Te jotka olette olleet teininä kusipäitä, miten olette pystyneet antamaan anteeksi itsellenne?
Itse tuntuu että en millään pysty siihen. Vaikka en mitään ihan hirveän pahaa tehnytkään. Surettaa vaan kun "maalitaulu" oli väärä, purin hankalaa oloa piikittelemällä kavereitani sen sijaan että olisin uskaltanut vaikkapa rähjätä aikuisille.
Kommentit (2)
Olen entinen koulukiusaaja. En oikeastaan edes ole antanut itselleni anteeksi kaikkea sitä inhottavaa käytöstä muita kohtaan. Se oli siis tiettyihin henkilöihin kohdistettua vittuilua ja syrjimistä peruskouluikäisenä, kaksinaamaista käytöstä ja muuta ilkeää. Kadun syvästi ja olen onnellinen tietäessäni, että kiusatut pärjäävät hyvin elämässään nykyisin.
Tajuttuani kamalan käytökseni jälkikäteen olen lähinnä pyrkinyt olemaan päinvastainen ihminen kuin silloin olin. Silloin olin epävarma, ilkeä ja itsekäs lapsi. Nyt haluan olla ystävällinen, rehellinen ja kiltti aikuinen. Puutun syrjintään, en puhu toisista pahaa vaan mieluummin hyvää tai sitten en ollenkaan. Sellaisia tavallisia asioita, joilla voi vähentää negatiivisuutta ympärillään.
Tällä tavoin en ainakaan aiheuta enempää vahinkoa kellekään, vaikkei aikoinaan tekemätöntä tekemättömäksi saakaan.
Menneisyydelle et voi mitään , tulevaisuudelle voit