Mitä ajattelet niistä ihmisistä jotka eivät kelpaa parisuhteeseen?
Kommentit (10)
Jotenkin säälittäviä jos se johtuu luonteesta. Jos muuten niin tunnen sympatiaa.
Ne on aivan ihania.
Vitun tyhmä kysymys.
En mitään erikoista, kun itsekin olen sellainen
En ajattele heistä mitään erikoista. Miksi ajattelisin? Veikkaan, että suunnilleen jokainen "kelpaa" jollekin. Jos ei ole löytänyt ketään, se on sitten toinen juttu.
Kysymys sisältää ajatuksen siitä että parisuhde olisi joku elämän tärkein päämäärä, johon kaikkien pitää pyrkiä. En ole samaa mieltä. Arvotan ihmisten kelpaavuuden muilla mittareilla kuin parisuhteella.
Mistä sen tietää, ettei kelpaa parisuhteeseen? Miten tila eroaa siitä, ettei löydä ketään sopivaa?
Mä en kelpaa parisuhteeseen yhden ulkonäkövirheen takia. Mulle ainakin naureskellaan jatkuvasti.
On olemassa luonteeltaan niin häiriintyneitä ihmisiä että he eivät oikeasti kelpaa parisuhteeseen. Narsisteja ja hyväksikäyttäjiä kohtaan en tunne myötätuntoa, vaikka jäisivätkin yksin.
Täälläkin on päivittäin miehiä jotka valittavat että on naisten syy kun heitä ei kelpuuteta parisuhteeseen ja suurinpiirtein seuraavassa kommentissa kaikki naiset leimataan huoriksi, lompakkoloisiksi ja vaikka miksi. Tällaiset miehet eivät aidosti kelpaa parisuhteeseen, koska he tarvitsevat naista vain päästäkseen hyötymään tästä, ei tasavertaiseksi kumppaniksi jota voi kunnioittaa ja rakastaa.
Niitä on kuule ollut aikanaan ihan kadehdittavan hyvännäköisiä ihmisiä ,jotka ovat kuolleet aikanaan lapsettomina ja eivät ole koskaan olleet missään parisuhteessakaan.
Jos ihminen elää yksin yhden hengen taloudessaan,niin eikö hän sitten saisi pitää sitä ideaalina tilanteena itselleen ja nauttia siitä ?
Pitäisikö hänen mielestäsi aamusta iltaan,päivästä toiseen jne vuodesta toiseen vain kadehtia teitä perheellisiä ?
Mitä hyötyä ja iloa siitä olisi kenellekään ?
Etkö ap. voisi hyväksyä sitä ajatusta,että mikä on hyvä sinulle,ei ehkä välttämättä olisi sitä jollekin toiselle.Joku toinen ei ehkä haluaisikaan itselleen elämää parisuhteessa,vaan on ihan tyytyväinen elämäänsä ilman sitäkin.
Ei hän silti muiden lapsia vihaa,vaan voi suhtautua heihin aivan neutraalisti. Periaatteella: lapset ovat lapsia ja lapsia maaimassa on.
(Muista että maailmassa on tällä hetkellä jo yli 7 miljardia ihmistä.)
En usko että sellaisia on kovin paljon. Ehkä jos on joku varsinkin ulkonäköä pilaava vamma niin voi olla hyvin vaikea löytää kumppania, tai jos on jollain tavalla estoinen ja patologisen ujo, mutta yleensä kyse on siitä että ei osu kohdalle sellaista jonka kanssa kohtaisi se että sekä toinen haluaa olla sun kanssa että sä haluat olla sen toisen kanssa.