Masennuksen hoito koiran avulla-mielipiteitä?

Jaksaisitko sinä huolehtia siitä JOKA PÄIVÄ? Lenkitykset, ruoat jne? Se kai se on tärkeintä. Jos sinulla on päiviä, ettet nouse sängynpohjalta, et voi ottaa koiraa.

Meille tuli koira sellaiselta ihmiseltä, jolla oli masennusta. Koiran kolme ensimmäistä vuotta entinen omistaja hoisi koiraa todella hyvin, mutta sitten alkoi alamäki. Ei jaksanut ulkoiluttaa eikä huomioida enää koiraa, sille tuli käytöshäiriöitä ja lievää aggressiivisuutta tämän takia. Lopulta kun entinen omistaja ymmärsi luopua koirasta sen omaksi parhaaksi, niin omistajan ja koiran elämänlaatu parani ja kaikki käytöshäiriöt katosi koiralta.

En sano, että näin kävisi sinulle, mutta 9-15 vuotta on pitkä aika omistaa elävä lemmikki. Koira myös sitoo todella paljon ihmisen kotiin ja rutiineihin, mikä on kyllä hyvä juttu. Pitää myös varautua siihen, että saakin sairaan koiran, jolloin ell-laskut voi kasvaa isoiksi.

Toisaalta useat tutkimukset osoittavat lemmikkieläinten alentavan stressitasoa ja jopa parantavan sairauksista, kun hyvät hormoonit alkavat kehossa jylläämään.

En nyt tainnut osata auttaa, kunhan kerroin pman kokemukseni asiasta.

Mieti tarkkaan. Koira on PAKKO huolehtia joka päivä. Lenkitykset, ruoat. Koira voi sairastua tai olla pennusta saakka tosi vaativa koulutettava.

Jos et jaksa tehdä kunnolla - tunnet syyllisyyttä - masennus pahenee.

Toisaalta, koira on uskollinen kaveri ja hyvää seuraa :) :) jos otat koiran, hanki back up plan mitä tapahtuu, jos et jaksakaan.

Tsemppiä masennuksen kanssa. Tiedän miltä se tuntuu. Minullakin on koira, mutta vastuu siitä ei ole ainoastaan minun harteillani. Jos en jaksa lenkittää, joku muu tekee sen.

Vain, jos varmasti jaksat huolehtia koirasta. Jos on epäilystä siitä, ettet jaksa: älä ota omaa koiraa, vaan ota mieluummin sitä vanhempiesi koiraa hoitoon aina välillä.

Millainen on toimintakykysi? Pystytkö hoitamaan itsesi,  kotisi? Koira ei voi olla pelkkänä seuraneitinä, niinkuin varmasti tiedät. Jos lemmikki saa sinut "ylös, ulos ja lenkille", ota ihmeessä karvakamu itsellesi. Jos taas et kykene vielä normaaleihin arkisiin askareisiin, odottele toipumista.

Vaikea masennus... Hmm, en hankkisi. T. toinen vaikeasti masentunut koiran omistaja (tosin koirani on 90 % ajasta ystävälläni hoidossa kun en yksinkertaisesti jaksa itse hoitaa koiraa)

Ei kannata. Itse saatiin 2 kissaa puolitoista vuotta sitten masentuneelta henkilöltä, joka ei niistä enää pystynyt huolehtimaan. Joutui myös etsimään koiralleen kodin. Kaikkia eläimiä oli pitänyt noin 2-5 vuotta. Aina, kun uutuudenviehätys oli lakannut, oli hankkinut uuden, jotta jaksaisi paremmin. Masennusta ei hoideta sillä, että otetaan toinen luontokappale nurkkiin pyörimään. Todennäköisesti se eläin ei saa elettyä täysipainoista elämää.

Itse en masentuneena jossain vaiheessa pystynyt edes lemmikkihiirestä huolehtimaan. Älä todellakaan tee tuollaista karhunpalvelusta elävälle eläimelle. Ennemmin pestaudu vapaaehtoistyöhön eläinten parissa.

Koira saattaa piristää aluksi, mutta entä kun koiraan tottuu ja tulee taas uusi alamäki?

Kasvattajat antavat joskus koiriaan ns. sijoituskoiriksi, ja joskus kasvattaja haluaa antaa tarpeeksi pentuja pyöräyttäneen nartun asumaan muualle saadakseen lisää tilaa.

Voisit harkita tällaista vaihtoehtoa, jos joku kasvattaja suostuu. Saat valmiiksi hyvin kasvatetun koiran, ja joku seuraa koirasi hyvinvointia kanssasi, sillä näissä tapauksissa olet tiiviisti yhteydessä kasvattajaan myös koiran hankinnan jälkeen.

Käy mielummin vaikka ratsastamassa. Saat eläinterapiaa ilman omistamisen vastuuta.

Pystyisitkö ottaa koiraa vähän pidemmäksi ajaksi hoitoon? En tiedä näistä asioista yhtään mutta onkohan ihmisiä jotka tarvitsevat esim. puoleksi vuodeksi kokoaikaista hoitajaa vaikka pitkän ulkomaan matkan takia? Tai antaisivatko vanhempasi koiran pidemmäksi ajaksi sinulle?

Puolessa vuodessa varmaan jo huomaisi että jaksaako koirasta huolehtia huonoinakin päivinä ja kyllästyykö siihen. Itsekin olen nimittäin kuullut ihmisistä jotka on oikeasti parantuneet masennuksesta lemmikin avulla, mutta aina ei välttämättä menekään niin ja saattaa joutua luopumaan lemmikistä.

Koira vaatii 1-3 ulkoilutuskertaa rodusta ja asuinpaikasta riippuen vuorokaudessa. Vuodessa lenkkejä heitetään koiran kanssa 365- yli tuhat. Kymmenessä vuodessa 3650 ja niin edelleen joten enpä suosittelisi koiraa oikeastaan kenellekään nimimerkillä 15 koiran kokemus.

Mun veljelleni, jolla on vaikea masennus, koira on ollut pelastaja. Sitä ennen hän ei nähnyt usein mitään syytä edes nousta sängystä, kaljoitteli liikaa tms. Otti sitten pienen suloisen koiran, ja siitä on tullut hänelle kaikki kaikessa. Koira on aina hyvin hoidettu, ja veli on lopettanut lähes kokonaan alkoholin kittaamisen. On laihtunutkin kun ei juo ja lenkkeilee päivittäin. Sanoo että kokee että on tarkoituksentunne elää, ainakin niin kauan kuin koira on hänen vastuullaan, kun ennen tunsi että niin yksinäinen ihminen joutaisi pois jo täältä.

Mutta meillä on kyllä sopimus, että jos veljen masennus menisi niin pahaksi että joutuisi esim. osastolle, niin minä otan koiran siksi aikaa. Koskaan ei ole tarvinnut, ja koira on nyt 8 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Käy mielummin vaikka ratsastamassa. Saat eläinterapiaa ilman omistamisen vastuuta.

Itselleni ainakin juuri se vastuu oli se avain mikä auttoi. Jos ei olisi ollut vastuuta ja pakkoa, en olisi jaksanut mihinkään lähteä. Kyllä se ratsastelu olisi aika äkkiä jäänyt, kun olisi niin helppo olla vaan menemättä jos masentaa ja väsyttää. Mutta kun se koira on siinä ja raapii sängynreunaa, että olisi aamulenkin aika, niin pakkohan sitä on mennä.

Voisitko hoitaa esim. naapureiden koiria? Moni olisi onnellinen, jos koira pääsisi osapäivähoitoon työpäivän aikana. Ja vaikka viikonloppumenojen aikaan myös. Näin saisit koiran läheisyyttä ilman jatkuvaa hoitotaakkaa. Myöskin jos koira sairastuisi tai tulisi muita ongelmia, ei olisi sinun vastuullasi hoitaa koiraa kuntoon, mikä voisi olla sinun tilanteessasi raskasta.

Voisit saada pienen korvauksenkin tästä hoitoavusta.

Ehkä ajattelet, että tarvitsisit koiraa eniten iltaisin ja öisin, kun on yksinäisintä. Tähän ei hoitokoirasta olisi apua. Voisiko kuitenkin illan synkeitä mietteitä vähentää ajatus seuraavan päivän koiran hoidosta?

Voisitko sopia vaikka vanhempiesi kanssa, että ovat taustatukena? Ehkä parasta, että hoidat nyt tuota vanhempiesi koiraa. Jos päädyt omaan, voisiko se olla vaikka sun ja vanhempien yhteisellä vastuulla?

Koiran läsnäololla on suuri merkitys. Itse en ulkoillut juurikaan ennen koiraa. Nyt 7 vuotta lenkkeilyä takana. Avioero ja kaikki on koettu karvaisen ystävän tuella.

Kiitos paljon kaikille vastauksista! Toimintakykyni on tosiaan sitä luokkaa, etten yksinollessani välttämättä edes saa syödyksi (en pysty käymään kaupassa ahdistuksen takia). Kuitenkin koiran ollessa läsnä kaikki sujuu paremmin, käymme päivittäin ulkona vähintään kolmesti, pitkiä lenkkejä metsässä. Myös kotona olen koiran kanssa aktiivisempi, harjailen koiraa ja järjestän sille etsintäleikkejä yms. Aamulenkit koiran kanssa käynnistävät päiväni, jolloin sängystä tulee varmasti noustua ylös. Silti ajatus siitä, että ottaisin oikeasti koiran juuri tällä hetkellä auttamaan toipumistani tuntuu jotenkin hurjalta.. Vaikka tiedänkin varmaksi, että koiranhankinta on edessä jossain vaiheessa.

Ap

Ja tosiaan kimppakoirasta on ollut aiemminkin vanhempien kanssa puhetta, koiramme on kuitenkin jo rouvasiässä.. Eli uskon, että saisin tarpeen tullen tukea myös vanhemmiltani koiran hoitoon liittyvissä asioissa.

Perheemme koira ei vain ikävä kyllä voi olla pitkiä aikoja luonani, se on vanhemmilleni niin rakas.

Ap