Puolisoni on sairas eikä hoida itseään

Ottaisin ukon vakavaan puhutteluun ja ehkä myös väläyttäisin mahdollista eroa, jos tilanne ei parane.

Eroa.

Et ole vastuussa miehesi hoidosta, jos hän sitä ei halua.

Ketään ei voi väkisin hoitaa tai pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin ukon vakavaan puhutteluun ja ehkä myös väläyttäisin mahdollista eroa, jos tilanne ei parane.

Olen jo tehnyt niin. Saatta ehkä hetkeksi parantaa tapansa, pian taas palataan vanhaan.

Erossa minua pelottaa eniten se että

a. kuolee kun asuu yksin eikä ole ketään aamulla herättelemässä

b. pelottaa että kun hän on yksin vastuussa lapsista ja vaipuukin aamuyöstä hypoglykemiaan eikä herää. Meidän lapset on nyt 1 v ja 3 v, eli vielä täysin aikuisen valvonnan ja avun alaisia.

Tee lista miehen teoista ja toiminnasta (pvm ja kellonaika) ja esitä lista siinä vaiheessa, kun otatte eron.

Videoi miehen käytös älypuhelimella.

Yksinhuoltajuus sinulle on mielestäni ainoa vaihtoehto, jos mies ei käsitä tilannettaan.

Olen pahoillani. 

Kuulostaa siltä, ettei miehesi ole oikein koskaan hyväksynyt sairauttaan. Diabetes ja masennus liittyvät kiinteästi toisiinsa, joten on todennäköistä, että hän on myös masentunut. Olet oikeassa siinä, että aikuista ihmistä on kenenkään muun vaikea saada lääkäriin. Minusta sinun olisi tärkeintä ajatella omaa ja lastesi hyvinvointia. Ei ole hyötyä väsyttää itsesi hoitamalla miestäsi kuin pientä lasta.

Hankala tilanne, on varmaan hoitoväsymystä, masennusta. Läheiselle tuo on raskasta enää rinnalla.

Terapeuttia hän kyllä tarvitsisi kipeästi.

Käykö töissä?

Insuliini hoito ei ainakaan kuulosta olevan ihan kohdillaan jos verensokerit aamulla/aamuyöstä liian matalia ja muuten huitelee missä sattuu. Kehottaisin miestä lääkäriin.

Kiitos vastauksista. Kerran otin miehestä kuvaa kun hänellä oli sokerit alhaalla ja käyttäytyi aivan holtittomalla tavalla. En kostoksi tai mitään, vaan näyttääkseni mistä puhun kun sanon että pelottaa minua ja lapsia kun hän menee sellaiseen tilaan. Ei suostunut katsomaan videota kahta sekunttia pidempään ja suuttui miksi otin. Pelästyi varmasti itsekkin itseään, mutta ei se muutosta tuonut kuin hetkeksi...

Yksinhuoltajuus varmaan olisi "paras". En usko että mies edes vastustaisi sitä, on itsekkin sanonut ettei ehkä pystyisi lapsista yksin huolehtimaan. Päivisin toki lapset voisi olla isänsä kanssa, mutta yökyläilyt seuraavaan 3-5 vuoteen olisi aikalailla mahdottomia.

Tuntuu myös ettei ole hyväksynyt sairauttaan. Ei halua ajatella sitä ja hoitaa vain pakollisen (insuliini 2x päivässä).

Käy töissä ja tekee töitä paljon. Töissä ei hoida itseään, voi olla tunteja syömättä ja sitten vetää jonkun pitsan vuoron päätteeksi.

Eroat. Ja et vaan anna lapsia hänelle juuri tuon pelon takia. Ihan aiheesta olet huolissasi. Lasten isä voi tavata lapsia sinun luona, puistossa teidän kanssa tms.

Oletko puhunut miehen vanhempien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut miehen vanhempien kanssa?

Kyllä, mutta ei hekään aikuiselle ihmiselle mitään voi. Kun mies oli lapsi, vanhemmat hoitivat diabetesta äärimmäisen tarkasti, näin jälkeenpäin äitinsä on sanonut että oli ehkä liiankin hysteeristä sokerien mittailua jne.

Vierailija kirjoitti:

Käy töissä ja tekee töitä paljon. Töissä ei hoida itseään, voi olla tunteja syömättä ja sitten vetää jonkun pitsan vuoron päätteeksi.

Eikö miehellä koskaan töissä ole matalasta verensokerista johtuvia sokkeja ellei hän syö mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy töissä ja tekee töitä paljon. Töissä ei hoida itseään, voi olla tunteja syömättä ja sitten vetää jonkun pitsan vuoron päätteeksi.

Eikö miehellä koskaan töissä ole matalasta verensokerista johtuvia sokkeja ellei hän syö mitään.

Ei ole ollut. Antaa asian varmaan olla sinne äärirajoille, kunnes tunnistaa matalan verensokerin oireet itsestään ja sitten nappaa jotain syötävää tai juotavaa viime tipassa.

Aamuyöstä taas ei välttämättä enää herää niihin hypoglykemian oireisiin, jolloin saattaa vain nukkua tajunnan menetykseen saakka. Siksi joudun joka aamu heräämään pelossa ja tarkistamaan onko hän kunnossa vai ei.

Jos puoliso on yksin, hoitaako hän paremmin itseään eli varautuuko yöllisiin mataliin verensokereihin vai onko jo tottunut niin että muut huolehtii hänen ei tarvitse. Kokeilisin ainakin lähteä lomalle jos en ainakin väliaikaisesti asumaan jonnekin muualle.

Miehesi on tekemässä "sivistynyttä itsemurhaa".

Et ole vastuussa!

Masennushan se on ihan selvästi. Mutta tässä on samoja oireita kuin alkoholismissa tai murrosikäisten aamuheräilyongelmissa: ne jatkuvat osin myös siksi, että sinä mahdollistat ne. Mies voi antaa hoitonsa olla, koska tietää, että sinä lopulta kuitenkin pelastat hänet ja lapset ja kaikki. Samalla hän saa siinä huomiota ja huolenpitoa, jota ehkä muuten joutuisi itse antamaan muille. Huomaatko, että tavallaan mies kostaa sinulle omaa sairauttaan ja vastuuttaa sinut siitä. Se, että ongelmat eivät kriisiydy töissä, eikä esim ole saanut holtittoman käytöksen vuoksi potkuja, kertookin jo siitä, että kyllä hän osaa ja pystyy ja töissä ollessaan huolehtii itsestään paremmin.

Ota se ero, tai ainakin asumusero. Lapsille vain parin tunnin tapaamisia (tai ehkä niin että joku toinen aikuinen olisi aina paikalla) - ei edes siksi, että kuka vahtii lapsia, vaan siksi, että lapset eivät saa löytää kuollutta isäänsä tai joutua tilanteeseen, jossa pitäisi osata soittaa apua - ovat liian pieniä osaamaan, mutta kokevat siitä syyllisyyttä lopun elämäänsä. Yksityiskohtaiset muistiinpanot miehen tilasta tässä suhteessa lastenvalvojalle, niin pääsette oikeaan tulokseen.

Mies saattaa ryhdistäytyä kun on pakko - herätä itsekeskeisyydestään ja ottaa itsestään vastuun ja mennä hoitoon. Se, että töissä pystyy johonkin, on osoitus siitä, että saattaa pystyä nytkin - jos vain haluaa. Useimmat teinit kasvavat vastuuseen ja jotkut alkoholistitkin. Toki on niin, että tämä on varmasti jo vahingoittanut miehen elimistöä ja lyhentänyt elinikää - mutta voihan silti olla jöljellä vielä pitkiäkin oikein hyviä aikoja, kunhan mies vain itse haluaa.