Onko muilla outoja selittämättömiä pelkoja?

ei. kyllä mä osaan selittää itselleni klovni ja ilmapallopelkoni.

Ehkä sinulle on jäänyt alitajuntaan joku lapsena alibista tms. luettu juttu kummittelemaan. 

Mä pelkään aina että Antti Tuisku kompastuu kun se tanssii lavalla. Siks varmaan mäkin kiljun niin kovaa aina sen keikoilla..

Pelkään risteyksissä, että kolmion takaa tuleva auto ei väistäkään ja ajaa suoraan kylkeen.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita siis fobioita jotka ovat ihan oma lukunsa. Minulla tulee havumetsissä järjetön ruumiin löytämisen pelko. Minulla ei ole muistikuvaa että näin olisi esimerkiksi lapsuudessa käynyt mutta jotenkin odotan joka mättään ja kiven takaa pilkottavan tuulipukuisen vainajan. Tätä ei käy lehtimetsissä, puistoissa tai pusikoissa, vaan aina mänty ja kuusi voittoisissa metsiköissä.

Oot kattonu lapsena Twin Peaksia.

No joo, itselläni on syvän veden pelko, ei hajuakaan mistä on kehittynyt.

Mun täytyy aina saunavuorollani ensin käydä tarkistamassa ettei löylyhuoneessa ole ruumista ennen kuin alan ottaa vaatteita pois. Voi olla, että johtuu siitä kun nuorempana pari kertaa ollut näkemässä kun ruumista (peitettynä toki) kuskattu saunasta ulos. Tilanne ei kyllä varsinaisesti pelota, mutta täytyy vaan joka kerta todeta, että sauna on tyhjä.

Ei mikään huippuhyvä vastaus tähän, mutta pelkään yhtä naapuriani aivan jumalattomasti. "Aistin" alusta asti, että hän haluaa minulle jotain pahaa, vaikka ei näkyvästi tehnytkään mitään poikkeavaa, jokin aika sitten vasta iski minulle silmää. Hän on siis keski-ikäinen mies ja minä 18-vuotias tyttö. Nytkin alkoi sydän tykyttää ku kirjoitin tätä. :D

Ihmisen pelot ovat tuhansia vuosia vanhoja. Siksi ne tuntuu oudoilta nykymaailmassa.

Enää kolme kaljaa jäljellä, Selviänkö aamuun asti?

en oo kertonut tästä kellekään enkä varmaan tule koskaan kertomaankaan, mutta mulla on joku pelonomainen ahdistus vessanpöntön tukkeutumista kohtaan... siis ihan oikeasti. nään aiheesta unia (unissa käyn paskalla jossain ja vessanpönttö ei vedä ja tulvii) ja tosielämässä jos pönttö ei meinaa syystä tai toisesta vetää, iskee adrenaliini... mulla ei ole mitään hajua mistä tää on lähtöisin, mutta koska asia ei onneksi häiritse päivittäistä elämää sen suuremmin niin tuskimpa sillä niin väliä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita siis fobioita jotka ovat ihan oma lukunsa. Minulla tulee havumetsissä järjetön ruumiin löytämisen pelko. Minulla ei ole muistikuvaa että näin olisi esimerkiksi lapsuudessa käynyt mutta jotenkin odotan joka mättään ja kiven takaa pilkottavan tuulipukuisen vainajan. Tätä ei käy lehtimetsissä, puistoissa tai pusikoissa, vaan aina mänty ja kuusi voittoisissa metsiköissä.

Oot kattonu lapsena Twin Peaksia.

No joo, itselläni on syvän veden pelko, ei hajuakaan mistä on kehittynyt.

Ahh, Twin Peaks. Uusia jaksoja tulossa. Please God let them be good. En kestä jos ne on kamalaa kuraa.

http://www.blackforestmag.com/wp-content/uploads/2015/05/The-Owls-are-N…

Niin ja 7 jatkaa: Pelkään myös sitä, että minua alkaa vituttamaan. :D Siis ihan oikeasti. Mutta tiedän, että pelko on lähtöisin siitä, että olen kerran pyörtynyt siihen. Silloin vitutti aivan älyttömän paljon, ja sydän hakkasi tuhatta, silmissä alkoi sumeta, ja yhtäkkiä jalat oli lähtenyt alta. Sen jälkeen en ole uskaltanut ottaa oikein mitään tosissaan, vaikka välillä syytä olisi, en vain uskalla. :/ Kuulostan varmaan joltain psykopaatilta.. :D

Pelkään ihan jumalattomasti karhuja! Näen myös usein painajaisia joihin liittyvät karhut ja metsä.

Enkä ole koskaan joutunut silmätyksin karhun kanssa, saatika minkäänlaiseen vaaratilanteeseen. Eikä myöskään kukaan tuttu tai sukulainen niin, että minä olisin kuullut ainakaan.

En siis tajua, mistä tuo johtuu. Jos olen jossain metsän lähelläkin ollut lenkillä jonkun kanssa, niin olen paniikissa karhujen takia koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Pelkään ihan jumalattomasti karhuja! Näen myös usein painajaisia joihin liittyvät karhut ja metsä.

Enkä ole koskaan joutunut silmätyksin karhun kanssa, saatika minkäänlaiseen vaaratilanteeseen. Eikä myöskään kukaan tuttu tai sukulainen niin, että minä olisin kuullut ainakaan.

En siis tajua, mistä tuo johtuu. Jos olen jossain metsän lähelläkin ollut lenkillä jonkun kanssa, niin olen paniikissa karhujen takia koko ajan

Minulla myös sama pelko, ehkö ei noin paha. En pysty enää oikein nauttimaan metsässä kiertävästä kuntopuolusta kun kelaan vaan mielessäni mitä teen jos karhu hyökkää ja katselen sopivia kivenkoloja ja muita pakopaikkoja. 

Mä käyn kans aina tarkistaa lauteiden aluset kun meen yksin taloyhtiön lenkkisaunavuorolle. .Pelkään että siellä vaanii joku äijä. :D

Sitten toinen on sellainen jos ajan lujaa pyörällä vaikka alamäkeä, niin joskus tulee semmoinen pelko että joku olisi virittänyt läpinäkyvän siiman tms. esteeksi ja lennä pyörineni asfalttiin.

No joo, nää on varmaan tullut just siitä, että olen lukenut joskus vastaavia kauhutarinoita.

Että varautua vaan. 😀 Nyt tekin alatte tarkistaa lauteitten aluset ja himmailee alamäessä.

Mä pelkään aivan järjettömästi valaita. Muutenkin laivojen hylyt, ja kaikki suuret asiat veden alla aiheuttavat

minulle puistatuksia. Minulla ei ole hajuakaan mistä tämä pelko johtuu.

Vastapainoksi tälle inhoan myös kaikkia hyönteisiä, erityisesti hämähäkkejä.

Mä tarkistan saunan lauteiden aluset jopa ihan omassa saunassa :D

Pelkään keinumista ihan mielettömästi, sekä omaa että muiden. Leikkipuistot on mulle painajaismaisia paikkoja. 

Pelkään olla korkeiden hyllyjen edessä. Pelkään että ne yhtäkkiä rösähtää tai kaatuu. Pari viikkoa sitten tein koetta, eikä ollut muita vapaita paikkoja, kuin seinään kiinnitetyn korkean vitriini hyllykön alla, ja jumalauta että pelkäsin. Hyllyissä oli vielä koriste-esineitä, ja ison osan ajasta tuijotin vain itku kurkussa hyllykköä ja odotin että se tipahtaa. :D

Avoimia paikkoja. Kun taivaan rantaan asti näkyy aukeaa joka suuntaan. Lisäksi syvää vettä... laivalla ollessa en ajattele asiaa.