Voi juma meidän 3-vuotiasta lasta, että osaa olla joskus rasittava.
Koko päivä ollut taas yhtä känkytystä ja änkyröintiä. Ei syö, inisee koko ajan, ei halua ulos, piirrettyjä piirretyn perään haluaisi katsoa (en tietty anna katsoa). Luin iltasadun ja peittelin sänkyyn. Eiköhän penska ollut ottanut uuden satukirjan jonka luin ja jyrsinyt sen kannen pilalle. En olisi tiennyt, mutta kun nousi kuikuilemaan ja vein takaisin sänkyyn, ihmettelin että mitä on suupielessä. Kysyin että mitä olet syönyt. " No tuota kirjaa."
Mahtaako muiden 3-vuotiaat jyrsiä vielä kirjoja? Tuskin...
Että suututtaa, ei ole yhtään kirjaa, jota ei olisi purrut ja syönyt.
Kommentit (6)
Ei vaiskaan, kaikilla lapsilla on omat temppunsa. Meillä lapsi ei onneksi kajoa kirjoihin, mutta omat vääntömme saamme tuon kanssa mittailla.
=)
Ainakin " kaikki suuhun" vaihe on tullut takaisin...
- haluatko tulla sisälle? En halua.
- haluatko jäädä ulos? En halua.
- Kerää nuo lelut laatikkoon. En halua, raskas homma.
- tule syömään. En halua.
- laita pusero päälle. En halua.
- ole sitten ilman puseroa. En halua.
- jne.
Kaikkea tätä säestää kamala huuto ja kiukuttelu. Lapsi polkee jalkaa ja karjuu pää punaisena. Huokaus. Milloin tämä loppuu.
Mitään asiaa ei voi esittää tai tehdä ilman hermojaraastavaa ininää.
Jaksan paremmin kuunnella kunnon raivo- ja huutokohtauksia, mutta tuo jatkuva käninä vie mun hermot!
Rasittavaa tuo jatkuva vänkääminen ja ei ei ei ei...
Vierailija:
Mitään asiaa ei voi esittää tai tehdä ilman hermojaraastavaa ininää.Jaksan paremmin kuunnella kunnon raivo- ja huutokohtauksia, mutta tuo jatkuva käninä vie mun hermot!
positiivista palautetta aina vain kun mahdollista!