Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Fyysinen eteneminen tapailuvaiheessa
15.05.2016 |
Olen miettinyt tätä palstaa lukiessani, ja varsinkin nyt viimeaikoina, kun naiset ovat kirjottaneet epäonnistuneista suhteistaan, joita tapahtuu jatkuvasti, että: miten nyt kannattaisi edetä tuon fyysisen puolen suhteen, kun olen juuri tavannut mielenkiintoisen miehen? Kuinka monennilla treffeillä on ok pussailla, entä vähän kosketella? ja koska on ok mennä sänkyyn asti? Ja tarkoitan tätä nyt sellaisessa tilanteessa, että haluan miehestä vakavan suhteen, enkä pelkkää seksiä tai hupia.
Huomasin, että olen vähän niinkuin alkanut pelätä läheisyyttä, kun tuntuu, että miehet lähtevät heti kun saavat. Tai ovat vain seksin perään. Niinkuin täälläkin aina kirjoitetaan... Siksi tarvitsen neuvoa, että miten kannattaa edetä, etten PILAA tapailua liian nopealla fyysisellä etenemisellä.
Kommentit (6)
Jos on esim lähes kolmekymppinen, täytyykö tutustumatta alkaa seurustelemaan? Tapailuhan tarkoittaa tutustumista. En minä ainakaan loputtomasti halua tapailla, mutta en myöskään ottaa miehekseni suoraan tuntematonta.
No, kysymyksen vaihdos: mistä tietää, että mies on tosissaan? Siitä, ettei heti yritä fyysistä vai onko sillä edes väliä, jos on tosissaan, että hyppääkö vaikka tokilla deiteillä petiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päätynyt jokaiseen parisuhteeseeni vahingossa, kun olen etsinyt vain seksiä. Olen myös itse lähtenyt niistä joka kerta. Ja joo, olen klassisen sitoutumiskammoinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim lähes kolmekymppinen, täytyykö tutustumatta alkaa seurustelemaan? Tapailuhan tarkoittaa tutustumista. En minä ainakaan loputtomasti halua tapailla, mutta en myöskään ottaa miehekseni suoraan tuntematonta.
No, kysymyksen vaihdos: mistä tietää, että mies on tosissaan? Siitä, ettei heti yritä fyysistä vai onko sillä edes väliä, jos on tosissaan, että hyppääkö vaikka tokilla deiteillä petiin?
No minusta tutustuminen on sitä, että töissä, opiskellessa, harrastuksessa tms tutustutaan ihan normaalisti, ja seurustellaan vain, jos johonkin oikeasti ihastuu. Mutta kuten sanoin, en tätä nykyajan tapailukulttuuria ymmärrä. Tekeekö kaikki jotain nettideittejä vai kenen kanssa te tapailette, jos ette jo tunne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim lähes kolmekymppinen, täytyykö tutustumatta alkaa seurustelemaan? Tapailuhan tarkoittaa tutustumista. En minä ainakaan loputtomasti halua tapailla, mutta en myöskään ottaa miehekseni suoraan tuntematonta.
No, kysymyksen vaihdos: mistä tietää, että mies on tosissaan? Siitä, ettei heti yritä fyysistä vai onko sillä edes väliä, jos on tosissaan, että hyppääkö vaikka tokilla deiteillä petiin?
No minusta tutustuminen on sitä, että töissä, opiskellessa, harrastuksessa tms tutustutaan ihan normaalisti, ja seurustellaan vain, jos johonkin oikeasti ihastuu. Mutta kuten sanoin, en tätä nykyajan tapailukulttuuria ymmärrä. Tekeekö kaikki jotain nettideittejä vai kenen kanssa te tapailette, jos ette jo tunne?
mulle tapailu ja nettitreffit on melkein ainoita keinoja tutustua miehiin. sehän se onkin niin ärsyttävää, olisi paljon kivempaa tutustua ihan muuten vain eikä heti joutua tapailemaan (tai miettimään, että onko tää nyt tapailua vai kahvitellaanko tässä muuten vaan kahdestaan). kaikki opiskelu- ja harrastuskuviot on joko sellaisia, että porukka vaihtuu koko ajan tai sellaisia, ettei tutustuminen ole mahdollista, joten eipä jää paljon vaihtoehtoja kuin nettitreffit tai live-elämästä napatut tapailujutut.
mitä taas alkuperäiseen kysymykseen tulee. itse en ota ikinä mitään aikatauluja. jos ensi tapaaminen on mennyt hyvin, on kiva sen päätteeksi halata. muuten ihan oman fiiliksen mukaan. itse ajattelen asian niin, että jos tyyppi menettäisikin mielenkiintonsa seksin jälkeen, harmittaisiko se enemmän kuin mitä seksin kivuus kompensoisi. en millään usko, että kukaan täysjärkinen ihminen menettäisi mielenkiintonsa kun "sai maitoa lehmää ostamatta".
Menin ensirakkauteni kanssa naimisiin ja tein lapset. Oltiin viidentoista kun ns. alettiin oleen. Ensin tuijoteltiin luokassa toisiamme silmiin vaivihkaa (isossa kaveriporukassa) ja sitten kaveri alkoi soitella mulle kotiin ja noin...Pettingiin päädyttiin varmaan jo muutamassa kuukaudessa, yhdynnät yhteisellä päätöksellä lykättiin siihen että edes toinen on täysi-ikäinen - oltiin vastuullisia nuoria ja vastustettiin aborttia jo ajatuksena. Vahinkoja pelättiin kovasti.
Kun sitten päädyin eroon tämän suuren rakkaustarinani kanssa (25 vuotta myöhemmin), elelin sinkkuna ja harrastin tietoisesti kertapanoja eli ns. lutkailin antaumuksella. Olihan tuommoinen puoli jäänyt vallan elämättä, ja lasten ollessa isänsä kanssa siihen löytyi tilaisuuksia. Yksi näistä kertapanoista oli sitkeämpää sorttia, ja rakastui minuun tosissaan. En ollut aikeissa seurustella, kun erosta oli vielä niin vähän aikaa, mutta joku tässä sitten varmaan minuakin kiehtoi, koska nyt se kertapano lojuu tossa sohvalla - ja siitä meidän ensimmäisestä kertapanosta on jo 12 vuotta aikaa...
Alue: Aihe vapaa
En usko, että seksi pilaa suhteet, vaan lähtijät eivät olleet tosissaan alunperinkään. Itse en kyllä mihinkään tapailuihin lähtisi. Joko ollaan ihan vain ystäviä/tuttavia, tai seurustellaan. Mutta olenkin ollut naimisissa yli 20v, enkä ymmärrä nykyajan treffailukulttuuria ollenkaan.