Lue keskustelun säännöt.
Kateus , mistä tunnet
pia
05.06.2016 |
On ihan p puhetta, että kateutta ei tunneta, tai tunnetaan jostain laulunlahjoista. Minä ainakin koen kateutta. Itse olen mielenterveys tai lähinnä mielisairaiden vanhempien lapsi. Tunnen vielä aikuisena suunnatonta kateutta,kun tapaan ystävieni psyykkisesti terveitä vanhemempia. Näitä asioita ei voi ymmärtää,jos itse ei ole asiaa kokenut.
Haavat ei umpeudu koskaan, vähän ne kuroutuu,mutta ei kokonaan koskaan.
Kommentit (18)
Olen kateellinen raskaana oleville ja muutenkin ihmisille, jotka saavat lapsia helposti. Välillä tuntuu, että he eivät osaa edes sitä itse arvostaa. Me olemme olleet kalliissa lapsettomuushoidoissa jo vuosia onnistumatta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen raskaana oleville ja muutenkin ihmisille, jotka saavat lapsia helposti. Välillä tuntuu, että he eivät osaa edes sitä itse arvostaa. Me olemme olleet kalliissa lapsettomuushoidoissa jo vuosia onnistumatta. :(
Minulla täysin sama. Ennen tätä kokemusta kateuden tunne oli minulle vieras.
Olen 42 vuotias ja en ole oikeastaan ikinä tuntenut kateutta kuin hyvin hetkellisesti. Minulla on lähes kaikki asiat todella hyvin ja en ole ikinä ollut mikään taivaita tavoitteleva haihattelija, vaan hyvin jalat maassa oleva perustyytyväinen ihminen. Samanlaisia ovat vanhempani, sisarukseni ja ystävänikin, myös lapseni näyttävät olevan samasta puusta veistettyjä. En keksi tälläkään hetkellä yhtään asiaa, mistä olisin kateellinen jollekin. En rahasta, en kodista, en ulkonäöstä, en mistään. En oikein edes tiedä mitä kateellisuus on.
Kadehdin ihmisiä, jotka voivat ostaa kengät, jotka haluavat. Ei onnistu minun jaloillani. Olen oppinut skippaamaan suoraan kaikki tekomateriaalia olevat kengät, sillä ne eivät tule mahtumaan jalkaani ikinä. En siis varsinaisesti kadehdi kapeita jalkapöytiä, eivät omanikaan ole mitkään yliluonnollisen omituiset. Mutta rakastaisin erilaisia kenkiä niin kovin.
Kadehdin ihmisiä, joilla on rahaa matkustella ja asua vähän tilavammin kuin meillä. Kadehdin myös niitä perheitä, joilla on isovanhemmat, jotka tarvittaessa auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kateutta, varsinkaan sellaista jolla tahtoisin joltakin toiselta pois hänen saamaansa hyvää. Haikeutta tunnen joskus katsellessani perheitä, joissa on terveet lapset, jotka menestyvät koulussa loistavasti. Sitten palaan pian kiitollisuuteen siitä, että omani taistelivat pysyäkseen edes hengissä. Kiitollisuus on kateuden ja katkeroitumisen vastavoima. Opeteltavissa oleva elämänasenne.
Minä olen kaverille kateellinen,sillä on nuori nainen mikä on todella kaunis kaikinpuolin ilman meikkiäkin pieruverkkareissa,alasti,mukava,fiksu,seksikäs ym.ym. ja kaveri käy silti huorissa,kyttää muita muijia ja tuntuu ettei välitä millään tavalla tuosta naisesta,en ymmärrä sen käytöstä?
oma muija taas ei tee muutakuin kiukuttelee 24/7 sillä ei ole mikään hyvin ikinä,antaa itsensä rupsahtaa,töistä kun tulee istuu vaan sohvalla ja vetää,suklaata,sipsejä,siideriä,pullaa,karkkia,seksistä tai minkäänlaisesta läheisyydestä ei voi nähdä kuin unta,puhuu lähinnä huutaen tai vittuilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kateutta ketään kohtaan. En ole koskaan halunnut mitään materiaalista, en rahaa, en tavaroita jne.... Terveyttä on, katto pään päällä ja ruokaa.
Päinvastoin, haluaisin päästä kaikesta ylimääräisestä roinasta eroon ja aika hyvin olen pikkuhiljaa päässytkin.
Tavoitteena on, että itselle jäisi vain yksinkertaiset tavarat, sen verran mitä itse jaksaisin kantaa, se olisi hienoa!
Joskus nuorena uneksin siitä, että minulla olisi vain matkalaukullinen tavaraa, ja siihen pyrin nytkin.
Olen tainnut olla aina downshiftaaja.
Ai, tein juuri oman ketjun kun en huomannut tätä...kateellinen vilkkaasta ketjusta ap:lle 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen ystävistä. Minulla on muutama erittäin rakas ystävä, mutta olisi kiva saada kutsuja ja lisää seuraa.
Olen kateellinen ihmisille, joilla on varaa veneeseen ja merenrantamökkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilaan itseltäni aina orastavan kateuden muistuttamalla, että pitäisi vaihtaa koko elämät, ei vain saada sitä yhtä asiaa, mikä toisella on paremmin.
Olen kateellinen hoikille timmeille naisille vaikka olenkin normaalipainoinen.
Olen kateellinen ihmisille joilla on laaja ystäväpiiri. Tai edes pari sydänystävää.
Olen kateellinen niille joilla on joku vahvuusalue, itse olen kaikessa keskiverto.
Olen kateellinen niille joilla ei ole masennusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut elämässäni menestystä ja ankaria vastoinkäymisiä. En oikein jaksa olla kateellinen. Olen oppinut sen että kun ympärilläni olevilla ihmisillä menee hienosti saan siitä itsekin jotain. Vastaavasti myös ankeus tarttuu ympäristöön. Iloitsen jokaisesta onnistujasta ja kannustan yrittämään.
Materian suhteen on tapahtunut radikaali käänne 2000-luvulla. Muistelen vielä kun ennen esiteltiin uusia veneitä, autoja, laitteita, ym. Se on jäänyt kokonaan pois. Päinvastoin itse pyrin koko ajan eroon ylimääräisestä. Pankkitili ja osakesalkku riittää.
M kirjoitti:
Minä olen kaverille kateellinen,sillä on nuori nainen mikä on todella kaunis kaikinpuolin ilman meikkiäkin pieruverkkareissa,alasti,mukava,fiksu,seksikäs ym.ym. ja kaveri käy silti huorissa,kyttää muita muijia ja tuntuu ettei välitä millään tavalla tuosta naisesta,en ymmärrä sen käytöstä?
oma muija taas ei tee muutakuin kiukuttelee 24/7 sillä ei ole mikään hyvin ikinä,antaa itsensä rupsahtaa,töistä kun tulee istuu vaan sohvalla ja vetää,suklaata,sipsejä,siideriä,pullaa,karkkia,seksistä tai minkäänlaisesta läheisyydestä ei voi nähdä kuin unta,puhuu lähinnä huutaen tai vittuilemalla.
Voi haukotus. Nämä ovat EDELLEEN paskoja. Uskokaa nyt jo herranenaika, viitsisi samaa asiaa jankuttaa loputtomiin.
TERVEISIN M36
PS. Voi viddu kun VAIMO röhnöttää taas sohvalla suklaalevyn kanssa!!1!1!1!! Onneksi ulkona on SEKSIKKÄITÄ NUORIA TYTTÖSIÄ, joita minä, MIES 36 V. voin katsella kieli pitkällä!1!1!1!!! Eikös se näihin iänikuisiin paskaprovoihin kuulu?
Kadehdin ulkonäköä ja asioita, joita sillä saa. Poikaystävän, rakkautta, uusia mahdollisuuksia. Ei tarvitse yrittää liikaa tai olla kiinnostava, kun riittää silti. Naiseutta ei kyseenalaisteta, heteromiehet kiinnostuvat. Eikä tarvitse kuin olla ja ottaa elämä vastaan omana itsenään. On arvoa ilman omaa ansiota.
Olen viime aikoina huomannut myös kadehtivani ihmisiä heidän vanhempiensa tarjoamista matkoista, rakkaudesta, kannustuksesta, avusta hyvään itsetuntoon, harrastuksista, neuvoista tulevaisuuteen ym. eväistä. Katsoin YouTubesta videoita matkustamisesta oppimismielessä, koska haluaisin itse lähteä matkalle, mutta en oikein osaa. Vastaan tuli videoita, joissa nuoret tytöt lähtivät kauas vanhempiensa kanssa. Heillä oli hienot vaatteet, ja perillä olivat hienoissa hotelleissa ym. Tulin niin kateelliseksi. Ajattelin heidän olevan lellipentuja (olisinpa itsekin ollut).
Huomaan kateuden siitä, että olen ärtynyt, kun toinen on saanut jotain hyvää ilman omaa ansiotaan. Tiedän, että on ristiriitaista kohdistaa katkeroitunut vihamielisyytensä ihmiseen, jolla on sellaista, mitä itsellenikin haluaisin. Haluaisin, että voisin olla oma itseni ja että muut näkisivät sen eivätkä ällöttävää otusta. Haluaisin, että joku mies kiinnostuisi minusta niin kuin naisesta kiinnostutaan. Haluaisin, että vanhempani olisivat olleet fiksuja, sosiaalisia ja varakkaita, että olisin saanut lapsena käydä muissa maissa, että minuun olisi iskostunut ajatus, että voisin olla jotain. Haluaisin, että perheeni olisi arvokkaampi, tärkeämpi ja että minulle olisi ollut luonnollista "valita" muu elämä kuin luuserius. Haluaisin, ettei minun tarvitsisi taistella sen eteen, että elämässäni tapahtuisi jotain hyvää ja kunnioitettavaa.
En kadehdi ihmisiä asioista, jotka he ovat itse ansainneet, esim. ilman kotoa saatua lähtölaukausta. Ennen en kadehtinut rahaa, koska en ymmärtänyt mitä kaikkea sillä voi saada. En kadehdikaan jonkun itselleen saamia rikkauksia pankkitilillä, hienoa omaisuutta tms. Kadehdin ihmisiä, jotka ovat päässeet matkoille vanhempiensa rahoilla tai rahoilla, jotka he ovat tienanneet työstä, jota he pystyvät kotoa saamiensa eväiden ansiosta tekemään.
Suurin kateus tulee kuitenkin ulkonäöstä, koska sitä en voi koskaan saada. En mielestäni ansaitse olla ruma sen enempää kuin useimmat muutkaan, mutta silti olen. Kun joku nätti nainen käyttäytyy ilkeästi, valehtelee, käyttää muita hyväkseen, kiusaa, puhuu pahaa, tekee rikoksia, rikkoo muiden omaisuutta tms., kateuteni vain korostuu, koska koen vääryyttä siitä, että joku minua epämiellyttävämpi persoona kyllä saa olla kaunis, mutta minä en. Hän saa poikaystävän, hän saa rakkautta ja hyväksyntää, hän saa arvon ilman tekoja, hän saa hyvää ilmaiseksi, mutta minä en.
Koen kateutta siitä, miten toiset suorittavat kaikki asiat jopa etuajassa ja tuntuvat aina tietävän mitä tekevät. Itse jätän aina viime tippaan, vaikka yritänkin korjata asiaa aina.