Joka toinen viikonloppu - tapaamismalli, miten lapsi kokee?

Morjens.

Eli meillä ollaan tuohon malliin siirtymässä lähiaikoina. Lapsi tapaa isää pe - su ja sitten vuosilomien aikana vähän enemmän, plus joulu ja juhannus. Aiemmin on vuoroasuminen ollut kyseessä, mutta toisen vanhemman muuttaessa ei enää välimatkan vuoksi onnistu ja tähän sitten päädytään.

Lapsi 4v ja ollut siis tasaisesti molempien vanhempien hoidossa aina. Itse isänä tätä nyt kirjoitan ja tiiän että tuun ikävää potemaan todella paljon. Tyhmiä pelkoja myös tullut mieleen, esim että lapsi jotenkin "unohtaisi" minut ja rupeaisi vierastamaan tai vieraantuisi minusta. Oma ikäväni on harmi, mutta minä kyllä siitä pääsen yli ja selviän.

Mietin miten lapsi mahtaa asian kokea? Ikävä lapsella on aina toista vanhempaa kohti jonka luona ei ole. Onko joillain kokemuksia, miten lapset on pärjänny ja onko lapsella vanhempana sitten ollut millainen suhde ja välit isään/etävanhempaan.

Oon ns. aktiivinen etäisä, eli ei, en oo lasta hylkäämässä tai jättämättä tapaamisia välistä. Tapaisin enemmänkin jos se vain onnistuisi. Olisin myös halunnut lapsen jäävän luokseni ja ollut lähivanhempi, mutta äiti ei tähän suostu ja päädytään sitten tähän vaihtoehtoon.

T. pian etä-isä.