitiin englannissa kuten se arvioitaisiin suomalaisessa koulussa suomessa. Kasin kouluenglannilla ajattelisin tämän olevan haastavaa.

Ja tietenkin kun opetuskieli on 100 % englanti, pitää esim. matematiikassa tuntea termit jo valmiiksi. En siis kylläkään tiedä, onko Suomessa IB-koulussa osa opetuksesta suomeksi? Meillä syy siihen, että lapset jatkoivat Suomessa koulua englanninkielisessä koulussa oli, että juuri matematiikassa ja englannissa kaikki termistö oli opittu englanniksia ja olisi lisännyt kuormaa opetella niitä suomeksi.

Ymmärsin niin että eka vuosi on juuri tuon termustön opettelemista ja kaikki muu opetus on enkuksi paitsi äidinkieli. Ap

Tyttäreni kävi Ressun lukion tavallisen puolen (ei siis IB-lukiota), mutta hänellä oli lukiossa paljon kavereita IB-puolella. Tyttäreni suoritti tavallisella puolella noin 90 kurssia (minimi on 75), mm. pitkä matematiikka ja fysiikka, kaksi A-kieltä jne loistavilla arvosanoilla. Tyttäreni mukaan IB-lukio olisi ollut selvästi vaativampi ja vaatinut enemmän töitä kuin suomalainen lukio hänen kurssivalinnoillaan (eikä hän tässä nyt tarkoittanut englannin kielen aiheuttamaa lisätyötä, vaan vain sitä, miten syvällisesti aineet pitää opiskella IB-lukiossa ja miten paljon niistä on kaikenlaisia projekteja ja tehtäviä). Tämä ehkä kuvaa jotain IB-lukiosta.

Kyllä se raskas linja on. Siinä vaaditaan nuorelta ihmiseltä melko aikuismaista suhtautumista opiskeluun. Tein siellä tyhmiä virheitä, niiden pohjalta muutamia vinkkejä:

Ensimmäisenä vuonna ei kannata ottaa stressiä vaan tutustua ihmisiin, totuttautua englannin kieleen ja miettiä mitä aineita sitten valitsee myöhemmin opiskeltavaksi. 

Kaikkien isompien projektien (kuten CAS, extended essay) tekeminen kannattaa aloittaa niin pian kuin mahdollista, koska niitä ei voi mitenkään tehdä yhdessä päivässä. Esseitä ja muita tehtäviä on niin paljon, ettei kannata jättää paljoa viimeiseen päivään koska niitä tulee lisää ja kaikki kaatuu päälle. Kalenterin käytöstä on suuri apu, sinne kannattaa merkitä kaikki deadlinet ja muut jutut jottei mikään unohdu ja työmäärää saa hallittua paremmin.

Kannattaa selvittää tehtävissä ja aineissa mitä niissä vaaditaan ja lukea tehtävänannot huolella. Kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa. Eri tehtävien arvostelukriteereihin tutustuminen on hyvin hyödyllistä, sillä jos on tehnyt kaiken kriteerien mukaan niin ei voi saada muuta kuin täydet pisteet. 

Joissain projekteissa, kuten CAS, ei ole väliä miten se on tehty, kunhan se on tehty, eikä niitä arvostella. Näitä ei kannata tehdä ihan viimeisen päälle, koska useimmiten se on turhaa - tosin jotkut yliopistot voivat arvostaa hyvin tehtyä CAS-projektia, joten kannattaa ottaa selvää asioista.

Viimeiseen vuoteen kannattaa jättää niin vähän tehtävää kuin mahdollista, esimerkiksi extended essay kannattaa olla silloin jo tehtynä. Silloin haetaan yliopistoihin, tehdään loppukokeet ja palautetaan KAIKKI tehtävät mitä ohjelman mukaan tulee vielä tehdä joten tehtävää tulee olemaan paljon.

Hyvinvoinnin kannalta pitää välillä myös rentoutua ja pitää hauskaa. En suosittele että koko elämä pyörisi koulun ympärillä vaan viettää myös aikaa kaverien ja harrastusten kanssa.

Kaiken kaikkiaan IB on erinomainen tutkinto jos siitä suoriutuu hyvin, vaikka sitä opiskellessa tuntuu täysin päinvastaiselta. Sitä alkaa usein arvostaa vasta myöhemmin. Mutta kyllä se on nuorelle ihmiselle, joka voi olla vielä epävarma itsestään ja tulevaisuudestaan, todella raskas tutkinto ja saattaa vaatia hyvin paljon. Jos se alkaa tuntua täysin väärältä, ilkeältä ja pahalta voi yleensä vaihtaa tavalliselle linjalle, eikä sen mukana kannata väkisin roikkuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se raskas linja on. Siinä vaaditaan nuorelta ihmiseltä melko aikuismaista suhtautumista opiskeluun. Tein siellä tyhmiä virheitä, niiden pohjalta muutamia vinkkejä:

Ensimmäisenä vuonna ei kannata ottaa stressiä vaan tutustua ihmisiin, totuttautua englannin kieleen ja miettiä mitä aineita sitten valitsee myöhemmin opiskeltavaksi. 

Kaikkien isompien projektien (kuten CAS, extended essay) tekeminen kannattaa aloittaa niin pian kuin mahdollista, koska niitä ei voi mitenkään tehdä yhdessä päivässä. Esseitä ja muita tehtäviä on niin paljon, ettei kannata jättää paljoa viimeiseen päivään koska niitä tulee lisää ja kaikki kaatuu päälle. Kalenterin käytöstä on suuri apu, sinne kannattaa merkitä kaikki deadlinet ja muut jutut jottei mikään unohdu ja työmäärää saa hallittua paremmin.

Kannattaa selvittää tehtävissä ja aineissa mitä niissä vaaditaan ja lukea tehtävänannot huolella. Kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa. Eri tehtävien arvostelukriteereihin tutustuminen on hyvin hyödyllistä, sillä jos on tehnyt kaiken kriteerien mukaan niin ei voi saada muuta kuin täydet pisteet. 

Joissain projekteissa, kuten CAS, ei ole väliä miten se on tehty, kunhan se on tehty, eikä niitä arvostella. Näitä ei kannata tehdä ihan viimeisen päälle, koska useimmiten se on turhaa - tosin jotkut yliopistot voivat arvostaa hyvin tehtyä CAS-projektia, joten kannattaa ottaa selvää asioista.

Viimeiseen vuoteen kannattaa jättää niin vähän tehtävää kuin mahdollista, esimerkiksi extended essay kannattaa olla silloin jo tehtynä. Silloin haetaan yliopistoihin, tehdään loppukokeet ja palautetaan KAIKKI tehtävät mitä ohjelman mukaan tulee vielä tehdä joten tehtävää tulee olemaan paljon.

Hyvinvoinnin kannalta pitää välillä myös rentoutua ja pitää hauskaa. En suosittele että koko elämä pyörisi koulun ympärillä vaan viettää myös aikaa kaverien ja harrastusten kanssa.

Kaiken kaikkiaan IB on erinomainen tutkinto jos siitä suoriutuu hyvin, vaikka sitä opiskellessa tuntuu täysin päinvastaiselta. Sitä alkaa usein arvostaa vasta myöhemmin. Mutta kyllä se on nuorelle ihmiselle, joka voi olla vielä epävarma itsestään ja tulevaisuudestaan, todella raskas tutkinto ja saattaa vaatia hyvin paljon. Jos se alkaa tuntua täysin väärältä, ilkeältä ja pahalta voi yleensä vaihtaa tavalliselle linjalle, eikä sen mukana kannata väkisin roikkuakaan.

Kiitos tästä. Lapsi on aina ollut hyvä koulussa ilman suurempia ponnisteluja. Se vähän mietityttää kyllä, kun pitäisi koulun eteen tehdä enemmän... Saa nähdä sitten miten käy. Ap

Samaa mielytä aikaisemmin kirjoittaneiden kanssa, kokemusta vain IB primary- ja secondary -kouluista, meilläkin ulkomailta.

Töitä siis saa tehdä huomattavan paljon suomalaista koulua enemmän ja vaatii itsenäistä otetta. Edellisen kirjoittajan huomio kalenterista ja tehtävien tekemisen jaksottamisesta kuvaa erinomaisen hyvin IB-koulua. Hyvin nuorena jo vaaditaan hyvin itsenäistä otetta opiskeluun ja sen kalenterin pitämiseen, muuten on pulassa. Ikänsä IB:tä käyneet varmaan "kasvavat" tähän, lukioon menevällä vaatii ehkä tavallista enemmän totuttelua, mutta ensimmäinen vuosi onkin ilmeisesti varattu tämän systeemin omaksumiseen muiden opintojen ohessa.  Vaatii lisäksi laajaa pohdintaa ainerajat ylittäen.

Onnea ja tsemppiä ap:n nuorelle!

Itse olen korkeakoulussa ollut tekemisissä muutamien kanssa, joilla taustalla IB-lukio. Esim. Jos maanantaina saatiin tehtäväksi ryhmätyö viikon päähän niin sitä ryhmätyötä tehtiin jokaikinen päivä aivan hikihatussa, vaikka työ olisi ollut todella pieni ja vaatinut vain pienen panostuksen. Muutenkin puheista huomasi, että siihen koulunkäytiin satsattiin todella paljon ja kuinka nämä ex-IB-oppilaat välillä ihmettelivät muiden opiskelijoiden "rentoa" menoa. Tämä nyt on raakaa yleistystä mutta fakta varmasti on se, että IB-lukijoihin ei varmasti hakeudu ne, jotka eivät ole kiinnostuneet panostamaan kouluun.

Siis tämän pointtina on se, että kannattaa tehdä lapselle selväksi, että muutakin elämää kuin koulu on. :)

Itse IB-lukion käyneenä musta tuntuu, että koulun tasokkuus riippuu puhtaasti siitä, missä sitä käy. Itse kävin Jyväskylän IB-lukion ja tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi kannattanut mieluummin käydä tavallista linjaa. Vaikka tarkoituksena oli käyttää englantia kaikilla tunneilla (paitsi äidinkieli), niin enimmäkseen niillä höpistiin suomeksi. Jotkut opettajat eivät osanneet puhua englantia sujuvasti saatika opettaa, enkä ymmärrä, millä perusteella heidät valittiin IB-linjalle. Opinto-ohjaus oli myös lapsen kengissä.

Työmäärä ei ollut mielestäni sen pahempi kuin normilukiossa. Kokeet tosin pidettiin puolen vuoden välein, joten opiskelussa ei riittänyt se, että pänttäsi asiat ulkoa edeltävänä iltana. Iso miinus on myös se, ettei kirjoituksia voi hajauttaa, vaan kaikki kuusi oppiainetta on kirjoitettava kerralla. Väite siitä, että IB:llä mentäisiin paljon syvemmälle oppiaineissa, ei oikeastaan pidä paikkaansa. Normilinjalla voi opiskella samaisia syventäviä kursseja, mikäli kiinnostusta on. Lisäksi IB:n fysiikan opintosuunnitelma ei pidä sisällään muutamia tärkeitä aihealueita (esim. kitkakerroin ja vääntömomentti), jotka käsitellään normilinjan fysiikassa. En tiedä, päteekö sama muissakin oppiaineissa.

IA-työt edesauttavat harjaantumaan raporttien kirjoittamisessa, mutta yliopistoissa raporttien konventiot eroavat IB:n omista, joten en tiedä, pistääkö se vain päätä enemmän sekaisin. EE:tä kirjoitellessa on tärkeää valita sellainen oppiaine, jossa opettaja on valmis ohjeistamaan kunnolla. On näitä tosielämän kauhutarinoita kuultu, missä eräs opettaja oli silkkaa piittaamattomuuttaan ohjeistanut oppilastaan päin mäntyä, jolloin lopulta paljastui, että EE-työ ei ollutkaan standardien mukaan työstetty. Onneksi opiskelijalla oli vielä vähän aikaa jäljellä aloittaa alusta ja vaihtaa työnsä aihe kokonaan oppiainetta myöten.

ToK-oppiaineesta ei ollut meille käytännössä kuin riesaa: IB:n ideologiana se kuulostaa hyvältä, sillä sen kuuluisi tukea ja tehostaa oppimista, mutta mikäli sen opettaja ei osaa hoitaa velvollisuuttaan, on se yhtä tyhjän kanssa. Tunneillamme ei koskaan käyty kiivaita debaatteja ja aktiivisia ryhmäkeskusteluja, vaan opettaja tyytyi suurimman osan ajasta toistamaan TED talk -videoita valkokankaalla. Koskaan ei opetettu mitään. ToK-esseen ohjeistukset olivat myös ääliömäiset: "Vilkaiskaa IB:n nettisivuilta kriteerit!"

Kyseisestä opettajasta oli valitettu jo useamman vuoden ajan ennen meidänkin vuosikurssia, mutta asialle ei koskaan tehty mitään. Oli myös muita vastuuttomia opettajia, mutta muissa oppiaineissa saattoi sentään turvautua kirjan tietoihin, kun taas ToK:ssa meillä ei ollut opintomateriaaleja. Surkea opetuksen taso johti motivaation puutteeseen, stressiin ja itselläni lopulta masennukseen (en ollut ainoa). En lukenut kirjoituksiin ollenkaan, mutta kiitos aiemman pitkäjänteisen opiskelun selvisin keskinkertaisin (eli surkein) arvosanoin läpi. Kirjoituksissa kuumottavinta oli se, että jokaisen arvosanan on oltava vähintään 4 (1-7) tai 3, mikäli jostain muualta on repäissyt paremman arvosanan.

IB-lukio on todennäköisesti muilla paikkakunnilla loistava opinahjo. Itselläni kävi vain paska mäihä.

Meille esim matikanopettaja opetti asian englanniksi, mutta selitti myös suomeksi aina kun pyysi apua. Termistön oppi siinä sujuvasti englanniksi, suomeksi mulla ei ole matikan termeistä hajuakaan. Itsenäistä työtä on hyvä valmistautua tekemään, mutta ei stressiä ekalle vuodelle. Yksittäiset kirjat on kalliita, mutta koska samaa kirjaa käytetään ainakin kaks viimestä vuotta, ei tarvitse joka jaksoon omia, luulen että loppupeleissä säästyy rahaa. Oma kone on kätevä mutta jos koulussa on esim atk luokka (onkp niitä enää?) pystyy paljon tekemään myös siellä. Kirjoitukset ei ole sähköiset. Englantia oppii siinä tekemällä, ei tarvitse natiivitasoa. Kivaa on että voi valita aineita joihin haluaa keskittyä. Nyt yliopistossa ollessani olen kokenyt hyödylliseksi että kävi IBn sillä osaan paljon paremmin tehdä esseitä yms. Ainoa ongelma on se, että suomenkielinen sanasto esim. historiallisille tapahtumille on hukassa kun kaiken on opiskellut englanniksi. Se on raskas sillon lukiossa, mutta yliopistossa siitä kiittää. Varsinkin tiedeopetus ihan eri tasolla kun normi lukiossa, mutta humanistinakin pärjäsin IBn kunnialla läpi!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä. Lapsi on aina ollut hyvä koulussa ilman suurempia ponnisteluja. Se vähän mietityttää kyllä, kun pitäisi koulun eteen tehdä enemmän... Saa nähdä sitten miten käy. Ap

Tuo on suomalaisen koulun vaara lahjakkaiden oppilaiden kohdalla. Koulu on liian helppoa ja nämä lahjakkaat eivät opi tekemään töitä. Lukion voi hoitaa hyvillä arvosanoilla aika pienellä panostuksella ja sitten korkeakoulussa/yliopistossa nämä helpolla selvinneet lahjakkuudet ovatkin lirissä, kun vaatimustaso hyppää korkeuksiin ja mitään rutiinia kovasta työnteosta ei ole. Uskoisin, että ap:n lapselle on tuosta IB:stä hyötyä. Kyllä hän oppii siellä tekemään töitä, kun pakko on. Ja pärjää sitten jatko-opinnoissakin, kun on oppinut että opintojen eteen pitää tehdä kovasti hommia.

Ai niin, ja mainittakoon vielä, että IB-kirjoituksista on helpompi saada kansallisen puolen laudaturia vastaava arvosana, koska jo 80 % täysistä pisteistä riittää siihen.

T. 15

Vierailija kirjoitti:

Itse IB-lukion käyneenä musta tuntuu, että koulun tasokkuus riippuu puhtaasti siitä, missä sitä käy. Itse kävin Jyväskylän IB-lukion ja tulin lopulta siihen tulokseen, että olisi kannattanut mieluummin käydä tavallista linjaa. Vaikka tarkoituksena oli käyttää englantia kaikilla tunneilla (paitsi äidinkieli), niin enimmäkseen niillä höpistiin suomeksi. Jotkut opettajat eivät osanneet puhua englantia sujuvasti saatika opettaa, enkä ymmärrä, millä perusteella heidät valittiin IB-linjalle. Opinto-ohjaus oli myös lapsen kengissä.

Työmäärä ei ollut mielestäni sen pahempi kuin normilukiossa. Kokeet tosin pidettiin puolen vuoden välein, joten opiskelussa ei riittänyt se, että pänttäsi asiat ulkoa edeltävänä iltana. Iso miinus on myös se, ettei kirjoituksia voi hajauttaa, vaan kaikki kuusi oppiainetta on kirjoitettava kerralla. Väite siitä, että IB:llä mentäisiin paljon syvemmälle oppiaineissa, ei oikeastaan pidä paikkaansa. Normilinjalla voi opiskella samaisia syventäviä kursseja, mikäli kiinnostusta on. Lisäksi IB:n fysiikan opintosuunnitelma ei pidä sisällään muutamia tärkeitä aihealueita (esim. kitkakerroin ja vääntömomentti), jotka käsitellään normilinjan fysiikassa. En tiedä, päteekö sama muissakin oppiaineissa.

IA-työt edesauttavat harjaantumaan raporttien kirjoittamisessa, mutta yliopistoissa raporttien konventiot eroavat IB:n omista, joten en tiedä, pistääkö se vain päätä enemmän sekaisin. EE:tä kirjoitellessa on tärkeää valita sellainen oppiaine, jossa opettaja on valmis ohjeistamaan kunnolla. On näitä tosielämän kauhutarinoita kuultu, missä eräs opettaja oli silkkaa piittaamattomuuttaan ohjeistanut oppilastaan päin mäntyä, jolloin lopulta paljastui, että EE-työ ei ollutkaan standardien mukaan työstetty. Onneksi opiskelijalla oli vielä vähän aikaa jäljellä aloittaa alusta ja vaihtaa työnsä aihe kokonaan oppiainetta myöten.

ToK-oppiaineesta ei ollut meille käytännössä kuin riesaa: IB:n ideologiana se kuulostaa hyvältä, sillä sen kuuluisi tukea ja tehostaa oppimista, mutta mikäli sen opettaja ei osaa hoitaa velvollisuuttaan, on se yhtä tyhjän kanssa. Tunneillamme ei koskaan käyty kiivaita debaatteja ja aktiivisia ryhmäkeskusteluja, vaan opettaja tyytyi suurimman osan ajasta toistamaan TED talk -videoita valkokankaalla. Koskaan ei opetettu mitään. ToK-esseen ohjeistukset olivat myös ääliömäiset: "Vilkaiskaa IB:n nettisivuilta kriteerit!"

Kyseisestä opettajasta oli valitettu jo useamman vuoden ajan ennen meidänkin vuosikurssia, mutta asialle ei koskaan tehty mitään. Oli myös muita vastuuttomia opettajia, mutta muissa oppiaineissa saattoi sentään turvautua kirjan tietoihin, kun taas ToK:ssa meillä ei ollut opintomateriaaleja. Surkea opetuksen taso johti motivaation puutteeseen, stressiin ja itselläni lopulta masennukseen (en ollut ainoa). En lukenut kirjoituksiin ollenkaan, mutta kiitos aiemman pitkäjänteisen opiskelun selvisin keskinkertaisin (eli surkein) arvosanoin läpi. Kirjoituksissa kuumottavinta oli se, että jokaisen arvosanan on oltava vähintään 4 (1-7) tai 3, mikäli jostain muualta on repäissyt paremman arvosanan.

IB-lukio on todennäköisesti muilla paikkakunnilla loistava opinahjo. Itselläni kävi vain paska mäihä.

AHAHAHAHHAHA ei oo sitä kyseistä brittiläistä herraa ikävä ei!

Rankkaa opiskelua edessä