Miten oppisi sietämään mokiaan?
Mokiaan ja "mokiaan" siis. Märehdin usein illalla työpäivän aikana sattuneita asioita, kuten sanomisiani jotka joku on saattanut tulkita väärin. Vaikka olen melko epävarma ihminen, menen yleensä tilanteisiin rohkeasti ja murehdin jälkikäteen. Ja murehtimistahan riittää, aina on jotain jonka olisi voinut hoitaa toisin.
Osasyy voi olla se, että töistä ei saa mitään palautetta. Opiskelen samalla ja opiskelusta tekee ihanaa se, että aina tulee palautetta omista suorituksista. Jos tulee 4 tai 5, voin olla tyytyiväinen. Kolmonen alkaa jo tuntua mokalta, kakkosesta menee yöunet jne. Töissä kaikki tuntuu 1-3:lta, koska siellä mistään ei saa objektiivista arviointia ja itse keskityn pyrkimyksistäni huolimatta aina niihin negatiivisiin.
Onko kukaan löytänyt apua asiaan jostain kirjasta tai meditaatiosta tai...
En tiedä avusta mut mä oon ihan samanlainen. Varsinkin noiden arvosanojen kanssa :P t. Aikuisopiskelija