Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä menneisyyden arvista eroon?
07.05.2016 |
Elämä ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. Tulin raskaaksi nuorena ja en ollut valmis ehkä vielä äidiksi 26v . Oli vanhat traumat käsittelemättä. Mm. Koulukiusaaminen ja häpeä. Niitä sitten putkahtelee välillä muistiin tapahtumia ym. En jaksa muistella enää niitä. Olen jo hyväksynyt että elämäni ei mennyt niin kuin piti.
Kommentit (7)
Suosittelen psykoterapiaa. Jos työ- tai opiskelukykysi on uhattuna, voit saada KELA:n tuen terapiaan. Voit käsitellä terapiassa menneet ja niihin liittyvät tunteet ja vapautua elämään tätä päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On uhattuna ja tuntuu että koko äitiys on kriisissä. Koen olevani huono äiti. Huono työntekijä jne... Nyt juuri ahdistaa ja itkettää ja harmittaa lasten puolesta.
Ap
Ei sitä tarvitse olla valmis ihminen kun saa lapsia. Yritä olla vyöryttämättä pahaa oloasi lapsiisi ja muista, että voit eheytyä ja kasvaa vanhempana samalla kuin lapsesi kasvavat.
Ei haittaa, vaikka olisit välillä väsynyt ja tuntisit huonommuuden tunteita, kunhan pidät lapsista huolen ja kohtelet heitä hyvin.
Neuvolastakin voi saada apua jos tuntuu, että vanhemmuus ei onnistu.
Oon täältä lukenut että pitäisi olla kurssi lasten hankkimiseen. Tai moni toivoo sellaista. Itse en olisi varmaan läpäissyt sitä aikoinaan. Olen itse samaa mieltä että pitäisi kyseinen kurssi olla. Toivon että omat lapseni hankkivat lapsia vanhempana. Toivon vaan etten ole traumoja heille aiheuttanut omilla traumoillani.
Ap
Lapseen tuskin monikaan vanhempi koskaan on valmis. Olin 26 kun lapseni syntyi. Olen siis isä. Oma isäni oli alkoholisti ja isäpuoleni oli väkivaltainen ja todella ankara. Myös nimitteli meitä lapsia ja olen myös koulukiusattu. Neljän vuoden aikana olen oppinut että olen hyvä isä ja alan tuntea sen, koska olen oikeasti hyvä isä. Olen kääntänyt heikkouteni vahvuuksiksi. Mietin asian niin, että vaikka en ole kokenut täysin millainen isähahmon kuuluu olla, tiedän ainakin millainen sen ei kuulu olla, tahdon antaa lapselleni sen mitä itse en saanut, se antaa voimaa jaksaa.
Tahdon myös opettaa lapselleni miten ihmisiä tulee kohdella koska tiedän miltä tuntuu kun ihmisiä kohdellaan väärin.
Olen myös lähtenyt pienin askelin liikkeelle, kaikki pienetkin onnistumiset vanhempana noteraan ja näin kasvatan omaa itsetuntoa vanhempana. Ihan vaan vaikka onnistunut kylpyhetki, lapsi on saatu pestyä ja hän on nauranut kylpiessä, niin mietin että tämä meni hyvin ja otan siitä ylpeyttä. Sama pätee töissä, aina kun onnistun töissä niin kehun itseäni. Tämä meni hyvin, olen hyvä työntekijä, samalla koitan miettiä onko jotain missä voin parantaa. Tosin työelämässä olen aina pärjännyt huonosta koulumenestyksestä kiusauksen takia huolimatta.
Olen myös käynyt työterveyshuollossa puhumassa terapeutille ja minun pitäisi aloittaa psykoterapia. Olin kolmekymppinen kun psykologi katsoi minua silmiin ja sanoi että sinua ei saa lyödä, minä itkin silloin, se tuntui omituiselta koska tälläiset asiat pitäisi oppia jo lapsena. No kaikki ei opi kun ei opeteta, ne täytyy opetella nyt.
Olet varmasti hyvä äiti, jo tämä keskustelun avaus kertoo siitä, koska haet apua ongelmiisi, vaikka nyt aluksi täältä, juuri noin toimii vastuullinen aikuinen ja vanhempi.
Puhu vaikka siellä neuvolassa, he ovat siellä sinua auttaakseen, älä pelkää tai häpeile, olet syytön tunteisiisi, he opastavat sinua eteenpäin. Byrokratia näissä asioissa voi joskus olla uuvuttavaa, mutta älä lannistu, otat ensimmäiset askeleet niin edessä on hyviä juttuja vain.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26v. ei ole erityisen nuori äiti... kyllä jostain muusta johtuu huonon äitiyden tuntemukset kuin iästä.
Up