Lue keskustelun säännöt.
Pyysin äitiäni kanssani uimaan - vastaus:
10.05.2016 |
"Mä en tällä kropalla mitääb uimapukua päälleni laita". Eeeeeei, miksi naiset ovat niin ulkonäkökeskeisiä? Uiminen ja rannalla oleilu ei ole mikään muotinäytös jossa pitäisi olla tietyn muotoinen ja näköinen.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en ole edes kenenkään äiti, vaan elämässäni monta kertaa lihonut ja laihduttanut 50-vuotias nainen, enkä mistään hinnasta näyttäytyisi uimapuvussa kenellekään, en uimahallissa enkä rannalla. Miksi sinä olet niin typerä, ettet ymmärrä, että äidilläsi olisi epämukava olo uimapuvussa?
Äitisi on lukenut liikaa naistenlehtiä ja kehittänyt alemmuuskompleksin.
Naiset aiheuttavat itse omat ulkonäköpaineensa. Ketään ei kiinnosta miltä joku tuntematon rannalla olija näyttää ja jos jotakuta kiinnostaa hän tuskin on kovin sinut omankaan ulkonäkönsä kanssa joten mitä väliä mitä joku epävarma ihminen sinusta ajattelee. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa. Niitä fiksumpia ei edes kiinnosta,eiväthän he fiksuja silloin olisi.
Mä en kans ymmärrä. Ei uimarannalle tai -halliin mennä toisten katseltavaksi vaan uimaan, ottamaan aurinkoa, nauttimaan. Totuus on se, että kauniita katsellaan, tavallisia ja "rumia" ei. Minä olen hiukka ylipainoinen mahakas ja raskausarpinen, mutta se ei estä minua tekemästä mitä haluan. Mielelläni käytän uikkaria bikinien sijaan, mutta laitan kyllä bikinitkin jos haluan ja sen verran korkeat housut, että raskausarvet peittyy. Jos ei tykkää uida/olla rannalla, niin se on eri asia, mutta ulkonäköasioiden takia ei kannata jättää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toisaalta äitiäsi. Elämme hyvin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, jossa on helppo tuntea itsensä haavoittuvaiseksi uimahallin/rannan kaltaisissa tiloissa. Ja vielä jos ei erityisesti uintia harrasta niin kynnys lähteä uimaan on suuri.
Itse tykkään käydä uimahallissa ja olen myös ehdottanut äidilleni, että ajelisin sinne ja menisimme yhdessä lähiuimahalliin uimaan - vastaus ehdoton ei. Tuntuihan se kurjalta, kun itselleni olisi seura kelvannut, mutta ketään ei voi lähteä pakottamaan. Teimme sitten kompromissin, että mennään hyvillä säillä lenkille niin että molemmilla on mukava olla. :)
Vierailija kirjoitti:
Naiset aiheuttavat itse omat ulkonäköpaineensa. Ketään ei kiinnosta miltä joku tuntematon rannalla olija näyttää ja jos jotakuta kiinnostaa hän tuskin on kovin sinut omankaan ulkonäkönsä kanssa joten mitä väliä mitä joku epävarma ihminen sinusta ajattelee. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa. Niitä fiksumpia ei edes kiinnosta,eiväthän he fiksuja silloin olisi.
Vai ei kiinnosta? Netti pullollaan juttuja siitä miten joku kehtaa tulla yleiselle rannalle kun on niin läski tai hirveät raskausarvet niin että kaikilla miehillä menee seksihalut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 60v enkä todellakaan mene yleiselle paikalle uimaan enkä yleiseen saunaan. Aina on joku ihme (nykyään sanotaan pissikseksi) nuori neito joka kommentoi toisten ulkonäköä. Minun iässä jo elämä näkyy kropassa enkä kaipaa siitä kommentteja ulkopuolisilta. Olen itseeni ihan tyytyväinen mutta en halua kuulla kuinka kauheeta on kun tuon ikäinen........
Yritä ymmärtää äitiäsi. Joskus olet hänen ikäisensä ja elämä on kohdellu sinua ties millä lailla ja mitenkähän sitten itse reakoit.
Mä oon ns. laihaläski, eli ei varsinaisesti ylipainoa, mutta paljon selluliittia ja muhkuroita eikä kiinteydestä tietoakaan, kun en ole pahemmin ikinä kuntoillut. Kahden raskauden jälkeen ongelma on vielä pahempi. Olen vuosikaudet vältellyt itseni esittelyä uimapuvussa, kunnes viime kesänä päätin lasten takia rohkaistua uimarannalle ja vähät välittää, miltä näytän. Vakuuttelin itselleni, ettei kukaan varmasti vilkaisekaan minuun päin vaan kaikki keskittyvät itseensä. No eiköhän viereisellä viltillä ollut joku hehkeä perheenäiti timmin kroppansa kanssa, joka katseli minua järkyttyneenä päästä jalkoihin. Vieläkin hävettää vaikka typeräähän se on. Tänä kesänä jätän joko uimarannat väliin tai puen ainakin shortsit ja topin tai jonkun rantamekon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ns. laihaläski, eli ei varsinaisesti ylipainoa, mutta paljon selluliittia ja muhkuroita eikä kiinteydestä tietoakaan, kun en ole pahemmin ikinä kuntoillut. Kahden raskauden jälkeen ongelma on vielä pahempi. Olen vuosikaudet vältellyt itseni esittelyä uimapuvussa, kunnes viime kesänä päätin lasten takia rohkaistua uimarannalle ja vähät välittää, miltä näytän. Vakuuttelin itselleni, ettei kukaan varmasti vilkaisekaan minuun päin vaan kaikki keskittyvät itseensä. No eiköhän viereisellä viltillä ollut joku hehkeä perheenäiti timmin kroppansa kanssa, joka katseli minua järkyttyneenä päästä jalkoihin. Vieläkin hävettää vaikka typeräähän se on. Tänä kesänä jätän joko uimarannat väliin tai puen ainakin shortsit ja topin tai jonkun rantamekon.
No voi kyynel, jos joku on katsonut pitkään. Mikset vain tuijottanut takaisin. Tun takia nyt mitään uimarantoja jätetä väliin, terv nainen (ei kovin timmi itsekään).
Olen 46v, painan 85 kg. Mulla on raskausarpinen läski maha ja muhkuraiset selluliittireidet. Käyn uimahallissa ja uimarannalla milloin huvittaa. Ei ole kukaan kommentoinut. En tiedä onko katsonut ja millä ilmeellä, en ole kiinnittänyt huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siinähän on se vaara, että se kroppa uidessa vaikka kiinteytyisi. Eihän nyt sellaista riskiä voi ottaa!
Vierailija kirjoitti:
Mä en kans ymmärrä. Ei uimarannalle tai -halliin mennä toisten katseltavaksi vaan uimaan, ottamaan aurinkoa, nauttimaan. Totuus on se, että kauniita katsellaan, tavallisia ja "rumia" ei. Minä olen hiukka ylipainoinen mahakas ja raskausarpinen, mutta se ei estä minua tekemästä mitä haluan. Mielelläni käytän uikkaria bikinien sijaan, mutta laitan kyllä bikinitkin jos haluan ja sen verran korkeat housut, että raskausarvet peittyy. Jos ei tykkää uida/olla rannalla, niin se on eri asia, mutta ulkonäköasioiden takia ei kannata jättää väliin.
Voi kun pystyisin ottamaan susta mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset aiheuttavat itse omat ulkonäköpaineensa. Ketään ei kiinnosta miltä joku tuntematon rannalla olija näyttää ja jos jotakuta kiinnostaa hän tuskin on kovin sinut omankaan ulkonäkönsä kanssa joten mitä väliä mitä joku epävarma ihminen sinusta ajattelee. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa. Niitä fiksumpia ei edes kiinnosta,eiväthän he fiksuja silloin olisi.
Vai ei kiinnosta? Netti pullollaan juttuja siitä miten joku kehtaa tulla yleiselle rannalle kun on niin läski tai hirveät raskausarvet niin että kaikilla miehillä menee seksihalut.
Ja ihan oikeastiko joku elää elämäänsä tuollaisten idioottitekstien mukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ns. laihaläski, eli ei varsinaisesti ylipainoa, mutta paljon selluliittia ja muhkuroita eikä kiinteydestä tietoakaan, kun en ole pahemmin ikinä kuntoillut. Kahden raskauden jälkeen ongelma on vielä pahempi. Olen vuosikaudet vältellyt itseni esittelyä uimapuvussa, kunnes viime kesänä päätin lasten takia rohkaistua uimarannalle ja vähät välittää, miltä näytän. Vakuuttelin itselleni, ettei kukaan varmasti vilkaisekaan minuun päin vaan kaikki keskittyvät itseensä. No eiköhän viereisellä viltillä ollut joku hehkeä perheenäiti timmin kroppansa kanssa, joka katseli minua järkyttyneenä päästä jalkoihin. Vieläkin hävettää vaikka typeräähän se on. Tänä kesänä jätän joko uimarannat väliin tai puen ainakin shortsit ja topin tai jonkun rantamekon.
Vähän veikkaan että olet itse kuvitellut sen järkyttyneen tuijotuksen, kun olet pelännyt kohtaavasi sellaisen
En ole käynyt uimassa nyt kymmeneen vuoteen ainakaan. Monta rantalomaakin tehty välissä, mm. häämatka. Ei kertakaikkisesti pysty kun ahdistaa liikaa ihmisten ilkeät kommentit. Ja herkällä iholla karvanpoisto (olen karvainen...) on niin painajaista, että miksipä edes vaivautua. Saisin jonkun maailmanlopun ihotulehduksenkin vielä kun iho on aina rikki karvanpoiston jälkeen. Ehkä voisin uida, jos menisi jossain paikassa, jossa ei varmasti olisi muita. En tiedä, vesikin pelottaa jo kun on niin kauan kulunut.
En ole käynyt uimarannalla uimassa enkä aurinkoa ottamassa ainakaan 20 vuoteen.
Minäpä käyn missä haluan pienine rintoineni, karvoine kaikkineen. Ei helskutti nykyajan naisia.
Miksi pitäisi tehdä jotain epämukavalta tuntuvaa? Ja voisitteko hyväksyä, että kaikki eivät nauti uimisesta tai varsinkaan rannalla makailusta?
Olenko oikeasti ainoa sitä mieltä että äitini on tämän asian suhteen typerä?
En minäkään mikään hoikka ja Adriana Liman näköinen ole mutta ei se ole syy jäädä neljän seinän sisälle.
Ap