Sain tänään tiedon, etten voi saada enää lapsia

Minullekin sanottiin gynen polilla lapsettomuustutkimusten ja parin epäonnistuneen hoidon jälkeen (eivät saaneet yhtäkään munasolua kypsymään), etten voi koskaan saada lapsia. Siirryimme AVA-klinikan asiakkaiksi, ja parin kuukauden kuluttua noista sanoista ainoasta munasarjastani puntoitiin toistakymmentä munasolua. Raskaus alkoi siellä kolmannella yrityskerralla n. puolen vuoden kuluttua. Ja saimme lapsen!

Mun kehollani on kyky saada lapsia, päälläni ei.

Mulle kävi niin että jäin lapsettomaksi. Olin mennyt opiskelujen loppupuolella naimisiin, ja meillä oli aina puhe että hankimme lapsia. Mutta alkuun molemmat oltiin alkuun sitä mieltä että "sitten kun", sitten kun työelämäurat on molemmilla hyvin alussa jne. Jossain vaiheessa kun kolmekymppiä tuli täyteen, minä aloin jo haluta aktiivisesti lasta nyt, mutta mies ei halunnut vielä, koska haaveili ulkomaille muutosta jne.

32-vuotiaana mies sitten jätti minut toisen naisen takia. Siinä eroa kriiseillessäni jossain vaiheessa huomasin, että kuukautisia ei enää tullut. Ajattelin että stressi ja huono syöminen ja laihtuminen sen teki, koska en surultani jaksanut välittää syömisestä. Mutta kun ei menkat alkaneet palautua sittenkään kun pääsin taas tolpilleni, menin lääkäriin. Minulla todettiin että oli varhaiset vaihdevuodet tulleet. Siinä jäi sitten lapset kokonaan tekemättä.

Huh, rankkoja juttuja. Olen pahoillani sekä ap:n että numero 3:n puolesta. Ihanaa ap, että sait kuitenkin esikoisesi. Minäkin mietin, että voisiko munasolujasi pakastaa ennen leikkausta? Silloin olisi ainakin mahdollisuus toiseen lapseen, vaikka eihän se mikään takuu ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin että jäin lapsettomaksi. Olin mennyt opiskelujen loppupuolella naimisiin, ja meillä oli aina puhe että hankimme lapsia. Mutta alkuun molemmat oltiin alkuun sitä mieltä että "sitten kun", sitten kun työelämäurat on molemmilla hyvin alussa jne. Jossain vaiheessa kun kolmekymppiä tuli täyteen, minä aloin jo haluta aktiivisesti lasta nyt, mutta mies ei halunnut vielä, koska haaveili ulkomaille muutosta jne.

32-vuotiaana mies sitten jätti minut toisen naisen takia. Siinä eroa kriiseillessäni jossain vaiheessa huomasin, että kuukautisia ei enää tullut. Ajattelin että stressi ja huono syöminen ja laihtuminen sen teki, koska en surultani jaksanut välittää syömisestä. Mutta kun ei menkat alkaneet palautua sittenkään kun pääsin taas tolpilleni, menin lääkäriin. Minulla todettiin että oli varhaiset vaihdevuodet tulleet. Siinä jäi sitten lapset kokonaan tekemättä.

Hui. Ja olen pahoillani, että näin kävi. Voiko laihtuminen aiheuttaa tuon vai loppuiko munasolut? Olisiko sitä voinut mitenkään estää tai jos olisi halunnut, niin käyttää lahjoitettuja munasoluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin että jäin lapsettomaksi. Olin mennyt opiskelujen loppupuolella naimisiin, ja meillä oli aina puhe että hankimme lapsia. Mutta alkuun molemmat oltiin alkuun sitä mieltä että "sitten kun", sitten kun työelämäurat on molemmilla hyvin alussa jne. Jossain vaiheessa kun kolmekymppiä tuli täyteen, minä aloin jo haluta aktiivisesti lasta nyt, mutta mies ei halunnut vielä, koska haaveili ulkomaille muutosta jne.

32-vuotiaana mies sitten jätti minut toisen naisen takia. Siinä eroa kriiseillessäni jossain vaiheessa huomasin, että kuukautisia ei enää tullut. Ajattelin että stressi ja huono syöminen ja laihtuminen sen teki, koska en surultani jaksanut välittää syömisestä. Mutta kun ei menkat alkaneet palautua sittenkään kun pääsin taas tolpilleni, menin lääkäriin. Minulla todettiin että oli varhaiset vaihdevuodet tulleet. Siinä jäi sitten lapset kokonaan tekemättä.

Hui. Ja olen pahoillani, että näin kävi. Voiko laihtuminen aiheuttaa tuon vai loppuiko munasolut? Olisiko sitä voinut mitenkään estää tai jos olisi halunnut, niin käyttää lahjoitettuja munasoluja?

Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen vaan oli se diagnoosi hormonikokeiden jälkeen, eikä löytynyt asialle mitään erityistä syytä. On kuulemma aika tavallista, ettei löydy selittävää syytä miksi vaihdevuodet tulevat niin aikaisin. Silloin asiaa ei voi myöskään oikein hoitaa millään muulla kuin hormonikorvaushoidolla. Itse en ole halunnut sitäkään ottaa.

Periaatteessa tosiaan koeputkihedelmöitys lahjoitetulla munasolulla + hormonihoito olisi tarjonnut jonkinlaisen mahdollisuuden lapsen saamiseen, mutta koska mulla ei sitten enää miestäkään ollut, niin hyväksyin sitten vaan osani. Eipä sitä ole uutta miestäkään tullut enää etsittyä, joten aika hyvin sitä on sopeuduttu jo lapsettoman vanhanpiian osaan ;)

Onko lahjamunasolulla mahdollista tai sitten adoptio, jos siis haluatte lisää lapsia. Itselläni on adoptiolapsi ja tiedän kymmeniä onnellisia adoptioperheitä. On muitakin keinoja tulla vanhemmaksi kuin biologinen lapsi. Kannattaavpitää mielessä.

Todella surullista, mutta maailmalla on tuhansia lapsia odottamassa uusia vanhempia.

Minulla kaksi lasta (6v ja 2v)ja kuukausi sitten terveydellisistä syistä sain tietää, että kolmatta ei suositella. Ikää kohta 33v. Toisaalta hieman haikeaa, mutta toisaalta kaksi tervettä lasta itsessään on jo lottovoitto. Ja jotenkin olen aina mieltänyt, että en halua suurperhettä vaan korkeintaan yhden tai kaksi lasta. Oma terveys ja olemassa olevien lasten etu menee mahdollisten riskien edelle. Näin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista, mutta maailmalla on tuhansia lapsia odottamassa uusia vanhempia.

Tätä aina jankataan mutta tiedättekö kuinka vaikeaa on saada adoptiolasta? pitää olla terveys hyvässä kunnossa ja taloustilanne todella hyvä, kaikki tutkitaan tarkasti.

Minä tulin vahingossa raskaaksi 20-vuotiaana, ja päätin pitää lapsen. Silloin mulla oli ajatus, että mistä sitä koskaan tietää, tuleeko uutta tilaisuutta.

27-vuotiaana minulla diagnosoitiin sairaus, jonka takia oli todella lähellä menettää hedelmällisyys kokonaan. Olin aivan hajalla ja tunsin itseni arvottomaksi lisääntymiskyvyttömänä. Nyt pari vuotta myöhemmin hedelmällisyydestä on jotain jäljellä - kukaan ei tiedä, tulisinko raskaaksi, kestäisikö raskaus loppuun asti, suuri terveysriski se olisi, ei varmasti helppo homma. Olen totutellut ajatukseen, että en lähde yrittämään, vaikka aluksi toinen lapsi oli ainoa unelmani. En ajatellut, että olisin koskaan enää onnellinen.

Ei adoptioperheet ole yhtään tavallisia perheitä varakkaampia tai kummempia. Toki adoptioprosessissa pitää rampata adoneuvonnassa ja kirjoittaa kaikenlaisia hakemuksia ja papereita mutta riittää että on ihan ravallinen perhe ja koti. Suurimmalla osalla adoperheitä tavallinen määrä lainoja ja moni ottaa lainaa adptioonkin. Ei adokuluja tarvi yleensä maksaa kerralla. Hakumatka on kallein osuus. Olen adoptoinut yksin eli kummoisempaa varallisuutta ei tarvita.

Adoptoitu lapsi on aina erityislapsi. Kovia kokenut. Ja lisäksi ties millaiset geenit on saanut. (Harva lienee köyhän ja kunnollisen perheen lapsi)

Tuttu pariskunta oli kymmenisen vuotta adoptioprosessissa ja rahaa kului huomattavan paljon. Koko ajan sanottiin, että lapsia on vähän. Lopulta ikä tuli vastaan ja lasta eivät saaneet ollenkaan. Taisivat olla 37-vuotiaita mennessään jonoon.

Itse olen aina salaa toivonut että saisin tietää etten voi saada lapsia, niin loppuisi tämä jo 10 vuotta kestänyt pähkäily ja stressailu siitä että pitäisikö hankkia lapsia vai eikö.  Ja loppuisi myös muiden kyselyt asiasta. Ikää on 34. No ehkä tämä pähkäily 8 vuoden päästä viimein loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Minä tulin vahingossa raskaaksi 20-vuotiaana, ja päätin pitää lapsen. Silloin mulla oli ajatus, että mistä sitä koskaan tietää, tuleeko uutta tilaisuutta.

27-vuotiaana minulla diagnosoitiin sairaus, jonka takia oli todella lähellä menettää hedelmällisyys kokonaan. Olin aivan hajalla ja tunsin itseni arvottomaksi lisääntymiskyvyttömänä. Nyt pari vuotta myöhemmin hedelmällisyydestä on jotain jäljellä - kukaan ei tiedä, tulisinko raskaaksi, kestäisikö raskaus loppuun asti, suuri terveysriski se olisi, ei varmasti helppo homma. Olen totutellut ajatukseen, että en lähde yrittämään, vaikka aluksi toinen lapsi oli ainoa unelmani. En ajatellut, että olisin koskaan enää onnellinen.

Täällä toinen samanikäisenä sairastunut. Minulla lapsiluku oli onneksi täynnä jo 22-vuotiaana, kun saimme suunnitellusti ainokaisemme. Näin jälkeenpäin on tuntunut oudolta ajatella, että meillä ei olisi lasta, jos olisin viivytellyt muutamankin vuoden. Joko sairauteni tai lääkitykseni laukaisivat lisäksi ennenaikaiset vaihdevuodet. Täytin juuri 37.

Sinullahan on jo lapsi, turhaa märinää. 

Never say never. Mullakain piti olla vikaa, että raskaaksitulo vaikeaa ja mieheltä löytyi vika, ettei voi saada välttämättä mitenkään biologista lasta, hoidoillakin niin ja näin. Kokeiltiin kuitenkin hoidot, jotka yllättäin tuottikin tulosta, ja nyt odotamme jo toista hoidoilla alkunsa saanutta pientä ihmettä. Sanon aina kaikille, että hoitojen tulos ei ole mitenkään etukäteen ennustettavissa, meitäkin pidettiin suurin piirtein toivottomina ja että lahjasolut vaan peliin. Mutta joskus elämä yllättää isolla kädellä, niin hyvässä kuin pahassakin. Voimia kaikille lapsettomuuden kokeneille!

Eikö munasolujasi voi ottaa talteen? Ehkä tulevaisuudessa kohdunvuokraus on mahdollista ja voit saada oman lapsen? Oletko selvittänyt tätä vaihtoehtoa?