Millainen ihminen ei kysy toisen kuulumisia, toivota hyvää lomaa jne..

Tuttu juttu. Mies ei halua mitään vakavaa, vain seksiä...

Joko sitä ei kiinnosta tai sitten se on aina ollut huono sosiaalisissa tilanteissa, eikä vaan tajua kysyä/sanoa noita asioita.

Toivotan toki hyvää lomaa jne, mutta en kysele kuulumia tyyliin "mitäs oot puuhastellu?", koska mitä se minulle kuuluu eikä kyllä kiinnostakaan.

Joko häntä ei kiinnosta niin tarkkaan sinun asiasi, on tottunut että kerrot ihan itse asioistasi tai sitten kuten minä: odottaa sinne tapaamiseen asti että teillä olisi jotain keskusteltavaakin kasvotusten. Jos alkaa puhelimitse tai somen kautta hölöttämään kanssani ni toivotan hyvää loppuelämää. en halua kumppanikseni ihmistä kenen kanssa ei ole kasvotusten enää mitään puhuttavaa

Kokemustaon kirjoitti:

Tuttu juttu. Mies ei halua mitään vakavaa, vain seksiä...

mistäs sinä tiedät mitä vittua se mies haluaa? jos olette kaiken vatvonut netin välityksellä niin ei pahemmin jää muuta tekemistä kuin istua hiljaa kahvin äärellä, tuijottaa töllöä tai petipuuhiin. itseäni ei kiinnostaa tippakaan puhua samoista asioista uudelleen.

keksikää jotain yhteistä tekemistä muutakin kuin toistenne tuijottamisen niin näette ne todelliset motiivit.

perkele sentään

Suomalainen, todennäköisimmin mies.

Tai tuo henkilö on kuten minä, mulla on ADD ja vaikka tiedostan kyllä yleiset käyttäytymisnormit en osaa/muista käyttäytyä sen mukaan. Kävin edellisessä työpaikassani moikkaamassa työkavereita kun olin siellä päin, lähtiessäni yks työkaveri huikkas että "hyvää kesää!" Ja jotenkin vasta autossa kotiin ajellessa tajusin että olis tietenkin pitänyt toivottaa hyvää kesää takaisin työkaverille. Olen nainen, mutta mulla on vähän naispuolisia kavereita koska en osaa keskustella, en tule ikinä kysyneeksi mitä kuuluu, en mitä vauvalle kuuluu, en hoksaa kehua uutta kampausta/vaatteita enkä todennäköisesti muista toivottaa hyvää lomaa/joulua/juhannusta/ym.

Kaikilla ei vaan ole nuo sosiaaliset tavat hallinnassa. Juuri olin lounaalla sellaisen nuoren miehen seurassa, jonka kanssa ollaan juteltu tuntikausia. Ikinä yhtään kertaan hän ei ole kysynyt minulta mitään. Vaikka siis jutellaan myös henkilökohtaisista asioista, koska ollaan muutenkin kuin työn kautta tekemisissä. Hänen kanssaan se normaali sosiaalinen koodisto ei päde. Lähtiessään hän esimerkiksi harvoin sanoo heipat. Hän vain häipyy. On ihan supersuloinen nuori, mutta välillä tuo tylyys huokaisuttaa, vaikka ei varmasti olekaan tahallaan tyly.

Mä en kysele, koska ei mua kiinnosta mitä jollekin kuuluu tai muutenkaan halua kuulla mitään koko elämän jaaritteluita.

Vierailija kirjoitti:

Tai tuo henkilö on kuten minä, mulla on ADD ja vaikka tiedostan kyllä yleiset käyttäytymisnormit en osaa/muista käyttäytyä sen mukaan. Kävin edellisessä työpaikassani moikkaamassa työkavereita kun olin siellä päin, lähtiessäni yks työkaveri huikkas että "hyvää kesää!" Ja jotenkin vasta autossa kotiin ajellessa tajusin että olis tietenkin pitänyt toivottaa hyvää kesää takaisin työkaverille. Olen nainen, mutta mulla on vähän naispuolisia kavereita koska en osaa keskustella, en tule ikinä kysyneeksi mitä kuuluu, en mitä vauvalle kuuluu, en hoksaa kehua uutta kampausta/vaatteita enkä todennäköisesti muista toivottaa hyvää lomaa/joulua/juhannusta/ym.

Mä olen ihan samanlainen, vaikka ei mulla mitään diagnoosia olekaan. Olen sitä paitsi jo 56-vuotias, mutta silti en hoksaa tuollaisia asioita kysellä, kehua tai huomioida. Mulla on yksi ainoa naispuolinen ystävä ja hänkin totesi hiljattain, että olet kyllä erikoinen naiseksi. Silti hän viihtyy kanssani.

Minä en koskaan kysele kuulumisia muilta, koska en ole ollenkaan kiinnostunut siitä jonninjoutavasta sälästä, josta useimpien ihmisten arki koostuu. "Ai kävit Prismassa vaihteeksi? No sehän kiva." Ei tuo ole se, minkä takia ystäviäni tapaan.

Mutta.

Kun tapailen uutta ihmistä, haluan ehdottomasti oppia tuntemaan hänet. Siksi kyselen hänen mieltymyksistään, ajatuksistaan, kokemuksistaan. Jos kuulen, ettei mies tee näin, alan epäillä ettei hän halua oikeasti oppia tuntemaan sinua. Emme tietenkään tiedä, mitä hän ajattelee, mutta et ole mielestäni kohtuuton, kun tällaista epäilet.

Minä ajattelin aiemmin, että on hirvittävän röyhkeää kysellä toisilta niiden asioita. Sitten aloin tarkkailemaan ja huomasin, että kyllä toisetkin multa kyselee, enkä useimmiten pidä heitä röyhkeinä. Vähitellen tämän oman tarkkailuni ja analyysini tuloksena rohkaistuin kyselemään itsekin. En tiedä käykö se minulta luontevasti, mutta kuitenkin teen sitä. Ja opin tähän siis vasta yli kolmekymppisenä.

Nuorempana elämä oli ehkä toisenlaista. Silloin liikuttiin koko ajan vertaisseurassa, missä puhe pulppusi ilman kyselemisiä, asioita jaettiin vapaaehtoisesti, eikä tarvinnut röyhkeästi kysellä. Työelämään siirtymisen myötä tuli sitten tarve oppia toisenlaisia sosiaalisia taitoja.

Ite en juuri kysele toisten kuulumisia tai toivottele yhtään mitään. Kuuntelen kuitenkin ihan mielelläni, mikäli minulle haluaa joku oma-aloitteisesti kertoa kuulumisistaan. Toivottelujen pois jättäminen johtuu varmaan siitä, että en näe niissä mitään arvoa, vaikka ne kohdistuisivat minuun, joten jätän ne itsekin pois.

Mielenkiintoisia kommentteja, kiitos niistä. Tänään tuntui erityisen pahalle, kun mulle sattui aamusta kaks ihanaa asiaa ja hän ei sanallakaan kommentoinut niitä. Kertoi vaan miten itsellään menee, kun sitä kysyin.

Mietin, että onko hän luultavasti mies, joka ei muista ystävän-/naistenpäiviä. Jolta huomiota ei heru ainakaan liikaa. Vai mietinkö itse asioita vaan liikaa. Jokin hänessä vaan on mikä saa ei niin hyvän tunteen aikaan. Ap