Lue keskustelun säännöt.
Kaverini on hirveän kateellinen, koska lapseni on paljon hänen lastaan terävämpi ja fiksumpi
03.05.2016 |
Ovat luokkakavereita 4. luokalla. Oma poikani menestyy koulussa valtavan hyvin, toisin kuin ystäväni poika. Piikittelen häntä tästä joskus ja kysyn leikkimielisesti, että mitäs sun poika sai matikan kokeesta kun omani sai taas kympin, ja hän kiusaantuneena vastaa "7.."
Nyt hän on alkanut tästä hirmu kateelliseksi ja ystävyyteme on alkanut säröilemään. En oikein tiedä, onko mielestänne anteeksi pyyntö kohdillaan? Tiedän että huumorini on vähän ronskia, mutta se on oikeasti vain huumoria. En oikeasti tietenkään naura hänen pojan huonolle menestykselle koulussa..!
Kommentit (17)
Ei pahalla mutta vaikutat oikeasti todella ärsyttävälle ihmiselle vaikka et pahaa tarkoittaisikaan. Ei siinä vielä mitään, että puhuu ylpeänä lapsensa menestyksestä, tottakai vanhempi on sellaisesta iloinen, mutta mennä nyt oikeasti vittuilemaan jos toisen lapsi on koulussa vain keskiverto. Jättäisi kyllä aika moni muukin ihminen seurasi sikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin kaveri on kateellinen kun olen sitä niin paljon kauniimpi ja fiksumpi. Ja mun lapset myös, sekä koira ja mies. Kaikki päivät tästä vittuilen kaverille, koska mulla on niin hyvä huumorintaju. Kaverille ei ole tota huumoriakaan jaettu ihan yhtä suurella kauhalla.
Onko sun pakko kiusoitella ja kysellä niitä numeroita? Saat toisen vain kiusaantumaan.
Kun olin ala- ja yläasteella ja kyselin kavereilta mitä he olivat saaneet kokeesta. Jos kaveri sanoi saaneensa itseäni huonomman numeron, tuntui minusta aina jotenkin tökeröltä kertoa, että itse sain reilusti paremman. En halunnut leimautua leuhkaksi tai antaa muille ylimielistä vaikutelmaa. Iloitsin numeroista vain hiljaa omassa päässäni ja illalla perheen kanssa.
En kuitenkaan neuvo sinua olemaan olematta ylpeä poikasi arvosanoista. Päinvastoin! Mutta onko poikasi menestyksestä iloita juuri reippaasti heikommin suoriutuvan pojan äidin läsnäollessa? Suosittelen, että et jatkossa itse aloita koenumero keskustelua. Se vaikuttaa toiselle äidille siltä, että haluaisit ylpeillä ja korostaa oman poikasi fiksuutta :)
Osuu herkkään kohtaan AV-mammoja, kun omat kullannuput eivät ole aivan mitään Einsteineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehe ehe ehe. Ei nyt helkutti tätä av-vajakkien antia taas tänä päivänä.
Siis tarkentaisitko minulle, että missä kohtaa tekstissäsi oli se musta huumori. Musta huumorin ja kiusaamisen välillä on pieni ero ja se on siinä, että huumori naurattaa kumpaakin. ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osuu herkkään kohtaan AV-mammoja, kun omat kullannuput eivät ole aivan mitään Einsteineja.
Kyllä täällä kuule kirjoittelee myös ihan ihmiset joilla ei ole lapsia ollenkaan. Kaikki eivät vain kannata tällaista "rehellisyyden" ihannointia joka käytännössä tarkoittaa vain täydellistä käytöstapojen puutetta.
Otsikkosi antaa minulle sinusta ap todella inhottavan kuvan.
Se, että kaveriäitisi poika ei menesty koulussa samalla tavoin kuin oma lapsesi, ei automaattisesti tarkoita, että he olisivat kateellisia.
"Leikkimielinen kiusantekosi" saattaa hänestä tuntua ikävältä. Se luultavasti viestittää hänelle, että pidät hänen poikaansa tyhmänä ja omaa erityisen fiksuna. Ymmärrät kai, että kaveriäidillesi hänen poikansa on todella rakas, joten tuollainen piilotyhmittely voi tuntua hänestä ikävältä.
Poikasi koulumenestyksestä saa olla ylpeä, mutta tarvitseeko sitä kertoa juuri tuolle äidille ja vielä omasta aloitteesta? Vähän tahdikkaampi voisit olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
🎉🎉🎉 OI ETTÄ KUN POIKASI ON NIIN ERITYISLAHJAKAS JA FIKSU KUN SAI _ALA-ASTEEN_ MATIKANKOKEESTA 10 🎉🎉🎉
Oma tyttäreni sai pitkän matikan kirjoituksista L ja opiskelee tällä hetkellä yliopistolla matematiikkaa ja fysiikkaa. Vaikka kirjoitukset menivät paremmin kuin useiden kavereideni lapsilla, en itse ylpistellyt kavereilleni. Kerroin yo-tuloksen vain jos joku erikseen kysyi. Ei se koenumeron arvo vähene vaikka sitä ei koko maailmalle toitottaisi ;)
Munkin kaverikin mulle kateellinen. Muistutan häntä jatkuvasti siitä, että kuinka heidän rahat riittävät kun ovat tavispalkkaisia. Isäntä myi just firmansa ja on ollut nyt vuoden vapaaherrana kun tilille ropsahti seitsemän numeroinen summa rahaa.
Muistutan kaveriani myös tästä. Samoin muistutan siitä, että olen 178 cm pitkä ja kaverini on about 155 cm. Muistutan myös siitä, että meillä on yli 100 000 e auto pihassa...
Nyt on sitten kaveruus katkolla...en ymmärrä ystävääni!
AI niin unohtui myös, että yksi pojistamme on huippu-urheilija ja hyvä koulussa. Kaikki poikamme ovat komeita ja kyselen kaverini pojasta, että kuinka noin ruma ihminen voi olla olemassa...ai niin - nuorin poikamme on myös välkky - ope sanoi, että matikan nron pitäisi olla 11 - kymppi on liian vähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveriäitisi ei ole kateellinen. Hän on loukkaantunut tahdittomuudestasi ja huonosta käytöksestäsi
Vierailija kirjoitti:
Onko sun pakko kiusoitella ja kysellä niitä numeroita? Saat toisen vain kiusaantumaan.
Kun olin ala- ja yläasteella ja kyselin kavereilta mitä he olivat saaneet kokeesta. Jos kaveri sanoi saaneensa itseäni huonomman numeron, tuntui minusta aina jotenkin tökeröltä kertoa, että itse sain reilusti paremman. En halunnut leimautua leuhkaksi tai antaa muille ylimielistä vaikutelmaa. Iloitsin numeroista vain hiljaa omassa päässäni ja illalla perheen kanssa.En kuitenkaan neuvo sinua olemaan olematta ylpeä poikasi arvosanoista. Päinvastoin! Mutta onko poikasi menestyksestä iloita juuri reippaasti heikommin suoriutuvan pojan äidin läsnäollessa? Suosittelen, että et jatkossa itse aloita koenumero keskustelua. Se vaikuttaa toiselle äidille siltä, että haluaisit ylpeillä ja korostaa oman poikasi fiksuutta :)
Juu kannattaa kysellä muiden numeroita ja naureskella pojan kanssa yhdessä kun muut on niin urpoja. Ja sitten vielä ihmetellään, että mitenkä lapsesta saa narsistin (pershäiriöisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun pakko kiusoitella ja kysellä niitä numeroita? Saat toisen vain kiusaantumaan.
Kun olin ala- ja yläasteella ja kyselin kavereilta mitä he olivat saaneet kokeesta. Jos kaveri sanoi saaneensa itseäni huonomman numeron, tuntui minusta aina jotenkin tökeröltä kertoa, että itse sain reilusti paremman. En halunnut leimautua leuhkaksi tai antaa muille ylimielistä vaikutelmaa. Iloitsin numeroista vain hiljaa omassa päässäni ja illalla perheen kanssa.En kuitenkaan neuvo sinua olemaan olematta ylpeä poikasi arvosanoista. Päinvastoin! Mutta onko poikasi menestyksestä iloita juuri reippaasti heikommin suoriutuvan pojan äidin läsnäollessa? Suosittelen, että et jatkossa itse aloita koenumero keskustelua. Se vaikuttaa toiselle äidille siltä, että haluaisit ylpeillä ja korostaa oman poikasi fiksuutta :)
Juu kannattaa kysellä muiden numeroita ja naureskella pojan kanssa yhdessä kun muut on niin urpoja. Ja sitten vielä ihmetellään, että mitenkä lapsesta saa narsistin (pershäiriöisen...
Hei! Lainasit viestiäsi ja haluan selventää sinulle muutaman asian. Kirjoitukseni tarkoitus ei ollut kannustaa muiden selän takana naureskeluun ja lapselle kieroutuneen minäkuvan luomiseen.
Se, että omasta hyvästä suorituksesta on iloinen itse, ei tarkoita sitä, että samalla nauraisi ja halveksisi huonommin pärjäävien suorituksia. Omasta suorituksesta iloitsemisella tarkoitan onnistumisen tunnetta, johon ei sisälly muiden tuloksiin vertailua. Tuloksen onnistumisen mittari ei pitäisi olla, että kuinka monta kaveria paremman numeron sai
Mikset voi vain kotona kevyesti onnitella poikaa. Tarvitseeko niitä numeroita tuoda kodin ulkopuolelle, ellei erikseen kysytä. Antaisit kaverin kysyä koulunumerosta ja vasta sitten kerrot täysin neutraalisti poikasi hyvän arvosanan. Tällainen neutraali kertominen antaisi sinusta, pojastasi ja perheestäsi paljon fiksumman ja ns. tyylikkäämmän kuvan. Koulunumeroilla pullistelu ei ole kamalan mukavaa ja saa sinut perheinesi kuulostamaan mahtailevalta.
Minullakin on ronski huumori, mutta käytöstavat löytyvät.