Saako äiti sanoa näin parikymppiselle nuorelle näin

Ikävältä kuulostaa. Mutta mitä tapahtui ennen tuota sanomista? Mitä lapsi siis sanoi äidilleen?

Kukaan ei saa sanoa noin kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Ikävältä kuulostaa. Mutta mitä tapahtui ennen tuota sanomista? Mitä lapsi siis sanoi äidilleen?

Eiköhän ap ole tää kyseinen lapsi, joka nyt niin kovin ihmettelee, että onko ok että häntä kohdellaan noin paskamaisesti. No, ei ole.

No riippuu vähän tuota repliikkiä edeltävistä tapahtumista. Eihän tuo kivasti sanottu ole, mutta jos se sanomisen kohde on vain huomionhakuinen uhkailija, niin ehkä ihan hyvä että joku vähän sanallisesti ravistaa.

En haluaisi elää sen kanssa, että olisin sanonut jollekin noin.

Kamalaa. Lapsi on parikymppisenä niin herkässä iässä ja tarvitsee äitinsä rakkautta. Tuosta voi jäädä elinikäiset traumat. 

Osaan kuvitella että tuo äiti katuu sanomaansa. Lisäksi osaan kuvitella että.tuo äiti on niin äårirajoille ajettu että tuli sanoneeksi tuollaista. Esim pahoista mielenterveysongelmista pitkään kärsineen nuoren äiti.

Itse en ole tuollaista sanonut mutta olen useasti itkenyt ja hartaasti toivonut että nuoreni lopettaisi kaiken pilaavan päihteiden käytön ja kun asiat menee aina vain huonommaksi niin olen mielessäni toivonut hänen kuolemaansa jotta tämä helvetti jo loppuisi kun muutosta parempaan ei näy. Mutta en oikeasti toivo sitä kuitenkaan vaan äärettömässä väsymyksessä ja epätoivossa eläminen vie voimat keneltä tahansa ja mieli hakee jotain epätoivoistakin keinoa päästä pakoon ahdistuksesta.

Kyllä aikuinen lapsen tai nuoren vanhempikin väsyy ja on ihminen niinkuin ne jälkeläisetkin.

Parikymppinen ei ole aikuinen vaan herkkä murrosikäinen nuori.  

Siis edeltävä keskustelu

Oltiin keittiössä ja selasin tabletilla yhtä juttua netistä, jossa kerrottiin nuorten itsemurhista ja pahasti kiusatun nuoren jättäytymisestä junan alle. Aloin sitten muistella omia kokemuksiani (olin yläasteella kiusattu) ja sanoin äidille, että mitähän ihmiset olisi ajatelleet, jos olisin hypännyt 16-vuotiaana junan alle. Sitten tämä edellä mainittu kommentti.

Kotona pitää saada ilmaista tunteitaan, myös äidillä on siihen oikeus.

ei tietenkään saisi mutta tiedän muutaman parikymppisen nuoren kenen vanhemmat harkitsevat laittavansa linnaan ja vähät väliä mitä siellä tapahtuu sille, tietääpä olleensa väärässä. jos tarpeeksi toisen hermoille menee niin aikuinen sanoo mitä sanoo "aikuiselle"

Kun asioita sattuu, maailma jatkaa menoaan. Se on pysäyttävä ajatus. Muut ei pysähdy, kun minin elämä pysähtyy

Ei kiinnosta, moinen sotkee kalenterinkin niin kovin.

Olen itse joutunut sanomaan nuo sanat päin näköä parikymppiselle kaverille. Sitä edelsi vuosikausien huomionhakuiset itsemurhauhkailut, syytökset siitä kuinka en ymmärrä mitään, elämäni on täydellistä jne. Ei puhettakaan että itse saisin koskaan olla tunteva ihminen joka ei jaksa kantaa sairasta, itsekästä oman navan tuijottelijaa selässäni.

Kyllä, minun mielestäni, jokainen ihminen saa uupua vaikka sitten perheenjäseneenkin, ja sanoa ihan mitä vain. Ja se, jolle sanotaan, voi mennä itseensä ja miettiä miksi näin sanotaan. Fakta on se, että jokainen kuolee, ja muut jatkavat elämäänsä. Ei tämä maailma yhteen minäminään ole ennenkään loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse joutunut sanomaan nuo sanat päin näköä parikymppiselle kaverille. Sitä edelsi vuosikausien huomionhakuiset itsemurhauhkailut, syytökset siitä kuinka en ymmärrä mitään, elämäni on täydellistä jne. Ei puhettakaan että itse saisin koskaan olla tunteva ihminen joka ei jaksa kantaa sairasta, itsekästä oman navan tuijottelijaa selässäni.

Kyllä, minun mielestäni, jokainen ihminen saa uupua vaikka sitten perheenjäseneenkin, ja sanoa ihan mitä vain. Ja se, jolle sanotaan, voi mennä itseensä ja miettiä miksi näin sanotaan. Fakta on se, että jokainen kuolee, ja muut jatkavat elämäänsä. Ei tämä maailma yhteen minäminään ole ennenkään loppunut.

Tässä ei tainnut olla sellaisesta kyse.