Lue keskustelun säännöt.
Lapsen vaikea kaverisuhde
07.06.2016 |
Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa? 10v lapsellani on tosi vaativa kaveri. Asuu reilunmittaisen automatkan päässä, mutta silti haluaa ja vaatii kyläilyitä joka päivä, vaikka näkevät koulussa päivittäin arkena. On omistavan mustasukkainen, lapsellani ei saisi olla muita kavereita ollenkaan. Jos kyläilee muiden kanssa, tämä kaveri kiukkuilee, pitää mykkäkoulua jne. Pyytää kylään useita kertoja viikossa, sitten käykin ilmi että vanhemmat eivät tienneet asiasta, eivätkä halua heille vieraita lapsia kylään.
Soittaa esim. koko luokan tyypit läpi ja pyytelee kylään, sitten useampi suostuu, ja sitte lällättelee että et sä voikaan tulla meille kun XXX tuleekin jne. Jos ei vastaa heti puhelimeen, jos on ollut vaikka ulkona, tulee viestiä tyyliin että 'en voi olla sun kaveri enää kun et ees vastaa puhelimeen..
Lisäksi jos heillä on kylässä, saa jotkut itku-potkuraivarit ihmeellisistä asioista. Useita kertoja on lapsi soittanut että tule hakemaan pois. Kaveri oli esim. suuttunut jos ei ole jaksanut pyöräillä riittävän pitkää aikaa ja ajanut lapseni ulos.
Vähintään kerran viikkoon on iso kriisi ja suutumus kaverin taholta jostain, kun joku asia ei ole mennyt hänen mielen mukaan.
Rajoittaisitteko tällaista kaveruutta? Vai antaisitteko jatkua miten jatkuu?
Kommentit (11)
Ottaisin etäisyyttä. Ei lapseni tarvitse olla toisen oikkujen varassa. Tietääkö lapsen vanhemmat lapsen käytöksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yrittäisin ohjailla enempi muiden seuraan. Ei tuosta ainakaan hyvää käytöstä opi. Tykkääkö lapsesi tuollaisesta?
Rajottaisin.
Mun lapsella oli vielä pari vuotta sitten "kaveri", joka oli vähän vastaavanlainen. Hän oli aina meillä, koska heille ei saanut tulla kuin ulos leikkimään. Tämä kaveri yritti pomottaa kaikkia muita, ja jos ei saanut tahtoaan läpi, "pakeni" itkien kotiinsa, sitä ennen haukkui kaikki maanrakoon (en ymmärrä mistä sen ikäinen sellaisia sanoja on edes kuullut, olivat tuolloin juurikin 10-vuotiaita).
Haukkui myös kavereitaan julkisesti esim facebookissa, esti tuon tuosta milloin kenetkin ja sitten lisäsi takaisin. Yritti myös mustamaalata kavereitaan toisten kavereiden vanhemmille, jotta nämä eivät kutsuisi kylään kuin hänet. Oli siinä vaikka ja mitä muuta ihan häröä, vanhempansa vain kohauttivay olkapäitään lapsensa tempauksille. Muuttivat sitten onneksi kauaksi täältä.
Sanoisin lapselleni, että hänen ei tarvitse suostua tuollaiseen kohteluun. Kertoisin, mikä on reilua ja mikä ei, jos se ei lapselleni olisi selvää. Pyytäisin häntä miettimään, miten paljon haluaa olla tekemisissä tuollaisen kaverin kanssa. Miettisimme myös yhdessä, mitä kaverille voisi missäkin tilanteessa sanoa. Esim. Jos monta kertaa käy niin, että on jo sovittu kyläily ja sitten peruu sen, kun joku toinen tulee, voisi seuraavalla kerralla sanoa kutsuun kiitos ei, kun en voi luottaa siihen, että varmasti vietät aikaa kanssani.
Saneeraa pois tuollainen lapsesi elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin etäisyyttä. Ei lapseni tarvitse olla toisen oikkujen varassa. Tietääkö lapsen vanhemmat lapsen käytöksestä?
Tietää, selittelevät käytöstä milloin milläkin tekosyyllä.
Toinen vanhemmista yrittää lähes väkisin lastani kyläilemään, mm. Siten että jos tietää että lapseni on sopinut kaverille menosta, tämä äiti yrittää että mitä jos tulisitkin meille. Mä voin hakea/viedä/tuoda jne. Ja jos ollaan kylässä, on jo kiire sopia kyläilyä seuraavillekin päiville. Aika takertuvaa käytöstä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Rajottaisin.
Mun lapsella oli vielä pari vuotta sitten "kaveri", joka oli vähän vastaavanlainen. Hän oli aina meillä, koska heille ei saanut tulla kuin ulos leikkimään. Tämä kaveri yritti pomottaa kaikkia muita, ja jos ei saanut tahtoaan läpi, "pakeni" itkien kotiinsa, sitä ennen haukkui kaikki maanrakoon (en ymmärrä mistä sen ikäinen sellaisia sanoja on edes kuullut, olivat tuolloin juurikin 10-vuotiaita).
Haukkui myös kavereitaan julkisesti esim facebookissa, esti tuon tuosta milloin kenetkin ja sitten lisäsi takaisin. Yritti myös mustamaalata kavereitaan toisten kavereiden vanhemmille, jotta nämä eivät kutsuisi kylään kuin hänet. Oli siinä vaikka ja mitä muuta ihan häröä, vanhempansa vain kohauttivay olkapäitään lapsensa tempauksille. Muuttivat sitten onneksi kauaksi täältä.
Tämäkin kaveri näiden toistuvien suuttuiluidensa keskellä on haukkunut ja mustamaalannut lastani koko koululle. Puhunut ja valehdellut kaikkea mahdollista, jota muut ovat sitten tulleet lapselleni kertomaan. Muut eivät ole lähteneet kiusaamisiin mukaan, joten tilanteet ovat kuivuneet kasaan.
Lapseni on kuin tämän oikkuilijan vallassa, heti kun hän sormiaan napsauttaa olisi jo taas menossa. Sitten me vanhemmat ollaan ilkeitä ja epäreiluja, kun yritämme rajoittaa. Olen vain nähnyt tätä touhua ihan liikaa, enkä jaksa sitä kaveria enää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinä harvoina hetkinä tuntuu, että ne ikävät asiat heti unohtuvat ja lapsi olisi taas valmis tämän kaverin matkaan.
ap
Mitäköhän lapsesi hänessä näkee? Eikö hänellä ole kokemusta normaaleista ihmissuhteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän lapsesi hänessä näkee? Eikö hänellä ole kokemusta normaaleista ihmissuhteista?
Puhutaan kuitenkin 10 vuotiaasta lapsesta? Ei niitä kokemuksia paljon tuohon ikään ole kertynyt.
Kiusaajahan "kaveri" on. Muutaman vuoden päästä ihan mahdoton. Kotona on ilmeisesti jotain ongelmaa. Mustasukkaisuutta, vanhempien alkoholin käyttöä yms.
Eihän tuollainen kaveruus ole mistään kotoisin. Miksi lapsesi haluaa olla tämän kaveri?