Lue keskustelun säännöt.
Kurittomien kakaroiden vanhemmat, ottakaa oppia Vihervaaran Annasta
13.06.2016 |
Tässä pieni maanantaihajatelma ja samalla muistelo nuoruusajan suosikkikirjasarjasta.
Kaikkihan tietävät Vihervaaran Annan. Oli vähän sellainen omalaatuinen adhd. Joutui hankaluuksiin mutta oli todella hyväsydäminen tyttö.
Kasvoi vanhemmaksi ja niljakas Gilbertkin alkoi pyöriä kuvioissa.
Annasta tuli opettaja. Ja nuorella naisella oli vaikeuksia saada muutamaa mölyturpaa käyttäytymään. Mitäpäs tekee Anna? No, kun puhe ja neuvottelu ei auta, sitten tuli viimeisenä keinona remmistä.
Tulos? No käytös parani ja kunnioitusta alkoi näkyä. Mitä sanoi kuritettu poika?
Jotain sen suuntaista kuin että "Vau Miss Greencable, you hit as hard as any man!"
Voitte rauhoittua. Olen lapseton ja sellaisena aion pysyä. Mutta veikkaan, että jos mulla niitä pershedelmiä jostain syystä olisi, niin väkivaltaista lasta läpsisin takaisin. Sitä saa mitä tilaa. Jos satuttaa toista, saa maistaa omaa lääkettään.
Muutaman kerran voisi keskustella rauhallisesti, mutta samalla todeta, että jos vielä nyrkki viuhuu, äiti tinttaa takaisin.
Kommentit (12)
Ap voisi oikein perustaa firman, missä myydään lastenkasvatusohjeita.
Ei näin hyviä neuvoja kannata ilmaiseksi jaella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kiitos :-) Kakkoselle tiedoksi: Annan aikaan ei tainnut olla sitä interwebbiä. Varmaan olis muuten kirjoittanut.
Ja naiivisti ilmeisesti kuvittelet että se kuriton kakarakin reagoisi lyömiseen samalla tavalla että "Vau äiti, sä lyöt kovempaa kuin kukaan mies!" Joo, se Vihervaaran Annan on tosiaan fiktiota.
Tää oli jo niin paska etten vaivaudu edes ilmoittamaan asiattomaksi...
Anna ois palstaillut ja bloggaillut, mutta Uudenkuun Emilia ei. Se ois kirjoittanut kolumneja ja tviittaillu joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otan mallia Hannibal Lecterista, sillä on hyviä elämän neuvoja.
Ap:lle tiedoksi, että Anna katui ja häpesi tuota lyömistä pitkään jälkikäteen.
Noin muuten hän oli kasvattajana, sekä muiden että omien lastensa, oikeinkin pitkämielinen, lempeä, läsnäoleva ja huomiova sekä kuunteli aina mitä lapsilla oli sanottavaa. Hän saavutti auktoriteetin ihan muuten kuin lyömällä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
niin väkivaltaista lasta läpsisin takaisin.
Eli opettaisit, että väkivaltaan on luvallista turvautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi joka ei ole tottunut väkivaltaan opi mitään lyömisestä. Ope varmaan kohtaa myös niitä lapsia joille muut menetelmät on täysin vieraita.
Jos läimäys lopettaa kierteen, jossa lapsi lyö ja aikuinen lässyttääpässyttää, että "mammaan koskee, lyöminen ei ole kivaa", niin eiköhän olisi molemmille helpompi tie.
Pieni tinttaus voisi saada mukulan hölmistymään ja tilanteen poikki. En mä nyt halolla käske lyömään.
Ei se ole väkivaltaiseksi opettamista. Se on seurauksien ymmärtämisen opettamista. Sulle sanotaan ja selitetään x kertaa, miksi lyöminen ja pureminen on väärin, ja jos se ei mene perille, demonstroidaan.
Näin eläinkunnassakin toimitaan. Pentu saa tassusta, jos ei käyttäydy. AP
(Mutta niinpä, lapselle ei saa sanoa ei, ettei se traumatisoidu, ei saa korottaa ääntä, ei saa estää, ei saa mitään. Näitä kullannuppuja on sitten 10 vuotta myöhemmin koulukodeissa ja nuorisovankiloissa.
Ota säkin Vihervaaran Annasta mallia: hänkään ei kirjoitellut nettipalstoille.