Tunnistatko ihmistyypin nimeltä uuvuttaja?

Sama kuin energiasyöppö, etsi sillä sanalla.

Tutulta kuulostaa, yritän pysyä kaukana.

Olen naimisissa uuvuttajan kanssa. Aina sanotaan, että ukot ovat mykkiä ja akat vain kälättävät omiaan, mutta meillä tuo mies on valitusmonologimestari.

Tunnistan kyllä. Samalla keskustelun ohessa kerjää kehuja ja huomiota lapselliseen tapaan (on tämmönen 'not-like-other-women'-tyyppi eli jankkaa jatkuvasti kuinka on erilainen kuin muut eikä ymmärrä mistään mitään), yrittää pistää kaikessa paremmaksi (jos kerron tyypille että 'haluaisin tuollaisen uuden kalliin puhelimen tmv. mutta ei ole rahaa' niin tämä on viikon päästä isän rahoilla kyseisen laitteen ostanut ja saapuu kehuskelemaan kuinka hyvä se on) ja kertoo keksimiään juttuja tosina ja muiden elämän kommelluksia ominaan... Lisäksi hakee huomiota myös esim. kaahaamalla autolla kuin hullu, koska kuvittelee tämän olevan jotenkin hienoa (kortti ollut 5 kuukautta muttei puhettakaan että suhteuttaisi ajamisensa siihen, kuinka hyvin osaa oikeasti ajaa...)

Rasittavaa, ei olla oltu pariin vuoteen kavereita tämän takia, mutta voimavarat on imetty kun sattuu kyseiseen ihmiseen törmäämään esim. kauppareissulla.

Näinpä, esim. puhelimen voisi laittaa hyvin pöydälle ja tehdä muuta tarpeellista tunnin verran, sitten sanoa vaikka oho ja taas jatkaa hommiaan.

Harvemmin nämä uuvuttajat edes kuulevat muiden sanomisia.

Juu tunnistan. Hän pitää itseään supersosiaalisena ja hyvänä ihmisenä. Feidasin elämästä kun kerran kuuntelin tuntikausia, ja tajusin, että mikään mitä sanoin ei oikeasti kiinnostanut, muuten kuin juurena hänen seuraavalle jutulleen.

Tosi väsyttävää, varsinkin kun asia oli paljolti valitusta.

Tunnen. Ei jaksa kovin paljon pitää yhteyttä häneen ikävä kyllä. Hänen omat vaikeudet ja sairaudet, oma väsymys, omat sukulaiset ja omat lemmikit.

Jos joskus on jaksanut kuunnella jonkun oman ongelmani, se on välittömästi kerrottu eteenpäin muille kuuntelijoille.

Kyllä. Työkaverina tommonen. Yritän rajata sitä töissä niin paljon kuin pystyn. Todella rasittava ihminen.

Anoppi, valitettavasti. Muuten on ihana ihminen, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on juurikki tuollainen uuvuttaja. Eikä tämä ole vain ilkeän miniän valitusta, vaan poikansa eli mieheni on myös huomannut saman. Pelottaa, että miehestä tulee samanlainen: En tiedä onko tapa tarttunut anopista, vai kulkeeko tuo suvussa ja tulee esiin keski-ikäistyessä. Tulen hulluksi, jos vanhuus pitää elää avioliitossa samanlaisen kanssa.

Olin itse ennen tuollainen uuvuttaja, mutta tajusin onneksi muuttaa tietoisesti tapojani, kun kaverit alkoivat kadota ympäriltä. Kerroin tyhmiä ja pitkäveteisiä juttuja, enkä koskaan kysynyt muiden kuulumisia tai kehunut vaikkapa kaverin uutta kivaa takkia.

Tunnen. Yleisempi nimitys uuvuttajalle on nainen.  

Vierailija kirjoitti:

Näinpä, esim. puhelimen voisi laittaa hyvin pöydälle ja tehdä muuta tarpeellista tunnin verran, sitten sanoa vaikka oho ja taas jatkaa hommiaan.

Harvemmin nämä uuvuttajat edes kuulevat muiden sanomisia.

Hah! Mulla oli tällainen vanhempieni ikäinen sukulainen, kun olin lapsi. Äidillä meni aina hirveän kauan puhelimessa. Yleensä vain kerroin puhelimeen vastatessa (ennen kännykkäaikaa), jos vanhemmat eivät olleet kotona. Kerran teininä iski uteliaisuus kuinka kauan täti puhuisi, jos en keskeyttäisi. En sanonut paljoa muuta kuin välillä aijaa, niinkö, Ihanko totta, mitä se sitten teki jne. Tunnin päästä en enää kestänyt vaan oli pakko lopettaa puhelu.

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa uuvuttajan kanssa. Aina sanotaan, että ukot ovat mykkiä ja akat vain kälättävät omiaan, mutta meillä tuo mies on valitusmonologimestari.

Kohtalontoveri! En olisi uskonut löytäväni toista tästä maapallolta.

Mies on todella hyvä puoliso ja rakastava, huomioiva. Mutta perkele noita valitusmonologeja! Täydellinen termi!

Isäukon naapurissa sellainen asuu. Kuljin kerran hänen tiluksiensa rajalla kulkevaa tietä purjeveneen masto olalla, ja kohtasin tämän kälättäjän. Juttua tuli 20 minuuttia, ennen kuin sain sanottua, että tämä masto vähän painaa, enkä viitsisi erinäisistä syistä laskea maahan. Onnistuin vielä tuntemaan huonoa omatuntoa, kun liukenin paikalta mastoni kanssa...

Olen itse tuollainen uuvuttaja. Nyt onneksi sen tiedostanut ja koittanut asialle tehdä jotain. Usein silti vieläkin käy niin, että "keskustelun" jälkeen huomaan taas höpöttäneeni lämpimikseni. Asiasta tulee morkkis ja itsesyytöksiä nykyisin. Harmittaa vietävästi kun ajoittain huomaa sortuneensa uuvuttamiseen. Muut uuvuttajat, mitä keinoja olette käyttäneet tavan pois kitkemiseksi?

Näitä kun lukee, tulee mieleen ihmiset jotka eivät itse puhu mitään. Sitten sen toisen on puhuttava ja keksittävä juttua, ettei esim. kyläily olisi vaivaannuttavaa hiljaa istumista. Se on todella raskasta myös.

8v. poikani, kiinnostunut pelipuhelimista, Minecraftista ja Cities Skylinesista. Näistä monotonista jorinaa puhevian kera, mikä tekee ymmärtämisestä lähes mahdotonta, herkeämätöntä huomiota kuulijalta kaivaten.

Tyyppi kertoo jostain ihan tavallisesta asiasta, sanotaan nyt vaikka lapsen hauskasta kommentista, siten että aloittaa suunnilleen siitä kun neanderthalilaiset kuoli sukupuuttoon. Että ei voi vain mainita, vaan kerrotaan asiasta ja tilanteesta ihan kaikki.. Sitten ihmetellään myöhemmin miten en muista jotain asiaa vaikka hän siitä kertoi. No tuota, kun suljin korvat siinä puolen tunnin kohdalla..

Tyypillistä tuppisuiden potaskaa. Älkää menkö ulkomaille, siellä sitä uuvuttamista vasta onkin. Onko tullut mieleen, että ehkä nuo "uuvuttajat" joutuvat pitämään itse keskustelua yllä, ettei touhu ole kuin Kaurismäen elokuvissa.

#vainsuomessa