Milloin tapailusta tulee seurustelua?

Se on ensi tapaamisesta lähtien seurustelua.

t. Ilpo Virtanen

Tähän liittyen aika hyvä näkemäni ajatus: "indecision is also a decision". Minusta mies ei vain vaikuta välittävän tarpeeksi sitoutuakseen, mutta ei halua olla rehellinenkään.

En ole ikinä sopinut sen paremmin tapailun kuin seurustelun aloittamisesta. Ihan nuoruuden juttuja en enää jaksa muistaa, miten ne ovat edenneet, mutta näissä viimeisimmissä aikuisiän suhteissa se on mennyt jotensakin niin, että kun molemminpuolinen kiinnostus on herännyt, niin on alettu viettää aikaa yhdessä. Jossain vaiheessa on alettu tehdä suunnitelmia myös tulevaisuuteen, ensin lähemmäs (kesäloma, juhlapyhät yms) ja sitten puhua myös siitä, mitä tulevaisuudelta pitemmällä tähtäimellä odottaa. Samaan aikaan on tutustuttu toisen sukulaisiin ja kavereihin. Ja tietysti on ilmaistu toiselle tavalla tai toisella, että pitää hänestä (nuorempana r-sanakin oli herkässä, näin vanhemmalla iällä sitä ei ihan vähässä kummassa sano).

Mies on itkien sinulle soittanut, ettei halua menettää sinua - eikö tuo kerro sinulle ihan tarpeeksi mistä teidän suhteessanne on kysymys?

Käytäntöjä on niin monia kuin on osapuoliakin. Mulle seurustelu olisi sitä, että kerrotaan tunteista ja siitä, että ollaan enemmän kuin ystäviä ja suhteessa on seksiä ja etenkin on halu sitoutua siihen toiseen. Kaverisuhteita on ollut pari, yksi panosuhde. Näitten yhdistelmää on ilmeisesti mahdotonta löytää 40 ja risat-iässä. Mieluummin sitten olen vakipanosuhteessa, sillä kaveruus hoituu naisten kanssa mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä sopinut sen paremmin tapailun kuin seurustelun aloittamisesta. Ihan nuoruuden juttuja en enää jaksa muistaa, miten ne ovat edenneet, mutta näissä viimeisimmissä aikuisiän suhteissa se on mennyt jotensakin niin, että kun molemminpuolinen kiinnostus on herännyt, niin on alettu viettää aikaa yhdessä. Jossain vaiheessa on alettu tehdä suunnitelmia myös tulevaisuuteen, ensin lähemmäs (kesäloma, juhlapyhät yms) ja sitten puhua myös siitä, mitä tulevaisuudelta pitemmällä tähtäimellä odottaa. Samaan aikaan on tutustuttu toisen sukulaisiin ja kavereihin. Ja tietysti on ilmaistu toiselle tavalla tai toisella, että pitää hänestä (nuorempana r-sanakin oli herkässä, näin vanhemmalla iällä sitä ei ihan vähässä kummassa sano).

Mies on itkien sinulle soittanut, ettei halua menettää sinua - eikö tuo kerro sinulle ihan tarpeeksi mistä teidän suhteessanne on kysymys?

Minusta taas tuo ei ole osoitus kuin epäsystemaattisesti ja emotionaalisesti manipuloivasta käyttäytymisestä. On se kumma, että jos jotain eksää pitää nuoleskella bileissä, soittaa itkien osoittaen katumusta ja silti selvänä ei kykene kommunikoimaan, että haluaisi aidosti olla toisen kanssa.

Jokainen itseään kunnioittava, parisuhdetta hakeva nainen vetäisi tuosta omat johtopäätöksensä. Aikuinen mies tietää tasan tarkkaan haluaako olla yhdessä vai ei.

Kolmonen jatkaa vielä:

Mikä on se pohjimmainen kysymys, mitä häneltä haluaisit kysyä? Mitä eroa sinun mielestäsi on seurustelulla ja "vain" tapailemisella? Jos se on esimerkiksi se, että tapaillessa saa olla muidenkin kanssa, niin miksi et kysyisi mieluummin suoraan, haluaako mies vielä tapailla myös muita?

Jos minun miesystäväni kysyisi tapailemmeko vai seurustelemmeko, niin en todellakaan osaisi vastata. Voisin jopa vastata samoin kuin tuo mies, eli että tapaillaan, koska en tietäisi mitä hän seurustelulla tarkoittaisi, miten se eroaisi nykyisestä. Mutta jos hän kysyisi selkeästi, toivoisinko että tämä olisi loppuelämäni suhde tai että haluanko vielä olla muiden miesten kanssa, niin minun olisi hyvin helppo vastata (ensimmäiseen myöntävästi ja jälkimmäiseen kieltävästi). Se, että onko tämä loppuelämän suhde selviää sitten taas puolestaan vain ajan myötä, tapailemalla. Tai seurustelemalla. Ihan kumpaa sanaa nyt halutaankin käyttää.

Panee jotain toista tai muita niin ei ole pettämistä kun ette seurustele eikä näin halua seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen jatkaa vielä:

Mikä on se pohjimmainen kysymys, mitä häneltä haluaisit kysyä? Mitä eroa sinun mielestäsi on seurustelulla ja "vain" tapailemisella? Jos se on esimerkiksi se, että tapaillessa saa olla muidenkin kanssa, niin miksi et kysyisi mieluummin suoraan, haluaako mies vielä tapailla myös muita?

Jos minun miesystäväni kysyisi tapailemmeko vai seurustelemmeko, niin en todellakaan osaisi vastata. Voisin jopa vastata samoin kuin tuo mies, eli että tapaillaan, koska en tietäisi mitä hän seurustelulla tarkoittaisi, miten se eroaisi nykyisestä. Mutta jos hän kysyisi selkeästi, toivoisinko että tämä olisi loppuelämäni suhde tai että haluanko vielä olla muiden miesten kanssa, niin minun olisi hyvin helppo vastata (ensimmäiseen myöntävästi ja jälkimmäiseen kieltävästi). Se, että onko tämä loppuelämän suhde selviää sitten taas puolestaan vain ajan myötä, tapailemalla. Tai seurustelemalla. Ihan kumpaa sanaa nyt halutaankin käyttää.

Olemme molemmat parikymppisiä, eli ei tässä välttämättä missään loppuelämän suhteessa olla, maailma muuttuu mutta olisi kiva katsoa mitä tästä tulee. Sitä ei ikinä tiedä. Haluaisin vain kutsua häntä poikaystäväksi, mikään muu ei tässä juuri eroa ainakaan minun kuvasta seurustelun ja tapailun välillä. Hänkään ei ole muita enää katsellut, tuo pussailu tuhannen tuubassa vaan oli ainoa hairahdus. Nyt pelkään kyllä että se voi toistua enkä ole enää varma mitä mies on mieltä. En ymmärrä hänen touhujaan, hän on aikoja sitten jo sanonut, että ei koskaan ole ollu näin ihastunut kehenkään kuin muhun sun muuta lätinää, mutta mistä sitä nyt enää tietää.

- Ap

Yleensä vastaan näihin aina että älkää hätäilkö eikä vaatia jonkun kuukauden tuntemisen jälkeen jo sitoutumista ja asetella ehtoja. Mutta viisi kuukautta. Miehet ovat loppupeleissä super yksinkertaisia. Ei ole piiloviestejä eikä vihjeitä. Te ette seurustele. Mies kyllä ottaa seurustelun itse puheeksi ja haluaa seurustella, jos hänestä siltä tuntuu ja ei halua tapailla muita. Eikä halua että sinä tapailen. Jos taas kuulet tyypillisen "en halua asettaa tälle leimoja" mies ei halua seurustella. Se ei tarkoita ettei mies tykkää ja viihdy seurassa, mutta siihen ei sitouduta. Sinä voit sitten päättää, että riittääkö se. Et voi toista muuttaa kuitenkaan, joten tee omat ratkaisusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen jatkaa vielä:

Mikä on se pohjimmainen kysymys, mitä häneltä haluaisit kysyä? Mitä eroa sinun mielestäsi on seurustelulla ja "vain" tapailemisella? Jos se on esimerkiksi se, että tapaillessa saa olla muidenkin kanssa, niin miksi et kysyisi mieluummin suoraan, haluaako mies vielä tapailla myös muita?

Jos minun miesystäväni kysyisi tapailemmeko vai seurustelemmeko, niin en todellakaan osaisi vastata. Voisin jopa vastata samoin kuin tuo mies, eli että tapaillaan, koska en tietäisi mitä hän seurustelulla tarkoittaisi, miten se eroaisi nykyisestä. Mutta jos hän kysyisi selkeästi, toivoisinko että tämä olisi loppuelämäni suhde tai että haluanko vielä olla muiden miesten kanssa, niin minun olisi hyvin helppo vastata (ensimmäiseen myöntävästi ja jälkimmäiseen kieltävästi). Se, että onko tämä loppuelämän suhde selviää sitten taas puolestaan vain ajan myötä, tapailemalla. Tai seurustelemalla. Ihan kumpaa sanaa nyt halutaankin käyttää.

Olemme molemmat parikymppisiä, eli ei tässä välttämättä missään loppuelämän suhteessa olla, maailma muuttuu mutta olisi kiva katsoa mitä tästä tulee. Sitä ei ikinä tiedä. Haluaisin vain kutsua häntä poikaystäväksi, mikään muu ei tässä juuri eroa ainakaan minun kuvasta seurustelun ja tapailun välillä. Hänkään ei ole muita enää katsellut, tuo pussailu tuhannen tuubassa vaan oli ainoa hairahdus. Nyt pelkään kyllä että se voi toistua enkä ole enää varma mitä mies on mieltä. En ymmärrä hänen touhujaan, hän on aikoja sitten jo sanonut, että ei koskaan ole ollu näin ihastunut kehenkään kuin muhun sun muuta lätinää, mutta mistä sitä nyt enää tietää.

- Ap

Ei ihastuminen tee automaattisesti ihmisestä yksiavioista. Yksiavioisuus on päätös.