Äh, taas mies kiertää pitkin kesää ulkomailla festareilla.

Sivustakatsojan rooli on vuodesta toiseen aika puiseva. Itsekin tykkäisi mennä kesätapahtumiin yksin tai miehen kanssa, mutta " vapaita" päiviä ja mahdollisuuksia mennä ei juuri jää. Sellaisina päivinä, kun hän on kotona, ei järjestetä mitään minua kiinnostavaa. Muutenkin pätkät ovat niin lyhyitä, ettei saa vuokrattua mökkiä viikoksi tms.



Eniten harmittaa, kun lapset tottuvat siihen, että äiti järjestää kaiken kesäohjelman :(



Ihana mies muuten, mutta työ vie liikaa pois. Ovat vielä lyömässä nyt kunnolla läpi, joten ensi vuosi voi olla sitäkin kiireisempi.



Ap

Reissumies ei ole samassa mielessä perheenjäsen kuin joku muu. Ei kannata haikailla perään, vaikka se onkin surullista. Sinulla on varmasti muitakin ihmisiä, joita voit pitää perheenäsi/lähipiirinäsi. Mulla ne on sisarukset ja ystävät. Vietä juhlat ja luo perinteet heidän kanssaan. Tulee nimittäin tylsä perinne sellaisesta, että juhannuksena aina paistetaan makkaraa ja äiti on nyreissään :(

Kyllähän sitä aina tekemistä keksii ja hauskaa pitää, ei ole nyrpeilyä... Aina vaan siinä vaiheessa, kun kiertuepäivät lyödään lukkoon, vähän kirpaisee.



Kurjaa on myös olla aina selittämässä lapsille, missä isi milloinkin on ja miksei hän ole tulossa kotiin. Lapset ovat tottuneet laskemaan öitä, mutta silti harmittaa ainainen lohduttelu. Poissaolot kun eivät ole mitenkään säännöllisiäkään - epävarmuus stressaa joskus pieniäkin.



Eipä silti, on miehelläkin meitä ikävä, aina soittelee. Vaan eihän se sama asia ole.



Iloista kesää kaikille, jotka saavat iltaisin nukahtaa miehensä viereen :) Muistakaahan arvostaa sitä!



Ap