Lue keskustelun säännöt.
Ovatko nykyajan naiset laiskoja?
05.05.2016 |
Kaverilla on nuori perhe, jossa kaksi lasta.
Nainen on kotona ja mies käy töissä. Heillä on uusi omakotitalo, jossa ovat nyt asuneet puolisen vuotta.
Vähän vajaa 30 molemmat. Ihan kouluttautuneita ihmisiä.
Aivan järkyttävässä kunnossa se kämppä!
Keittiön tasot täynnä mähmäisiä jälkiä, vaatteita hujan hajan ympäri kämppää, liekö lattioita pesty kunnolla vielä kertaakaan jne.
Lapsuudenkodissani oli sama asetelma: äiti oli kotona ja isä töissä ja uusi omakotitalo. Ei meillä ikinä näyttänyt tuolta. Äiti siivosi säännöllisesti ja isommat lapsetkin joutuivat tekemään osansa. Eikä isäkään olisi tuollaisessa sekasotkussa asunut: aina sekin paskat seinistä pyyhki, joskin toki pitäen kovaa märinää :D
Ovatko naiset - ja miksei miehetkin - laiskoja nykyään?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on moneen junaan, jotkut elävät sotkun keskellä ja jotkut pitävät kotinsa siistinä. En mä tiedä onko siinä aina kyse laiskuudesta vaan enemmänkin sitten kiinnostuksesta tai siisteyden arvostuksesta. Esim. eräs tuttavaperheeni pitää pihansa aina tiptop kunnossa ja ovat aina innoissaan kukkia istuttamassa ja hoitamassa, mutta kämppänsä sisällä on tavarat hujan hajan. Ovat myös muutenkin todella aktiivisia ihmisiä eli eivät vaan sohvalla makaa ja katso niiden roskakasojen kasvua.
Nykyään (onneksi) monelle siivoamisen tason notkahtelu ei ole kuolemanvakavaa. Jos välillä on kiire, väsyttää tai ei vain huvita, niin se siivoaminen kyllä joustaa.
Itse koen, että vaikka meillä oli varmaan ulospäin kauhean ihanan oloinen perhe, niin vanhempien ja varsinkin äidin siivousneuroosi teki kodista ahdistavan paikan. Sohvalla ei saanut käytännössä istua ja mihinkään koskea ja kaikkea puunattiin koko ajan. Mun mielestä samalla tavalla kuin sotkuinen koti voi kertoa elämänhallinnan puutteesta, niin myös ylisiisti koti.
Olisi ollut kivempi lapsuus jos olisi välillä ollut vähän mähmää pöydillä :/
Naista ei varmaan vain kiinnosta siivoaminen. Kyllä meillä molemmat tekevät kotitöitä, vaikka vain toinen olisi ajoittain töissä.
Minä en varmaan ole nykynainen kun omat lapset on jo aikuisia, mutta en koskaan ole voinut sietää siivoamista. Se on työtä joka ei koskaan valmistu, koko ajan saisi olla luuttu ja rätti kädessä, että ei olisi tahraa ja mähtärää, pölyä ja eläimen karvoja, hiekoitusepeliä ja ties mitä ympäri kämppää, olen luovuttanut ja katselen kattoon, sieltä roikkuvat pölyriipukset niin harvoin että ne jaksan riipiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on yleistä "löystymistä". Ennen on tehty vähän hampaatkin irvessä, vaikkei aina olisi huvittanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään (onneksi) monelle siivoamisen tason notkahtelu ei ole kuolemanvakavaa. Jos välillä on kiire, väsyttää tai ei vain huvita, niin se siivoaminen kyllä joustaa.
Itse koen, että vaikka meillä oli varmaan ulospäin kauhean ihanan oloinen perhe, niin vanhempien ja varsinkin äidin siivousneuroosi teki kodista ahdistavan paikan. Sohvalla ei saanut käytännössä istua ja mihinkään koskea ja kaikkea puunattiin koko ajan. Mun mielestä samalla tavalla kuin sotkuinen koti voi kertoa elämänhallinnan puutteesta, niin myös ylisiisti koti.
Olisi ollut kivempi lapsuus jos olisi välillä ollut vähän mähmää pöydillä :/
Uskallan väittää, että satunnainen siivoamisen tason notkahtelu erottuu siitä, ettei siivota "koskaan".
Miehelle rätti kans käteen. Se on niin yksinkertaista. Varsinkin jos kummatkin työssä. Toinen jos kotona niin ehtii pyyhkii pölyt päivällä ja imuroida kerran viikossa ja mies imuroi sitten viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään (onneksi) monelle siivoamisen tason notkahtelu ei ole kuolemanvakavaa. Jos välillä on kiire, väsyttää tai ei vain huvita, niin se siivoaminen kyllä joustaa.
Itse koen, että vaikka meillä oli varmaan ulospäin kauhean ihanan oloinen perhe, niin vanhempien ja varsinkin äidin siivousneuroosi teki kodista ahdistavan paikan. Sohvalla ei saanut käytännössä istua ja mihinkään koskea ja kaikkea puunattiin koko ajan. Mun mielestä samalla tavalla kuin sotkuinen koti voi kertoa elämänhallinnan puutteesta, niin myös ylisiisti koti.
Olisi ollut kivempi lapsuus jos olisi välillä ollut vähän mähmää pöydillä :/
Uskallan väittää, että satunnainen siivoamisen tason notkahtelu erottuu siitä, ettei siivota "koskaan".
Väittikö joku ettei ole siivottu koskaan? Ap:n kuvaama tilanne on päällä omassa kodissa just nyt; likaiset keittiötasot, klähmänen hella, tavaraa hujan hajan ja vaatepinoja. Siivosin kaksi viikkoa sitten. Tänä viikonloppuna ajattelin taas. Joten pointtisi oli mikä? Et varmasti ole koskaan käynyt kodissa, jossa ei siivottaisi koskaan.
Ovat. Ja niin ovat miehetkin. Ei mitään uutta auringon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko naiset laiskoja -kysymys ja esimerkkinä on yksi nainen.
Oma kysymykseni: onko tekstin kirjoittanut henkilö yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Miehelle rätti kans käteen. Se on niin yksinkertaista. Varsinkin jos kummatkin työssä. Toinen jos kotona niin ehtii pyyhkii pölyt päivällä ja imuroida kerran viikossa ja mies imuroi sitten viikonloppuna.
No voi kiasus, ei tässä pitänyt olla kyse mistään sukupuolien sodasta taas.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Clean house is a sign of a wasted life
Kyllä naisten kanssa saa olla ihan yhtä tarkkana ns. valintavaiheessa kuin miestenkin kanssa. Jostain syystä vaan elää sellainen myytti, että kaikki naiset on suht ok ja sama se kenet ottaa. Ei ole. Isoja eroja.
Ihmisillä on ihan liikaa vapaa-aikaa nykyään.
Joutenolo laiskistaa. Ennen painettiin töitä 6 pv viikossa, eikä tämä tynkämittainen työpäivä (7,5-8 h) kovin vanha keksintö ole sekään. Lisäksi oli kodin työt. Oltiin liikkeessä käytännössä koko ajan - kuten ihmisen on tarkoituskin olla. Ihminen ei väsy jos se tekee jatkuvasti. Väsyminen ja laiskistuminen alkaa kun on aikaa miettiä sitä väsymystä ja laiskuutta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään (onneksi) monelle siivoamisen tason notkahtelu ei ole kuolemanvakavaa. Jos välillä on kiire, väsyttää tai ei vain huvita, niin se siivoaminen kyllä joustaa.
Itse koen, että vaikka meillä oli varmaan ulospäin kauhean ihanan oloinen perhe, niin vanhempien ja varsinkin äidin siivousneuroosi teki kodista ahdistavan paikan. Sohvalla ei saanut käytännössä istua ja mihinkään koskea ja kaikkea puunattiin koko ajan. Mun mielestä samalla tavalla kuin sotkuinen koti voi kertoa elämänhallinnan puutteesta, niin myös ylisiisti koti.
Olisi ollut kivempi lapsuus jos olisi välillä ollut vähän mähmää pöydillä :/
Ja tässä välissähän ei siis ole mitään :) Meillä ei ole mähmää missään koska inhoan mähmää mutta sohvilla saa hyppiä ja kaikkea muutakin tehdä. Salaisuuteni on laiskuus, teen heti sellaiset asiat jotka kasaantuessaan veisivät yli 10 minuuttia tulevaisuudessa.
Lisäksi lasten pitäisi viihtyä koko ajan eikä heitä saisi työllä rasittaa.
En ole huutamassa lapsityövoimaa takaisin, mutta heillä on paljon energiaa käytettävissään, samalla kun pitäisi oppia huolehtimaan tavaroistaan ja ympäristöstään.
Lapsille enemmän vastuuta: siivouksesta, ruuasta, tiskeistä jne. Ennen kuitenkin jaksoivat pellolla heiniä kerätä, hoitaa eläimiä, kerätä kiviä pellolta, olla mukana kulottamassa, kalassa, ja vielä koulunkin lisäksi.
Plus vielä se, että ihmisillä on nykyään ihan liikaa tavaraa, vaatteita jne. niin tottakai sitä on nurkat täynnä, kaapit täynnä ja varastot täynnä. Siksi on perustettu yrityksiä, jotka kauppaavat varastotilaa, kun ihmiset hamstraavat. Samalla täytyy pitää pyykinpesukonetta ja tiskikonetta koko ajan pyörimässä, kun on niin paljon pestävää. Verrataan vaikka siihen, että sata vuotta sitten jokaisella perheenjäsenellä oli oma lusikka ja kulho, niin aika vähän tiskiä niistä tuli, kun jokainen pesi omansa aterian jälkeen. Ei ollut kahtakymmentä lusikkaa, lautasta, mukia, veistä, haarukkaa...odottelemassa pesua.
Kaveri vielä kertoi, että nainen olisi halunnut uuteen kotiin jonkun 5k sohvan.
Teki mieli kehottaa sanomaan, että opettelee ensin pitämään tuon ikea-version puhtaana niin kattelette sitten sitä uutta :D
AP
Joo ollaan. Kyllä mieskin osaa siivota