Oletko koskaan järkyttynyt mistään niin että on mennyt jalat alta?

Olen

En. Elämä ja työ opettanut, että pienestä ei notkahdella....

Fatalji

Kun mies tuli kotiin ja ilmoitti lähtevänsä kun oli löytänyt uuden. Ja tämä tuli oikeasti täysin yllätyksensä. Kirjaimellisesti jalat lähtivät alta.

Silloin kun mulle kerrottiin, että lapseni on kuollut.

Päivittäin pyörtyilen, varsinkin kaupassa hintoja katsellessa.

Samoin silloin, kun mieheni tuli kuntoutusviikolta kotiin ja sanoi lähtevänsä liitostamme. Eikä edes uutta naista ollut odottamassa. Olipahan vain "tajunnut" viikon aikana jotain itsestään. No ei sitten kuitenkaan lähtenyt, omasta tahdostaan. Mutten enää koskaan voi luottaa, lähteekö hän jonain päivänä...

Kyllä, kun mies yllättäen kertoi että hänellä ja yhteisellä ystävällämme on ollut viimeisen vuoden suhde ja nyt naikkonen on hänelle raskaana. Siinä vaiheessa polvet petti.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun mulle kerrottiin, että lapseni on kuollut.

Otan osaa menetyksesi johdosta :(

Läheisen itsemurhaviesti- jalat lähti alta

Sairaalassa omaisena kerran.

Kerran. Kun astuin kotiini, joka ei ollutkaan enää kotini. Olin ollut viikon poissa, työn vuoksi. Sillä aikaa anoppi oli tuonut omat huonekalunsa, mattonsa, verhonsa, tavaransa - ja sisustanut mieleisekseen.

Tämä ei ole provo. Anoppini psyykkisesti sairas.

Kahdesti. Molemmilla kerroilla kuulin todella läheisen ihmisen yllättävästä kuolemasta.

Miten muuten teillä muilla menee jalat alta? Mulla on mennyt siis silleen, että on tuntunut, etten jaksa enää seistä. Olisin siis varmasti kyennyt seisomaan, mutta jokin on pakottanut istumaan niille sijoille.