Lue keskustelun säännöt.
Kun ei kelpaa omille vanhemmille
04.05.2016 |
Olisiko kohtalotovereita? Minulla on ollut varsin raskas elämä paljon vaadittuna esikoisena ja sen jälkeen narsistisen aviomiehen vaimona. Erosin miehestäni neljä vuotta sitten ja olen siitä lähtien ollut kolmen lapsen vaativissa asiantuntijatehtävissä töissä käyvä yksinhuoltajaäiti. Kahdella lapsista on vakava sairaus eli ovat erityislapsia ja elämä heidän kanssaan on hyvin raskasta. Työpäivien ohella siis hoidan kaupassakäynnit, siivoamiset, pyykit, lasten päiväkotiviennit ja -haut, koulujutut, lasten harrastusviennit ja -haut ja sairaiden lasten lääkärit ja terapiat. En ehdi juuri koskaan nukkumaan (saati sitten rentoutumaan) riittävästi vaan päivät ovat yhtä juoksua aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tarvitsisin todella joskus unta tai lepoa ja omaa aikaa. Vanhempani eivät kuitenkaan halua hoitaa lapsiani, kun ovat niin vaikeita. Sen sijaan siskoni ja miehensä helppoa lasta hoitavat alituiseen, jotta sisko ja miehensä pääsevät syömään yms. Tuntuu niin pahalle ja äitini kommentti asiaan on vain, että älä viitsi aina valittaa, ajattele iloisemmin. Helppoa tietysti, kun on niin väsynyt, että hyvä, että pysyy enää jaloillaan.... Siskoani ja miestäni myös pyydetään heille käymään, meitä ei koskaan. Olen käynyt jouluna ja äitien- ja isänpäivänä. Nyt ajattelin, että jätän kyllä menemättä sunnuntaina (äitienpäivänäkin). Olen vain niin surullinen, kun tuntuu, että minulla ei ole ketään aikuista tukena tässä maailmassa. Muutama hyvä kaveri on, mutta hekin ovat todella läheisissä väleissä vanhempiensa kanssa, niin en kehtaa kertoa kuinka minä olen käytännössä täysin yksin. Onko ketään muuta? Tuntuu välillä, että miksi ihmeessä minun elämäni pitää olla näin raskasta ja yksinäistä.
Kommentit (27)
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjalta kuulostaa mutta älä lisää taakkaasi murehtimalla siitä mitä sinulla ei ole vaan ota tilanne haltuusi ja palkkaa luotettava lastenvahti jotta saat hetken hengähtää. Voit yrittää hankkia lapsillesi tukiperheen jotta saisit pitempiä hengähdystaukoja. Jätä yhteydenpito vanhempiisi minimiin jos tuottavat vain mielipahaa.
Kurjalta tuntuu tuo, ja tutulta. Itselläni on autistinen lapsi, eikä suvulta ole kyllä saanut koskaan mitään lastenhoitoapua, vaikka lapsi on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä unelmoija, itse asiassa hyvinkin helppo vahdittava kotioloissa. Muutenkaan vanhemmistani ei ole koskaan ollut apua, he ovat jo 82- ja 89-vuotiaat ja asuvat kaukana. Todellakaan kaikilla EI ole isovanhemmista tukea, vaikka sinun kavereillasi sattuukin hyvä mäihä olemaan.
Mutta komppaan ykköstä, älä odota vanhemmilta mitään, äläkä rasita itseäsi yhteydenpidolla. Jos heitä ei nappaa, ja asenne on tuo, että "älä ruikuta", niin etsi parempaa seuraa. Sure sen suhteen etääntyminen nyt alta pois, ja kohdista energiasi johonkin muuhun.
Lapsillesi sinun kannattaisi nyt heti hakea tukiperhettä, jos sellaista heillä ei vielä ole. Varsinkin erityislapsillesi.
https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme-kotimaassa/tukiperheet/
Onko isä mukana pelissä millään tavalla? Miksi kutsut häntä narsistiksi, onko se oikea diagnoosi vai katkeran eksvaimon mutua?
Sinänsä ymmärrän erinomaisesti uupumuksesi. Varsinkin, jos lapset ovat syvästi erityisiä, näköala on masentava. He eivät koskaan ehkä kasva itsenäisiksi lapsiksi, eli tilanne ei kunnolla helpota ikinä.
Mutta silti koeta reivata näköalaasi. Siitä, että syytät pahasta olosta muita, ei ole kauheasti oikeaa apua elämäsi kannalta. Kyllä, vanhempasi eivät ole tasapuolisia, kuten pitäisi. Ehkä miehesikin on oikeasti narsisti ja paska. Mutta mitä SINÄ voisit tehdä elämäsi helpottamiseksi?
Lasten erityisyyden tiimoilta on ehkä myös olemassa vertaistukiryhmiä, joiden kautta voisit hakea kohtalontovereita ja henkistä tukea. Et nyt kerro, mistä erityisyyksistä on kyse, mutta esim. autismilasten vanhemmille on kokoontumisia ja lapsille harrastusryhmiä, joista on iloa, koska heille noin muuten on aika vähän harrastuksia tarjolla.
Missä se lasten isä on?
Eikö tapaa ollenkaan lapsia? Entä elatusmaksut?129
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä perusmarinaa ihmiseltä, joka ei näe itsessään mitään vikaa
-aviomies on totta kai narsisti (voisitte muuten alkaa kehittää jo jonkin muun diagnoosin tämä tilalle, on nimittäin vähän kulunut)
-itse olen "vaativassa" työssä oleva uhri. (en tietänkään huomannut mitään narsisimin oireita ennen kuin lapset olivat pukattuna maailmaan)
-en saa nukuttua enkä levättyä (koska olen niin saamaton ja saita, etten palkkaa kotiapua)
-äiti on kamala ja suosii siskoa ja hänen lastaan
-yhtään en ole valittaja, äiti vain luulee niin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mikä nyt on "vaativa" sitten?
Mutta sinusta tuosta palkasta ei voi joskus irrottaa muutaman tunnin palkkaa hoitajalle? Jos ei, niin se on valintakysymys.
Tuleehan tuohon lapsilisät, elatusmaksut jne. Että viisikymmpiä on liikaa, että joskus saisi rentoutua? Ok, jos on, niin sitten ei rentoudu... sitten jatkaa tuota rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mistä tahansa asiantuntijatehtävästä saa tuon neljä tonnia. Jos ihminen sanoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä, on se toki paljon enemmän.
Kysynnän ja tarjonnan lakihan työmarkkinoilla jyrää. Vaativuus tarkoittaa sitä, että vain harvalla on resursseja suoriutua työstä. Tällöin se nostaa palkkaa myös julkisella sektorilla, saati yksityisellä.
Tätä ei varmaan tämän enempää tarvitse sinulle selittää. Toki jokainen mielellään puhuu työstää vaativana. Nostaahan se statusta. Lähihoitajatkin tekevät mielestään vaativaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mikä nyt on "vaativa" sitten?
Mutta sinusta tuosta palkasta ei voi joskus irrottaa muutaman tunnin palkkaa hoitajalle? Jos ei, niin se on valintakysymys.
Tuleehan tuohon lapsilisät, elatusmaksut jne. Että viisikymmpiä on liikaa, että joskus saisi rentoutua? Ok, jos on, niin sitten ei rentoudu... sitten jatkaa tuota rataa.
Joo, mikä lienee vaativaa. Itselläni on luova ja analyysikykyä vaativa, tarkkoihin aikatauluihin sidottu työ, joka on vuorotyötä 20 h -haitarilla/vrk, vuoden ympäri. Ap:n työstä en tiedä, mutta uskomme nyt, että se on vaativaa asiantuntijatyötä, eli tuottaa stressiä ja tulee herkästi "kotiin mukaan" työpäivän päätteeksi.
Ei välttämättä voi investoida edes viittä kymppiä kuussa! Elinkustannukset vaihtelevat kovasti, ja täällä pk-seudulla asuminen voi viedä tuostakin nettopalkasta helposti melkein puolet. Päivähoitomaksut ovat bruttopalkan suuruuden takia tapissaan ja niihin menee - jos on pari lasta pk:ssa - helposti elarit. Päälle nelihenkisen perheen ruuat, kolmen kasvavan lapsen vaatekulut, kulkemisen kulut, mahdolliset lainanhoidot jne.
Jollain viidelläkympillä saa kuussa neljäksi tunniksi hoitajan. Miten paljon ajattelit, että siinä puretaan univelkaa, jos pitää laittautua kotoa pois, ettei ole lastenhoitajan ja lapsien tiellä?
Ei siinä mitään, toki voi tuota harkita, jos sattuu olemaan kova palkka. Mutta ei tuo nyt mikään automaattinen ratkaisu ole.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mistä tahansa asiantuntijatehtävästä saa tuon neljä tonnia. Jos ihminen sanoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä, on se toki paljon enemmän.
Kysynnän ja tarjonnan lakihan työmarkkinoilla jyrää. Vaativuus tarkoittaa sitä, että vain harvalla on resursseja suoriutua työstä. Tällöin se nostaa palkkaa myös julkisella sektorilla, saati yksityisellä.
Tätä ei varmaan tämän enempää tarvitse sinulle selittää. Toki jokainen mielellään puhuu työstää vaativana. Nostaahan se statusta. Lähihoitajatkin tekevät mielestään vaativaa työtä.
No eikä ole. Esimerkiksi yliopistot ovat täynnä tutkijoita, joiden palkka on paljon alle neljä tonnia. Väitätkö, että he tekevät ei-vaativaa asiantuntijatyötä?
Itse olen erikoistoimittaja, teen vuorotyötä kolmelle välineelle, kovassa kiireessä ja virheitä ei saisi olla lainkaan. Palkka vähän päälle neljä tonnia. Väitän kyllä, että on vaativaa asiantuntijatyötä.
Statuksesta tässä nyt ei ollut kyse, vaan jaksamisesta, johon liittyen ap halusi ilmaista, että työ verottaa omalta osaltaan jaksamista.
4
Voisit kysyä neuvolasta perhetyötä. Minulla saman tapainen tilanne ja olen ronskisti jättänyt lasten harrastukset pois. Meillä molemmilla lapsilla "vain" vaativa erityisruokavalio mutta olen ihan tarpeeksi väsynyt, jos jaksan illalla niin ulkoilemme tai sit vaan pelailemme ja puuhailemme kotosalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mistä tahansa asiantuntijatehtävästä saa tuon neljä tonnia. Jos ihminen sanoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä, on se toki paljon enemmän.
Kysynnän ja tarjonnan lakihan työmarkkinoilla jyrää. Vaativuus tarkoittaa sitä, että vain harvalla on resursseja suoriutua työstä. Tällöin se nostaa palkkaa myös julkisella sektorilla, saati yksityisellä.
Tätä ei varmaan tämän enempää tarvitse sinulle selittää. Toki jokainen mielellään puhuu työstää vaativana. Nostaahan se statusta. Lähihoitajatkin tekevät mielestään vaativaa työtä.
No eikä ole. Esimerkiksi yliopistot ovat täynnä tutkijoita, joiden palkka on paljon alle neljä tonnia. Väitätkö, että he tekevät ei-vaativaa asiantuntijatyötä?
Itse olen erikoistoimittaja, teen vuorotyötä kolmelle välineelle, kovassa kiireessä ja virheitä ei saisi olla lainkaan. Palkka vähän päälle neljä tonnia. Väitän kyllä, että on vaativaa asiantuntijatyötä.
Statuksesta tässä nyt ei ollut kyse, vaan jaksamisesta, johon liittyen ap halusi ilmaista, että työ verottaa omalta osaltaan jaksamista.
4
Tästä on nyt turha väitellä, koska meillä ei ole mitään mittaria vaativuudelle. Et kai kuitenkaan kiistä mekanismia, että mitä vaativampi työ, sen suurempi palkka. Vaativuudessa on tietysti monia eri dimensoita.
Mutta tuskin olet sitä mieltä, ettei mitään korrelaatiota löydy palkan ja työn vaativuuden välillä?
Hesarissa kyllä parhaat toimittajat saavat lähes kymppitonnin palkkaa. Ehkä työsi tuntuu vaativalta, koska se on sinulle vaikeata?
Olen pahoillani puolestasi. Oma äitini oli samanlainen, me lapset olimme eri arvoisia. Kyllähän se rassaa ja kuuluu asiaan. Sanoisin, että anne murheen ja kiukun asian suhteen tulla. Vanhemmiltasi et voi mitään kuitenkaan odottaa (ihan kyllä hullua!), joten löydä muita keinoja.
Juuri tämän eriarvoisen kohtelun vuoksi välit äitiin menivät. En tehnyt mitään väärää tai ollut hankala lapsi. Itse asiassa päinvastoin. Oli vain helpompi olla, kun ei tarvinnut nähdä läheltä miten muille annetaan kaikki valmiina ja itse jouduin luottamaan vain omaan apuuni.
Oma mieheni on myös aika vaativa... Eivät sitä vieraat usko, kun on niin mukava seuramies ja hauska veitikka. Kotona perheen kesken on hauskuus kaukana ja saan varoa jokaista sanaani, että en vain loukkaa tätä joviaalia maailman kansalaista. Väärä äänenpainokin riittää.
Toivon, että saat apua. Teet tärkeää työtä lastesi parhaaksi. Jonain päivänä elämä hymyilee, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mistä tahansa asiantuntijatehtävästä saa tuon neljä tonnia. Jos ihminen sanoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä, on se toki paljon enemmän.
Kysynnän ja tarjonnan lakihan työmarkkinoilla jyrää. Vaativuus tarkoittaa sitä, että vain harvalla on resursseja suoriutua työstä. Tällöin se nostaa palkkaa myös julkisella sektorilla, saati yksityisellä.
Tätä ei varmaan tämän enempää tarvitse sinulle selittää. Toki jokainen mielellään puhuu työstää vaativana. Nostaahan se statusta. Lähihoitajatkin tekevät mielestään vaativaa työtä.
No eikä ole. Esimerkiksi yliopistot ovat täynnä tutkijoita, joiden palkka on paljon alle neljä tonnia. Väitätkö, että he tekevät ei-vaativaa asiantuntijatyötä?
Itse olen erikoistoimittaja, teen vuorotyötä kolmelle välineelle, kovassa kiireessä ja virheitä ei saisi olla lainkaan. Palkka vähän päälle neljä tonnia. Väitän kyllä, että on vaativaa asiantuntijatyötä.
Statuksesta tässä nyt ei ollut kyse, vaan jaksamisesta, johon liittyen ap halusi ilmaista, että työ verottaa omalta osaltaan jaksamista.
4
Vielä tähän.
En pidä välttämättä yliopiston tutkijan työtä vaativana. Niin paljon olen nähnyt luokattomia väikkäreitä ja artikkeleita. Normaaliälyinen pystyy tutkimaan siinä missä siellä useimmat tutkivat. Kyse on intresseistä ja suuntautumisesta. Sopii usein aika epäsosiaaliselle tyypille, toisin kuin vaikka yrityselämä.
Usein jopa jonkinlainen suojatyöpaikka, kun on jalan oven väliin saanut. Onpa sinulla ideaalinen käsitys yliopiston tutkimuksesta?
Ilman muuta on myös huippututkimusta, mutta kyllä se 90-prosenttisesti on näpertelyä yhdentekevien asioiden parissa. Nytkin tutkitaan opettajan raskauden vaikutuksia luokassa, olisiko sosiologiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mistä tahansa asiantuntijatehtävästä saa tuon neljä tonnia. Jos ihminen sanoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä, on se toki paljon enemmän.
Kysynnän ja tarjonnan lakihan työmarkkinoilla jyrää. Vaativuus tarkoittaa sitä, että vain harvalla on resursseja suoriutua työstä. Tällöin se nostaa palkkaa myös julkisella sektorilla, saati yksityisellä.
Tätä ei varmaan tämän enempää tarvitse sinulle selittää. Toki jokainen mielellään puhuu työstää vaativana. Nostaahan se statusta. Lähihoitajatkin tekevät mielestään vaativaa työtä.
No eikä ole. Esimerkiksi yliopistot ovat täynnä tutkijoita, joiden palkka on paljon alle neljä tonnia. Väitätkö, että he tekevät ei-vaativaa asiantuntijatyötä?
Itse olen erikoistoimittaja, teen vuorotyötä kolmelle välineelle, kovassa kiireessä ja virheitä ei saisi olla lainkaan. Palkka vähän päälle neljä tonnia. Väitän kyllä, että on vaativaa asiantuntijatyötä.
Statuksesta tässä nyt ei ollut kyse, vaan jaksamisesta, johon liittyen ap halusi ilmaista, että työ verottaa omalta osaltaan jaksamista.
4
Tästä on nyt turha väitellä, koska meillä ei ole mitään mittaria vaativuudelle. Et kai kuitenkaan kiistä mekanismia, että mitä vaativampi työ, sen suurempi palkka. Vaativuudessa on tietysti monia eri dimensoita.
Mutta tuskin olet sitä mieltä, ettei mitään korrelaatiota löydy palkan ja työn vaativuuden välillä?
Hesarissa kyllä parhaat toimittajat saavat lähes kymppitonnin palkkaa. Ehkä työsi tuntuu vaativalta, koska se on sinulle vaikeata?
Eivät saa. Tiedän aika tarkkaankin sen palkkatason.
Ja korrelaatiota ei välttämättä suosituilla aloilla ole. Vaikka olisi pitkällekin erikoistunut.
4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mistä tahansa asiantuntijatehtävästä saa tuon neljä tonnia. Jos ihminen sanoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä, on se toki paljon enemmän.
Kysynnän ja tarjonnan lakihan työmarkkinoilla jyrää. Vaativuus tarkoittaa sitä, että vain harvalla on resursseja suoriutua työstä. Tällöin se nostaa palkkaa myös julkisella sektorilla, saati yksityisellä.
Tätä ei varmaan tämän enempää tarvitse sinulle selittää. Toki jokainen mielellään puhuu työstää vaativana. Nostaahan se statusta. Lähihoitajatkin tekevät mielestään vaativaa työtä.
No eikä ole. Esimerkiksi yliopistot ovat täynnä tutkijoita, joiden palkka on paljon alle neljä tonnia. Väitätkö, että he tekevät ei-vaativaa asiantuntijatyötä?
Itse olen erikoistoimittaja, teen vuorotyötä kolmelle välineelle, kovassa kiireessä ja virheitä ei saisi olla lainkaan. Palkka vähän päälle neljä tonnia. Väitän kyllä, että on vaativaa asiantuntijatyötä.
Statuksesta tässä nyt ei ollut kyse, vaan jaksamisesta, johon liittyen ap halusi ilmaista, että työ verottaa omalta osaltaan jaksamista.
4
Vielä tähän.
En pidä välttämättä yliopiston tutkijan työtä vaativana. Niin paljon olen nähnyt luokattomia väikkäreitä ja artikkeleita. Normaaliälyinen pystyy tutkimaan siinä missä siellä useimmat tutkivat. Kyse on intresseistä ja suuntautumisesta. Sopii usein aika epäsosiaaliselle tyypille, toisin kuin vaikka yrityselämä.
Usein jopa jonkinlainen suojatyöpaikka, kun on jalan oven väliin saanut. Onpa sinulla ideaalinen käsitys yliopiston tutkimuksesta?
Ilman muuta on myös huippututkimusta, mutta kyllä se 90-prosenttisesti on näpertelyä yhdentekevien asioiden parissa. Nytkin tutkitaan opettajan raskauden vaikutuksia luokassa, olisiko sosiologiaa?
Oletpa rasittava inttäjä. Minä häivyn nyt tästä ketjusta. Ottaako sinulle noin helvetin koville jäädä alakynteen väittelyssä?
Varmaan sun elämä on yksinäistä ja raskasta, koska olet valittaja ja vaikea ihminen.
Kyllähän kivoja ihmisiä autetaan. Siskosikin varmasti voisi auttaa, jos haluaisi ja vanhempasi.
Normaalin mukava ihminen myös tutustuu naapurustoon ja hänellä on ystäviä -- sanotaan kuluneesti hänellä on verkostot.
Jos lapset ovat niin vaikeahoitoisia, kun annat ymmärtää, olet oikeutettu kunnalta tukeen, niin rahalliseen hoitotukeen kuin kodinhoidon apuun. Mutta ethän sinä muuta osaa kuin valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vaativissa asiantuntijatehtävissä, lienee palkkasi sitä luokkaa, että voit ostaa lastenhoitoapua. Sehän on kotitalousvähennyksenkin alaista.
Vanhempasi tekevät juuri, mitä haluavat. Ei ole heidän asiansa hoitaa sinun sairaita lapsiasi. Onko tuossa tilanteessa nyt oltava sitten harrastuskuskina lapsille, on yksi kysymys?
Järjestä elämäsi, äläkä vaadi toisia järjestämään.
Ihan ohiksena vaan, että onpa sinulla kuvitelmat. Vaativien asiantuntijatehtävien palkka ei välttämättä ole kuin jotain nelisen tuhatta euroa, josta jää käteen 2,5 - millä ei todellakaan nelihenkisen perheen yksinhuoltaja ainakaan pk-seudulla pysty palkkaamaan lastenhoitajaa. Toki palkka riippuu täysin alasta ja työpaikasta, mutta tämä nyt vain tällaisena realismimuistutuksena.
Harrastuksista sen verran, että joo, niitä voi järkeistää - mutta erityislapsetkin ehkä hyötyvät harrastuksista aika lailla, ja niitä pyrkii tunnollinen vanhempi tarjoamaan. Mutta olen samaa mieltä, ehkä voisi niistä karsia, jos oma jaksaminen on aivan finaalissa.
4, myös vaativassa asiantuntijatyössä
Mistä tahansa asiantuntijatehtävästä saa tuon neljä tonnia. Jos ihminen sanoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä, on se toki paljon enemmän.
Kysynnän ja tarjonnan lakihan työmarkkinoilla jyrää. Vaativuus tarkoittaa sitä, että vain harvalla on resursseja suoriutua työstä. Tällöin se nostaa palkkaa myös julkisella sektorilla, saati yksityisellä.
Tätä ei varmaan tämän enempää tarvitse sinulle selittää. Toki jokainen mielellään puhuu työstää vaativana. Nostaahan se statusta. Lähihoitajatkin tekevät mielestään vaativaa työtä.
No eikä ole. Esimerkiksi yliopistot ovat täynnä tutkijoita, joiden palkka on paljon alle neljä tonnia. Väitätkö, että he tekevät ei-vaativaa asiantuntijatyötä?
Itse olen erikoistoimittaja, teen vuorotyötä kolmelle välineelle, kovassa kiireessä ja virheitä ei saisi olla lainkaan. Palkka vähän päälle neljä tonnia. Väitän kyllä, että on vaativaa asiantuntijatyötä.
Statuksesta tässä nyt ei ollut kyse, vaan jaksamisesta, johon liittyen ap halusi ilmaista, että työ verottaa omalta osaltaan jaksamista.
4
Vielä tähän.
En pidä välttämättä yliopiston tutkijan työtä vaativana. Niin paljon olen nähnyt luokattomia väikkäreitä ja artikkeleita. Normaaliälyinen pystyy tutkimaan siinä missä siellä useimmat tutkivat. Kyse on intresseistä ja suuntautumisesta. Sopii usein aika epäsosiaaliselle tyypille, toisin kuin vaikka yrityselämä.
Usein jopa jonkinlainen suojatyöpaikka, kun on jalan oven väliin saanut. Onpa sinulla ideaalinen käsitys yliopiston tutkimuksesta?
Ilman muuta on myös huippututkimusta, mutta kyllä se 90-prosenttisesti on näpertelyä yhdentekevien asioiden parissa. Nytkin tutkitaan opettajan raskauden vaikutuksia luokassa, olisiko sosiologiaa?
Oletpa rasittava inttäjä. Minä häivyn nyt tästä ketjusta. Ottaako sinulle noin helvetin koville jäädä alakynteen väittelyssä?
Kyllä se on niin päin, että alakynteen jäänyt turvautuu tuollaisiin ad hominem-tyyppisiin ilmauksiin: "ottiko koville".
Varmaan argumentoinnista jotain olet lukenut toimittajakoulussa?
Olet saanut tosi inhottavia vastauksia muutamaa lukuunottamatta. Moni ei ymmärrä kuinka väsynyt ja yksin olet. Tämä on sinulle ehkä ainoa paikka, jossa voit valittaa ja purkaa väsymystäsi. Sinun pitää näyttää urheaa naamaa töissä, lapsillesi, terapeuteille, hoitopaikaan...
Jos voit taloudellisesti palkata edes vähän apua, niin nyt olisi hyvä aika. Oletko selvittänyt kaikki kunnan palvelut? Tiedän, että yksin kaiken hoitaminen on rankkaa ja joskus pääsee helpommalla, kun ei ala esim. kunnan byrokratian kanssa taistella.
Toivon, että et välitä näistä nuivista vastauksista. Ihmiset ovat kaikessa empatiakyvyttömyydessään paukapäitä.
Ei se ainakaan kevyemmäksi muutu, jos raahaat mukana kivirekeä. Lakkaa odottamasta vanhemmiltasi mitään, heiltä et selkeästi mitään saa. Omassa harkinnassa sitten toki on, saatko siitä ihmissuhteesta ylipäätään yhtään mitään positiivista, että kannattaako sitä jatkaa.