Lue keskustelun säännöt.
Entinen kiusaajani samassa työpaikassa
12.05.2016 |
Henkilö, joka kiusasi minua vuosia sitten on palkattu samaan työpaikkaan. Aluksi panikoiduin ja meinasin irtisanoa itseni. Sitten rohkaisin itseni ja ajattelin aikuisia tässä jo ollaan ja mennä keskustelemaan. Tarkoitus oli että ottaisin kiusaamisen puheeksi, antaisin henkilölle mahdollisuuden pyytää anteeksi ja yrittäisin unohtaa menneet. Mutta kun menin juttelemaan, esittää tyyppi ettei tunne minua! Siis väittää kiven kovaa ettei tunne minua. Tunnen oloni ihan hulluksi. Että voi joku suoraan päin naamaa sanoa että muistan varmaan väärin. Onko tämä nyt jotain sadistista leikkiä hänen puoleltaan. Nuoruudessa nolasi ja haukkui minua ja sain todella kärsiä hänen takiaan. Nyt kaikki töissä pitävät häntä tosi hyvänä tyyppinä. En tiedä kauan voin jatkaa töissä tämän takia.
Kommentit (31)
No en minäkään muista enää kaikkia henkilöitä ylä- tai ala-asteelta tai edes lukiosta ja olen vasta piakkoin 28v. Ei kaikilla ihmisillä ole hyvä nimi muistia ja kasvot ovat niin muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla ja aikuistu. Todennäköisesti tämä kiusaaminen on ollut vain ajattelemattomuutta lapsena. Teet itsestäsi aivan hullun oloisen jos ryhdyt kertomaan kaikille töissä kiusaamisjuttuja tästä uudesta henkilöstä, todennäköisesti hän saa sympatiat puolelleen.
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään muista enää kaikkia henkilöitä ylä- tai ala-asteelta tai edes lukiosta ja olen vasta piakkoin 28v. Ei kaikilla ihmisillä ole hyvä nimi muistia ja kasvot ovat niin muuttuneet.
Kyllä kiusatun/kiusaajan muistaa.
Esittää vaan, varmaan on häpeissään sisältään eikä halua näyttää sitä.
Se mikä oli sulle suuri asia ei ole sitä välttämättä hänelle. Anna olla. Suhtaudu häneen kuin uuteen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että häpeää sen verran että on vaan helpompi esittää, ettei tunne. Ei tarvitse kohdata omia tekosiaan?
Tää juoni on kuin siitä elokuvasta, You again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ja aikuistu. Todennäköisesti tämä kiusaaminen on ollut vain ajattelemattomuutta lapsena. Teet itsestäsi aivan hullun oloisen jos ryhdyt kertomaan kaikille töissä kiusaamisjuttuja tästä uudesta henkilöstä, todennäköisesti hän saa sympatiat puolelleen.
Aina pitää olla niin aikuista ja antaa asioiden olla, joista on pahoittanut mielen. Kiusaaminen on vakava asia, vaikka olisi tapahtunut 10v sitten, ei se tee siitä tänäkään päivänä oikeutettua, eikä mielestäni pitäisi painaa täysin villaisella. Itse ainakin muistuttaisin kiusaajaa teoistaan, olisi aika ottaa vastuun teoistaan ja vaikka edes yrittää olls pahoillaan
Siis nää ketkä sanoo että ap antaisi asian vain olla ja että apn olisi aikuistuttava, ei taida koskaan olleet kiusaamisen kohteina. Selkeästi tämä kiusaaja on jättänyt apseen ikävät jäljet, ja mielestäni kiusaajan, vaikka näin vuosia myöhemmin, kuuluisi ottaa jotain vastuuta teoistaan. Tuo väite, etteikö muistaisi jotakuta ketä on kiusannut vuosia...täytyy olla kyllä aikamoinen kultakala, jos ei muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollu mm. tän kiusaamisen seurauksena vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden suhteen. Nykyisessä työpaikassa olen aloittanut puhtaalta pöydältä, kun kukaan ei tunne mua aiemmasta elämästäni. Työpaikassani on tosi tiivis sosiaalinen elämä, yhteiset kahvihetket, lounaat jne. Tuntuu että tämä tyyppi tulee pilaamaan tämänkin minulta. Jo viikon jälkeen hän kaveeraa kaikkien kanssa ja tunnen itseni taas säälittäväksi luuseriksi. Tää on kuin joku sairas vitsi koko tilanne. Ap
en usko, vasta näky telkkarista leffa you again ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan ap:tä ja viittaan viestiin nro 11. Aivan kuin omalta näppikseltä kirjoitettu. Tsemppiä ap!
Mitä sinä hyödyt siitä, että alat mustamaalata entistä kiusaajaasi työkavereittesi silmissä asioista, joista heillä ei ole mitään tietoa. Ja mitkä ei liity mitenkään nykyiseen työhösi? Ja mieti, että mitä siitä oikeasti voi aiheuta. Voit saada itse syytteen työpaikkakiusaamisesta tai herjaamisesta. Onko se oikeasti sen arvoista? Sen jälkeen se voit olla sinä, josta ei enää pidetä.
Vaikka kiusaaminen on ihan hirveää ha se pitäisi kitkeä kokonaan pois, niin siihen pitää puuttua silloin, kun se tapahtuu. Yritä elää tätä päivää, kun oikeasti se vanhojen kaivelu vain satuttaa. Ei sinun tarvitse olla hänen kaveri, mutta yritä olla asiallinen. Olette kuitenkin nyt kaikki aikuisia ja kyse on työpaikasta, ei omasta sosiaalisesta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin työkavereille sopivan tilaisuuden tullen, miten "hyvä" tyyppi tämä työkaveri on ollut aiemmin!
Ja sanoisin tälle tyypille itsekin vittuillakseni.Kyllä se jostain paljastuu, että tunsi sinut.
Sama koulu, asuinalue, samat kaverit tai tms. Yritä narauttaa.
Tervetuloa kertomaan! Olenkin aina halunnut tälläisen kirjoituksen kirjoittajalta kysyä miten hän on pystynyt pysymään noin naivina.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollu mm. tän kiusaamisen seurauksena vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden suhteen. Nykyisessä työpaikassa olen aloittanut puhtaalta pöydältä, kun kukaan ei tunne mua aiemmasta elämästäni. Työpaikassani on tosi tiivis sosiaalinen elämä, yhteiset kahvihetket, lounaat jne. Tuntuu että tämä tyyppi tulee pilaamaan tämänkin minulta. Jo viikon jälkeen hän kaveeraa kaikkien kanssa ja tunnen itseni taas säälittäväksi luuseriksi. Tää on kuin joku sairas vitsi koko tilanne. Ap
Kukaan muu ei pilaa yhtään mitään vaan sinä ihan ITSE! Peikko on sinun päänsisällä ja tämä kiusaaja antaa sille vain omat kasvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin työkavereille sopivan tilaisuuden tullen, miten "hyvä" tyyppi tämä työkaveri on ollut aiemmin!
Ja sanoisin tälle tyypille itsekin vittuillakseni.Kyllä se jostain paljastuu, että tunsi sinut.
Sama koulu, asuinalue, samat kaverit tai tms. Yritä narauttaa.Tervetuloa kertomaan! Olenkin aina halunnut tälläisen kirjoituksen kirjoittajalta kysyä miten hän on pystynyt pysymään noin naivina.
Juu, tässä pitäisi nähtävästi nyt tsempata aloittajaa järjestämään tiedotustilaisuus, jossa paljastaisi kaikki työkaverin ilkeydet. Sitten tulisi tykkäyksiä. Ja parin viikon päästä täällä olisi ketju, jossa itketään sitä, kun työkaverit eivät enää pyydä syömään ja pomo puhuu jostaus herjausssyytteestä. Sitten voitaisiin voivotella yhdessä, että onpa kamala työpaikka.
Ihan oikeasti, mieti seurauksis, äläkä vaan vanhoja tunteita. Jos työpaikka on sinullectärkeä, niin älä sotke sitä vanhoilla henkilökohtaisilla asioilla.
Kiusaajan se tässä olisi aikuistuttava, eikä apn. Miksi muovata kiusaajasta tässä uhri kun se on just toisinpäin? Itse en sietäisi katsoa kiusaajaani päinkään jos joutaisi samalle työpaikalle, oli yläasteaika sen verran helvetillistä ettei vittu tosikaan. Tivaisin varmaan kahden kesken anteeksipyyntöä, ainakin siinä pääsee puntaroimaan kuka se Aikuinen tässä oikein on. Uskon, että ap voi tulla toimeen kaikkien kanssa työpaikkansa tähden, jopa tämän vanhan kiusaajansa kanssa, mutta onhan toi epämiellyttävää ja varmasti avaa vanhoja haavoja auki
Mä tein samassa tilanteessa, että kerroin parille työkamulle kiusaajasta.
Tosin kerroin aika neutraalisti ja totesin myös samaan syssyyn että tottakai ihminen on jo aikuistunut yläasteiästä ja on varmasti nykyään ihan erilainen kuin teininä.
Meni muutama viikko kun tää entinen kiusaajani pyysi lounaalle ja juteltiin asiat auki.
Vieläkään ei olla parhaimpia kaveruksia mutta tullaan hyvin toimeen.
Kerroin tilanteesta yhdelle työkavereista. Hänelle tuntui olevan tosi vaikea uskoa asiaa kun tämä tyyppi on niin mukava. Ei olisi pitänyt sanoa mitään, nyt varmaan pitää mua ihan kummallisena. Ehkä olenkin tullut hulluksi ja kuvittelen kaiken, kun kiusaajalle mua ei ole olemassakaan ja työkaverille on vaikea uskoa. Tuntuu että matto on vedetty alta ja olen taantunut joksikin teiniksi.
Kertoisin työkavereille sopivan tilaisuuden tullen, miten "hyvä" tyyppi tämä työkaveri on ollut aiemmin!
Ja sanoisin tälle tyypille itsekin vittuillakseni.
Kyllä se jostain paljastuu, että tunsi sinut.
Sama koulu, asuinalue, samat kaverit tai tms. Yritä narauttaa.