Lue keskustelun säännöt.
Tulen kuolemaan varmaan melko nuorena, miten kertoa vanhemmille?
13.05.2016 |
Tämä on ihan omavalintainen kuolema sillä olen alkoholisti. Olen nyt 30-vuotias ja viimeiset 10 vuotta olen juonut joka ikinen päivä. Hyvinä päivinä menee 4 siideriä, huonoina kaksi viinipulloa ja leijonaa päälle.
En usko että maksa tätä kauhean pitkään kestää. Vaikka vaarikin kyllä eli 78-vuotiaaksi vaikka joi elämästän lähes 50 vuotta päivittäin.
Ei ole mitään oireita mutta pää sekoaa jos en juo. Sillä hillitsen ikävät ajatukset ja päässä pyörivät murheet. En uskalla mennä lääkäriin etteivät laita minua johonkin mielisairaalaan.
Olen siis ihan siistin näköinen ja normaalipainoinen mutta en todellakaan voi hyvin. Heti kun pää selviää, alan miettiä lapsuuttani ja kaikkea sitä mitä nuorena aiheutin vanhemmilleni. Olin hankala teini ja useissa sijoituspaikoissa. Isällä todettiin noihin aikoihin sydänvika ja siitä syytän itseäni.
Olen hyväksynyt sen, että tulen mahdollisesti kuolemaan. Olisiko tilanteeseen mitään apua?
Kommentit (14)
Kyllä sun vanhemmat tietää jo. Ne eivät ole sitä hyväksyneet, vaan toivovat kovasti, että tilanne vielä paranisi, että menisit lääkäriin ja vaikka sitten vähäksi aikaa sinne psykiatriselle osastolle. käsittelisit sen lapsuutesi ja saisit sopivan lääkityksen jottei tarvitsisi itselääkitä. MIkä siinä nyt niin pelottavaa on, että mieluummin kuolee hitaan, kivuliaan ja epämiellyttävän kuoleman?
Alkoholi kun on siitä huono "lääke" että vaikka nousuhumalassa luulet sen suttavan, laskuhumalassa aloholin hajoamistuotteet itse asiassa pahentaa sun oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on huonojen ja hyvien päivien suhde?
Tiedän nimittäin ihmisiä, jotka ovat juoneet kuvailemiesi huonojen päivien tavoin joka päivä kymmeniä vuosia. Eli jos näitä hyviä päiviä on edes puolet, niin eipä tuo välttämättä kuolemaan johda läheskään niin nopeasti kuin luulet.
Voi ystävä rakas, Kyllä kaikesta selviää! Kaikki me ollaan oltu nuoria ja harvassa on ne "herranenkelit" jotka ei ois nuorena päänvaivaa ja murhetta vanhemmilleen aiheuttaneet! Menneet on menneitä, katse kohti tulevaa! Hanki ilman muuta apua, ei ne sua vasten tahtoa mihinkään mielisairaalaan vie =) Jos pystyt niin kannattaa puhua vanhempies kanssa ajatuksista ja itsesyytöksistä, niin saat omantuntosi puhdistettua ja/ tai hakeutua terapiaan. Tytär on kärsinyt mielenterveys asioista monta vuotta (pakkoajatukset) ja on saanut pari vuotta sitten lääkityksen, eikä häntäkään oo kukaan ollut laittamassa mielisairaalaan :) Kuntottavaterapia on alkamassa. Vaikka pystytään puhumaan mielestäni kaikista asioista, joskus on helpompi puhua ulkopuoliselle henkilölle. Kaikkea hyvää tulevaan kesään ja elämään!
Mun mummolle on käynyt niin, että se joi kuten ap. Se ei kuitenkaan kuollut. Sen sijaan se sai viisikymppisenä se sai 2 aivoinfarktia lyhyen ajan sisään. "Toipui" niistä, mutta ei ennalleen: nyt se on käytännössä liikunta- ja puhekyvytön - tai saa se jotain epäselvää mölistyä, kommunikoi lähinnä erilaisilla kirosanoilla, joiden sävystä läheiset päättelevät, mitä hän haluaa ilmaista. Liikkuu varovaisesti rollaattorilla, sinne mihin pääsee koska matkalla ei saa olla kynnyksiä eikä portaita. Ei siis esim pääse asunnostaan ulos. On täysin riippuvainen muiden avusta esim sen suhteen, että saako ruokaa: kotipalvelu tuo "lämpimät" ateriat kerran viikossa jäkaappiin, äitini käy niin ikään kerran viikossa tuomassa välipaloja yms.
Ja nyt, tämmöisenään, liikunta-ja puhekyvyttömänä, yksin ja asuntoonsa sidottuna, on odotettavissa, että mummo elää vuosikymmeniä. Alkoholi nimittäin tosiaan ei pilannut maksaa, vaan vaan ne aivojen verisuonet - näin käy kuulemma aika usein, itse asiassa niin kävi myös tämän mummon aviomiehelle, vaarilleni joka kuoli aivoverisuonen repeämiseen. Ja nyt kun kukaan ei tuo mummolle viinaa, eikä se itse pääse hakemaan, se elää loputtomiin. Ja ilmeisesti hän jopa haluaa elää, koska alkoholin masennusvaikutus on myös kadonnut alkoholin myötä.
Voi mummoparkaa! Eipä ole tuo arvokasta vanhuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules ap, hyvällä onnella kuolet, huonolla onnelle vammaudut. Hyvällä onnelle päädyt vihannekseksi, huonolla onnelle menetät juuri nämä mainutut puhekyvyn ja liikuntakyvyn.
Mitähän jos kasvaisi aikuiseksi ja ottaisit vastuun elämästäsi.
Eivät juopot yleensä kuole nuorina. Minä tunnen monia, omassa suvussakin, jotka ovat ryypänneet vuosikymmeniä. Jos juopolla on vaimo, joka hoitaa ja hyysää, tekee ravitsevat ateriat ja siivoaa kuset ja paskat, niin hyvin voi elää 70+ ikäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lääkärille meno tarkoita automaattisesti mielisairaalaan joutumista, päinvastoin, tuntuu että sinne osastolle pääsee aika huonosti vaikka haluaisi itsekin. Kannattaisi oikeasti käyttää se psykiatrioptio nyt aika äkkiä.
Ei alkoholisti välitä vanhemmistaan, ei niitä kiinnosta kertoa kellekään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrisen hoidon lisäksi on olemassa monenlaista päihdekuntoutusta ja vieroitushoitoja. Mutta se, haluatko kuolla vai lopettaa juomista riippuu itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni aloitti huomisen teininä ja joi yli 40v joka päivä. Aivot pilasi, maksa ok. Nyt laitoksessa, jossa viettää sitten lopun ikäänsä.
Juovan alkoholistin keskielinikä on 48 vuotta. Harvassa on ne alkoholistit jotka elää 7-kymppisiksi. Jos elävät niin ovat todennäköisesti kuitenkin alkoholin takia sairastuneet tai vammautuneet. Alkoholisti pelkää että kuolee jos ei saa viinaa. Sitten se pelkää ettei kuolekaan, vaan joutuu elämään ilman viinaa. Mutta hoidolla tästäkin selviää, ja elämä alkaa taas maistumaan ilman päihteitä.
Miksi et hae apua? Ei kannata luovuttaa. Katkolle ja psyk.polille mars.