Olen 35-vuotias ja tajusin juuri, että jään yksin tässä elämässä

Tee lapsia yksinäsi? Naisille se on mahdollista.

No, seuraavassa elämässä sitten.

Nyt varmasti tuntuu että jäät yksin, mutta 35 on vielä suht nuori. Lapsiakin voit saada niin kauan kun munasarjoissa henki pihisee (yksin, kumppanin kanssa tai esim. jonkun homoparin kanssa). Joten häntä pystyyn vaan! Nyt on ihana kesäinen sää, lähde ulos, terassille parille siiderille ja juttelemaan ihmisille! Tee jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ylitä itsesi, heitä raja-aidat menemään ja lähesty asioita ennakkoluulottomasti. kannattaa aina yrittää ottaa kaikki irti vallitsevista olosuhteista! Älä manaa itsellesi synkkää tulevaisuutta <3

Tapasin lähes 34-vuotiaana elämäni miehen. Olemme onnellisia ja kohtelemme toisiamme hyvin. Aiemmin olin yksin, ja silti onnellinen.

Ja olen ylipainoinen, keskituloinen pätkätyötekijä, jolla on pari ei kovin eroottista diagnoosia. Yritämme lasta.

Tapasin mieheni muuten netissä.

Et välttämättä. Tuttava oli elänyt koko elämänsä yksin kunnes 37-vuotiaana kohtasi rakkautensa. Eli ei häntäkään helpolla päästetty. Nyt ovat olleet yhdessä tasan 10-vuotta :)

Jos olisit mies, niin sitten ehkä. Nyt on kyse vain päänsisäisestä ongelmasta.

Itse olen 36. Vuosi sitten mulla oli ihan samat fiilikset kuin sulla. Sitten yksi kaunis ilta olin raivaamassa jotain tavaroita pois yhdeltä pellolta, kun siihen ilmestyi mies auttamaan. Ei kulunut monta viikkoa, kun oltiin jo pari :-) Ja hyvin menee edelleen :-)

Eli elä vaan omaa elämääsi ja tee asioita, mistä pidät, ei koskaan tiedä, kuka tulee vastaan. Vaikka keskellä-ei-mitään, niin kuin minun tapauksessani.

Mitä hyötyä siitä parisuhteesta on? Rajoittaa vaan elämää ja koko ajan pitää olla huomioimassa se toinen.

Sen sinällään ymmärrän, että tarvitaan toinen ihminen jotta voi saada lapsia (vaikka naisten kohdalla sekään ei tosiaan aivan täysin pidä paikkaansa).

Voihan siinä niin käydäkin. Minut jätettiin kun olin 32. Jokusen vuoden etsin kovasti seuraa, halusin miehen ja lapsia. Ei löytynyt miestä, enkä halunnut ryhtyä tieten tahtoen yksinhuoltajaksikaan. Sitten vaan surin sen surun että yksin jäin, mutta nyt olen jo tosi onnellinen yksin. Olen elämälle kiitollinen, ettei miestä löytynyt enkä sitonut itseäni mihinkään lapsiperhekuvioon, sillä olen huomannut että olen tosi erakko luonne pohjimmiltani. Viihdyn nyt yksin paremmin kkuin avioliitossa koskaan edes hyvinä aikoina.

Älä ajattele liian romanttisesti. Kunnollisia miehiä löytyy kyllä, mutta moni ei osaa vain tarttua tarjoutuneisiin mahdollisuuksiinsa. Toisen kanssa kun joutuu aina tekemään kompromisseja. Lapsia kun tahtoo, niin kannattaa vain mennä yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä siitä parisuhteesta on? Rajoittaa vaan elämää ja koko ajan pitää olla huomioimassa se toinen.

Sen sinällään ymmärrän, että tarvitaan toinen ihminen jotta voi saada lapsia (vaikka naisten kohdalla sekään ei tosiaan aivan täysin pidä paikkaansa).

Olet ollut ilmeisesti vain huonoissa parisuhteissa? Hyvässä parisuhteessahan tuetaan toinen toisen hyviä puolia, itsekin olen huomannut että hyvät puoleni korostuvat puolisoni seurassa, ja samaa teen hänelle. Sparraan häntä kaikilla elämän osa-alueilla. Arvot ja elämän tyyli muutenkin niin samanlaisia ettei siinä mitään rajoittavaa ole. Olisi jos eläisi kumppanin kanssa joka on täysin erilainen. Plus muutenkin ihana herätä aamulla kun tuodaan aamukahvi vuoteen viereen ja alkaa satelemaan suukkoja kasvoille.

Älä ap murehdi, olet vielä nuori ja mitä tahansa saattaa eteesi tulla :)

Ihana olla yksin. Ei tarvi selitellä mitään menoja ja jäädä sitten kotiin, kun äijä ei usko mitään.. Voi ostaa kemikaalikaupat tyhjäksi ja kukaan ei nalkuta. Voi mennä salille vaikka keskellä yötä.Voi tilata vapaasti postipkaetteja ja ei ole niitä m...kkuja puolison vanhempia jne.jne. Hyviä puolia on niin paljon että en ikinä vihtaisi tilaani enään muuhun. Olen 44v ja ollut yksin 31v asti.

Vierailija kirjoitti:

No, seuraavassa elämässä sitten.

Alapeukuista päätellen sarkasmi on vaikea laji.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 36. Vuosi sitten mulla oli ihan samat fiilikset kuin sulla. Sitten yksi kaunis ilta olin raivaamassa jotain tavaroita pois yhdeltä pellolta, kun siihen ilmestyi mies auttamaan. Ei kulunut monta viikkoa, kun oltiin jo pari :-) Ja hyvin menee edelleen :-).

Hitto, täähän on suoraan kuin jostain harlekiini-kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni viisi vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta ne eivät johtaneet mihinkään vakavampaan. Viimeisen kahden vuoden aikana en ole päässyt edes treffeille.

Mä haluaisin ihmisen, jonka kanssa jakaa elämäni, mutta se on näköjään liikaa toivottua. Enkä mä saa perhettä, vaikka olen aina halunnut lapsia

Miksi sitten erosit miehestäsi, jos ei ole hyvä yksin?

Vierailija kirjoitti:

Olen 35-vuotias ja tajusin juuri, että jään yksin tässä elämässä

No, seuraavassa elämässä sitten. Better luck next time.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, seuraavassa elämässä sitten.

Alapeukuista päätellen sarkasmi on vaikea laji.

Sarkasmia ei ymmärretä netissä eikä juuri muuallakaan

http://nyt.fi/a1457321003308

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni viisi vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta ne eivät johtaneet mihinkään vakavampaan. Viimeisen kahden vuoden aikana en ole päässyt edes treffeille.

Mä haluaisin ihmisen, jonka kanssa jakaa elämäni, mutta se on näköjään liikaa toivottua. Enkä mä saa perhettä, vaikka olen aina halunnut lapsia

Miksi sitten erosit miehestäsi, jos ei ole hyvä yksin?

Ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Jos ap.n exä oli vaikka joku kilipää.

"Rönkkösen mielestä sinkku voi olla tyytyväinen elämäänsä – mutta silti

samaan aikaan toivoa löytävänsä kumppanin. Ne eivät sulje toisiaan

pois." http://www.hs.fi/elama/a1427856169545?ref=hs-art-luetuimmat-#2

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni viisi vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta ne eivät johtaneet mihinkään vakavampaan. Viimeisen kahden vuoden aikana en ole päässyt edes treffeille.

Mä haluaisin ihmisen, jonka kanssa jakaa elämäni, mutta se on näköjään liikaa toivottua. Enkä mä saa perhettä, vaikka olen aina halunnut lapsia

Mielestäni toiveesi ja odotuksesi ovat erittäin kohtuullisia ja varmasti jonain päivänä löydät juuri sen sinulle sopivan kumppanin jonka kanssa perustat perheen ja elätte onnellisina elämänne loppuun asti.

Älä menetä toivoa vaikka esteitä on matkan varrella ennenkuin tapaat sen oikean.

Onnea sen rakkaan etsintään , olisi myös itsellenikin käyttöä sille onnelle sen oikean naisen löytämiseksi.

👍