Lue keskustelun säännöt.
Herkuttelun lopettaminen tuntuu ajatuksena samalta kuin
25.05.2016 |
että pitäisi yhtäkkiä lopettaa harrastamasta ja ajattelemasta seksiä kokonaan. Miten se muka onnistuu? Tiedän kyllä, että jos oikeasti sitä haluaisin voisin kyllä lopettaa syömästä esim. sokeria tai harrastamasta seksiä, mutta en usko että se poistuisi ajatuksista "kiusaamasta". Voisihan sitä alkaa vaikka kokonaan munkiksi, mutta olisiko silloin yhtään sen onnellisempi? En edes tiedä onko tämä normaalia, mutta sokeri ja muut herkut ovat minulla siis ihan päivittäin jatkuvasti mielessä ja haaveissa, ja ihan ehdottomasti useammin ja voimakkaampana kuin seksi/ihastuminen/muut seksuaalisuuteen liittyvät tunteet. Miten voisin muuttaa elämäntapani, kun toisaalta en kyllä voisi yhtäkkiä lopettaa olemasta seksuaalinenkaan olento enkä edes haluaisi oppia hillitsemään jotain niin luonnollista tunnetta kuten toisen ihmisen himoitseminen. Ehkä huono vertaus, mutta toivon että joku saa tästä kiinni. Olkaa siis onnellisia te, joille herkut eivät ole niin suuri osa elämää että ne hallitsisivat sitä. Tämä tuntuu niin toivottomalta, kun pitäisi irtaantua jostain mikä on aina tuntunut niin mielekkäältä. Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Lihavana ihmisenä huomatan, ettemme me kaikki lihavat ihmiset pidä sokerista ja makeaa herkkuna. Minä rakastan kirsikkatomaatteja yli kaiken ja olisin todella surullinen jos joutuisin luopumaan niistä.
En kyllä usko hetkeäkään että olisit kirsikkatomaateilla lihavaksi tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kirsikkatomaatit laitetaankin pizzan päälle salamin, kebablihan ja pekonin seuraksi.
Ap sä olet todella pahassa sokerikoukussa, toihan kuulostaa jo ihan huumeriippuvuudelta, mutta huumeena sulla vaan tässä tapauksessa sokeri... Kyllä olin itsekin melkosessa koukussa vielä alkuvuonna niin, että joka päivä meni jotain makeaa kuten karkkia tai pullaa, mutta kun kerran sain itseä niskasta kiinni ja jätin herkkupäivän yhteen päivään viikossa ja arkipäiviltä ihan kaikki piilosokeriakin sisältävät tuotteet pois niin loppui about kuukauden päästä ne himotukset ja makuaistikin muuttui niin, että jopa jotkut hedelmät tuntuu liian makeilta ja kun ennen vaan irvistelin maustamattomalle jogurtille ellei siinä ollut kiloa sokeria päällä niin nyt voin syödä sitä pelkiltäänkin.
Jos koukutut helposti sokeriin tai seksiin niin veikkaan, että voisit addiktoitua myös liikuntaan. Löydä joku kiva laji ja rupea syömään terveellistä ruokaa niin, että jaksat urheilla kovaa. Vakuutan, että elämänlaatusi nousee stratosfääreihin! Se nautinto, jonka saa hyvästä fyysisestä kunnosta ja liikunnasta itsestään + sivutuotteena hyvännäköisestä kropasta, on arviolta tuhat kertaa parempaa kuin sokerihumala. Vähän niin kuin värielokuva verrattuna mustavalkovalokuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana ihmisenä huomatan, ettemme me kaikki lihavat ihmiset pidä sokerista ja makeaa herkkuna. Minä rakastan kirsikkatomaatteja yli kaiken ja olisin todella surullinen jos joutuisin luopumaan niistä.
En kyllä usko hetkeäkään että olisit kirsikkatomaateilla lihavaksi tullut.
Hei haloo lihavaksi voi tulla ihan peruskotiruuallakin, kun vaan syö reippaasti yli kulutuksen joka päivä. Ei se lihavuus aina kerro siitä, että ihminen vetää pelkkää roskaruokaa ja herkkuja ja alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaatii tietoisen päätöksen ja itsekuria siinä pysymisessä vain alussa. Kun sitten pääset eroon sokerikoukusta muutaman viikon sisällä, herkuttelusta pidättäytyminen ei ole enää lainkaan niin vaikeaa. Puhumattakaan siitä, että todennäköisesti voit paremmin muutenkin, mikä motivoi entisestään. Mikä sua estää ainakin kokeilemasta?
Sokeri on kyllä kuin koukuttava huume. Vaikuttaa aivoissakin samaan tapaan. Eipä siinä, itsekin tunnesyöppönä koukussa. Sokeriaddikti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään tarvitse luopua herkuttelusta eikä seksistä, koska molempia voi harrastaa kohtuullisesti osana normaalia elämää. Laihduttaessakaan ei saa olla mitään ehdotonta herkkukieltoa, koska sellainen vain lisää herkutteluhimoa ja repsahduksia. Siinä olet oikeilla jälkillä, että sekä ruoasta että seksistä voi tulla pakkomielle ja riippuvuus, mutta niihin on täysin mahdollista oppia suhtautumaan myös järkiperäisesti ja kohtuutta noudattaen.
Miksi kumpaakaan pitäisi lopettaa kokonaan? Jos liiasta sokerista koituu ongelmia vähentäisin jos seksuaali käyttäytyminen on ongelmallista yrittäis lopettaa se osan siitä mikä ongelmia aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen sokeririippuvuus olisi todellakin saatava poikki, ja se onnistuu vain totaalikieltäytymisellä joksikin aikaa. Sama kuin juoppo katkolle. Se vaatii itsekuria, mutta kun himo alkaa vähentyä, laihtuminen palkitsee. Itselläni oli tapana mässätä huonovointisuuteen asti, mutta sitten laitoin kerralla stopin. Pari viikkoa meni kärvistellen, mutta sitten helpotti.
Mitä edes on herkuttelu? Jos sä vaan lopetat herkuttelun, ja ainoastaan syöt jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuvuus mihin tahansa on huono asia. Jäin miettimään eikä ole yhtäkään ruokaa tai herkkua, jonka menettäminen olisi jotenkin katastrofaalista minulle. Ruoka ei ole palkinto tai minkään korvike.
(Sokeri)addiktilla aivojen palkitsemiskeskus on mennyt sekaisin. Sitä himoittua asiaa tekee koko ajan mieli, mutta sen saaminen ei tuo samaa tyydytystä kuin ennen addiktioa. Siksi sitä tekeekin koko ajan mieli. Ja kun yrität nauttia sitä, pahennat koko ajan tyydyttymättömyyden tunnetta. Tuo kierre pitäisi saada katki. Tästä löytyy varmaan youtubestakin jotain hyviä pätkiä.
Seksuaalisiin ajatuksiin annetaan neuvoksi yleensä, että niitä ajatuksia ja tunteita ei saa tukahduttaa. Ne pitää hyväksyä, ja se ei tarkoita, että niiden mukaan on pakko toimia.
Ajatusleikki:
Himoitsen pitsaa. Miksi himoitsen sitä?
Millainen päivä on ollut tänään? Oliko stressiä, maistuiko aamiainen kunnolla, jäikö paha mieli kaverin sanoista?
Miksi söisin pitsan? Millainen olo minulla on, kun syön pitsaa? Millainen olo on syönnin jälkeen? Miltä tuntuu olla taas pari sataa grammaa painavampi?
Miksi en söisi pitsaa? Mitä seuraa siitä jos syön pitsan? Haluanko olla aina lihava? Surettaisiko sairas ja huonokuntoinen vanhuus minua?
Nyt voin tehdä päätöksen. Syönkö vai enkö syö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana ihmisenä huomatan, ettemme me kaikki lihavat ihmiset pidä sokerista ja makeaa herkkuna. Minä rakastan kirsikkatomaatteja yli kaiken ja olisin todella surullinen jos joutuisin luopumaan niistä.
En kyllä usko hetkeäkään että olisit kirsikkatomaateilla lihavaksi tullut.
Hei haloo lihavaksi voi tulla ihan peruskotiruuallakin, kun vaan syö reippaasti yli kulutuksen joka päivä. Ei se lihavuus aina kerro siitä, että ihminen vetää pelkkää roskaruokaa ja herkkuja ja alkoholia.
Joo, mutta aika helvetin harvinaista syödä tomaatteja niin paljon yli kulutuksen. Perusruokaa saa syödä tosi paljon, että pysyy lihavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavana ihmisenä huomatan, ettemme me kaikki lihavat ihmiset pidä sokerista ja makeaa herkkuna. Minä rakastan kirsikkatomaatteja yli kaiken ja olisin todella surullinen jos joutuisin luopumaan niistä.
En kyllä usko hetkeäkään että olisit kirsikkatomaateilla lihavaksi tullut.
Hei haloo lihavaksi voi tulla ihan peruskotiruuallakin, kun vaan syö reippaasti yli kulutuksen joka päivä. Ei se lihavuus aina kerro siitä, että ihminen vetää pelkkää roskaruokaa ja herkkuja ja alkoholia.
Perusruokaa saa syödä tosi paljon, että pysyy lihavana.
Kalorit ne perusruoassakin ratkaisevat. Ei sitäkään voi isoja määriä lihomatta lappaa suuhunsa.
Eivät kaikki lihavat ole mitään herkuttelijoita. Miten joku voi olla noin tyhmä?
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki lihavat ole mitään herkuttelijoita. Miten joku voi olla noin tyhmä?
Yleensä jos ei herkuttele ja syö normaalisti, ei myöskään liho ellei sitten vaan makaa paikallaan päivät pitkät. Tai sitten herkuttelet sillä perus ruoalla, jos syöt päivässä 8 ateriaa tai ne ovat ihan hervottoman kokoisia. Ja kyllä jostain perus ruoastakin saa aika "herkkua" jos käyttää paljon esim juustoja, kermaa, sokeria jne. Mutta oikeasti, haluaisin nähdä yhdenkin lihavan, joka ei oikeasti herkuttele ikinä. Minulla on ystävissä yksi tällainen "siis mä oon näihin kirsikkatomaatteihin ihan koukussa, en mä sinänsä syö herkkuja ikinä "-tapaus mutta kummasti sillä on kuitenkin aina mukana munkki tai suklaalevy kun tavataan. Jos herkuttelu ei ole ongelma, miksi ei sitten vain syö järkevämmin? Esim. kasviksia ja hedelmiä saa syödä ihan tolkuttomasti, että lihoo.
Lihavana ihmisenä huomatan, ettemme me kaikki lihavat ihmiset pidä sokerista ja makeaa herkkuna. Minä rakastan kirsikkatomaatteja yli kaiken ja olisin todella surullinen jos joutuisin luopumaan niistä.