Mitenhän yläkoulun "suosituimmat" kiusaajat käyttäytyvät uusissa opinahjoissaaan kun menettävät

Lukiossa meillä oli näitä 2 kappaletta  (siis jotka tiesin ennestään). Toinen alkoi vetää tooodella matalaa profiilia ja muuttui melkein asialliseksi.

Toinen yritti 1. vuoden muodostaa ympärilleen uutta seuraajien rinkiä ja etsi samalla uusia kohteita kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan toiminut ja hän lopetti lukion tämän ensimmäisen vuoden jälkeen.

Noh, meillä oli lukio ja yläaste samassa rakennuksessa, joten sama meno jatkui. Valitettavasti.

Taipumus kiusata varmaan säilyy, joten jonkinlaista kiusaamista varmaan tapahtuu jatkossakin. He ovat myös potentiaalisia työpaikkakiusaajia. Mutta ihminen voi myös muuttua, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Taipumus kiusata varmaan säilyy, joten jonkinlaista kiusaamista varmaan tapahtuu jatkossakin. He ovat myös potentiaalisia työpaikkakiusaajia. Mutta ihminen voi myös muuttua, jos haluaa.

Tässä vähän riippuu porukasta, jossa liikkuu. Moni on vielä yläkoulussakin niin lapsellinen ettei tajua kiusaamisen seurauksia. Kun kasvaa niin ehkä tajuaa. Tiedän yhden varsinainen koulukoviksen ja oikein pahan luokan koulukiusaajan, joka lähemmäs kolmekymppisenä pyysi uhreiltaan anteeksi ja vaikutti oikeasti katuvan tekojaan. Oli aikanaan aika villi ja vähän lapsellinen. Jotkut eivät muutu koskaan, mutta nämä ovat muutenkin ilkeitä ihmisiä. Toisaalta tiedän sellaisiakin tapauksia, jossa ihminen väittää koulusta töihin ja joka paikassa olevansa kiusattu, vaikka omalla luonteellaan lähinnä kiusaa muita ja kun muut eivät sitten välitä olla tekemisissa alkaa poru kiusaamisesta.

Kumpikin luokkani koulukiusaajatyttö lopetti koulun ensimmäisenä vuonna, kun ei se ollut sellaista mitä he olivat halunneet... toinen tekee tilapäishommia ilman koulutusta, ja toinen (se huomionhakuisempi) on jonkin sortin julkkis viinan viemän äänensä kanssa. Se on kuulema raspia?

Mun molemmat pahimmat yläasteen kiusaajat muuttuivat täysin kiusaamattomiksi ja asiallisiksi, kun menivät lukioon. Pelkäsin oikein sitä, että se helvetti jatkuisi lukiossakin, mutta lukioon ei tullut näiden kiusaajatyttöjen "ihailijaporukkaa" joten siellä eivät alkaneetkaan kiusata vaan keskittyivät opintoihin. Koskaan eivät häirinneet minua enää lukiossa mitenkään eikä tietääkseni muitakaan. Toisesta tuli jopa vähän pakkomielteisen hikipinko opiskelija, ja lääkäriksi on kouluttautunut sittemmin. 

Meillä muuttui melkein näkymättömäksi ja yksinäiseksi, kun yritti kerätä jengiä ympärilleen ja jatkaa kiusaamista, mutta uuden koulun oppilaita ei sellainen oikein kiinnostanutkaan. Entisellä kiusatulla oli kavereita ja oli ihan pidetty tyyppi.

Olen ollut työssäni paljon tuon ikäisten kanssa tekemisissä. Ysillä tuo ap:n teema tuli usein esiin vanhempainilloissa. Kerroin omista huomioistani. Meilläkin oli lukio samassa rakennuksessa kuin yläkoulu. Lisäksi lukioon tuli oppilaita toisestakin yläkoulusta. Toisin sanoen porukat hajosivat aika totaalisesti. Lisäksi nuo yläkoulujen kiusaajat harvoin tulivat lukioon, mutta jos tulivat, niin olivat rauhoittuneet kesän aikana. Sanoin monesti niin oppilaille kuin vanhemmillekin, että ysiluokan jälkeinen kesä on ihan saman mittainen kuin kesät sitä ennen ja sen jälkeen, mutta jostakin käsittämättömästä syystä se on merkityksellisempi. Monen kohdalla tapahtuu niin suuri henkinen kasvu, että niitä vintiöitä ei loman jälkeen tahtonut edes tunnistaa. Sanoin oppilaille, että meillä lukiossa on paljon opettajia, jotka emme tunne teitä muuten kuin välituntivalvonnasta, eli emme tiedä, millaisia oikeasti olette. Nyt voitte aloittaa puhtaalta pöydältä. Kukaan ei tule naukumaan ja ihmettelemään päin naamaa, kuinka sinä nyt noin hyvin käyttäydyt. Se on meillä lähtökohta. Monilta vanhemmilta kuulin - ja oppilailtakin - että oppilaat ovat niin otettuja ja ihmeissään, kun lukion opettajat kohtelevat heitä kuin ihmisiä! Terv. Opo evp